Yhden panimon iltamat: Schneider Weisse

  

Yhden Panimon Iltamat osa 2: 
Schneider Weisse

• Maa: Saksa
• Perustettu:  1872
• Muuta: Perheyritys. Panimo on ollut aina Schneiderin perheen omistuksessa, nyt on jo kuudes sukupolvi menossa.

Iltaman oluet:

TAP5 Meine Hopfenweisse

• Alkoholipitoisuus: 8.2%
• Oluttyyli: Weizenbock

TAP6 Unser Aventinus

• Alkoholipitoisuus: 8,2%
• Oluttyyli: Weizenbock

TAP7 Unser Original

• Alkoholipitoisuus: 5,4%
• Oluttyyli: Hefeweizen

Saatavuus:
TAP6 Unser Aventinus Alkossa (3,22€/0,5l)
TAP5 ja TAP7 olutravintoloissa ja ulkomailta.

Yhden panimon iltamat sarjan toista osaa tähdittää saksalainen Schneider Weisse (aiemmin G. Schneider & Sohn). Schneider Weisse on vuonna 1872 perustettu panimo, joka toimii yhä itsenäisenä perheyrityksenä. Yrityksen perusti Georg I. Schneider ja nykyään yritystä johtaa Georg VI. Schneider, jolla on poika nimeltä Georg VII. Schneider. Ei ole vaikea arvata pojan tulevaa ammattia… Vielä panimon perustamisvuonna Georg I. Schneider kehitti vehnäoluen, joka nykyään tunnetaan nimellä TAP7 Unser Original. Reseptin, jota panimo sanoo huippusalaiseksi, sanotaan pysyneen samana kautta aikojen. Panimon sivulta löytyy jopa vitsi tähän reseptiin liittyen, ”top secret recipe”.

Aina panimoa ei kuitenkaan ole johtanut Georg Schneider niminen henkilö, vaan välillä yritystä johti myös nainen nimeltä Mathilde Schneider, jonka meriitiksi mainittakoon muuan Aventinus (nykyisin TAP6 Unser Aventinus), joka ilmestyessään vuonna 1907 oli maailman ensimmäinen vahva vehnäolut ja saattaa vieläkin olla ylittämätön omassa tyylissään.

Iltamien kolmas olut, TAP5 Meine Hopfenweisse (aiemmin Schneider-Brooklyner Hopfenweisse), onkin sitten panimon uudempaa tuotantoa, sitä pantiin ensimmäisen kerran vuonna 2007. Lyhyt versio tarinasta oluen takaa: Hopfenweisse syntyi kun pitkäaikaiset ystävykset Schneider-Weissen panimomestari Hans-Peter Drexler ja Brooklynin (USA) panimomestari Garrett Oliver yhdistivät omien panimoidensa parhaat puolet samaan olueen ja niin Brooklynille tyypillinen aromikas ja voimakas humalointi yhdistettiin Schneider Weissen maailmanluokan vehnäolueen. Hopfenweisse on vehnäbock, joka on kuivahumaloitu saksalaisella Hallertauer Saphir humalalla. Tämä olut on käytännössä synnyttänyt aivan uudenlaisen oluttyylin, eikä siinä mitään, sillä näitä soisi kyllä tulevan lisääkin, sen verran herkullisesta tapauksesta on kyse. Pidempi versio oluen synnystä tämän linkin takaa.

TAP7 Unser Original on iltamien oluista ainut, jota en ole aiemmin maistanut. Täytyy sanoa, että odotukset nousevat lähes läpi katosta, sillä Aventinus ja Hopfenweisse kuuluvat alati kasvavalle suosikkioluideni listalle edustaen listan lähes terävintä kärkeä. Vielä niidenkin edelle omissa kirjoissani ajaa kuitenkin panimon vahvin olut, Aventinus Weizen Eisbock, jota en ottanut näihin iltamiin mukaan, sillä se ansaitsisi ihan oman juttunsa. Vuosimallit 2008, 2009 ja 2010 ikääntyvät kellarissa, joten eväät löytyy vaikka rinnakkaisvertailun järjestämiseksi joskus tulevaisuudessa.

TAP5 Meine Hopfenweissella lähdetään liikkeelle. Tämä on minulle jo ennestään hyvin tuttu olut ja aiemmista kokemuksista viisastuneena tiedän, että maksimaalisen olutnautinnon takia hiivat kannattaa jättää pulloon. Nohevimmat lukijat huomasivatkin jo kuvasta, että olen nyt hommannut vehnäolutlasin, jonka puutetta aiemmin blogissa manailin. Amazonista löytyi. Hopfenweisse on väriltään keltaoranssi ja ilman hiivoja kirkas, vaahto on oluttyylille ominaisesti runsas. Tuoksussa on runsaasti aromikasta hedelmäistä humalaa, appelsiinia, hieman mausteisuutta ja kaiken tämän alla tuttu vehnäoluen tuoksu, joskin miedommalla banaanisuudella. Tässä uuden aallon vehnäoluessa banaanisuuden on korvannut muu hedelmäisyys. Kerrassaan  houkutteleva ulkonäkö ja tuoksu. Maku on hedelmäinen, sitruunaa, appelsiinia ja witbiertyylistä mausteisuutta. Tuhti humalointi kuivattaa makua loppua kohti ja jälkimaku kestää pitkään. Alkoholi ei maistu missään vaiheessa, vaikka vitamiineja on se 8,2%. Todella nautittava olut, jossa kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa. Tämä vaan yksinkertaisesti toimii.

Seuraavaksi, numerojärjestyksestä poiketen, reittaan TAP7 Unser Originalin. Kuten jo tuli mainittua, niin tämä on minulle uusi tuttavuus ja sen takia haluan ottaa nyt rinnalle yhden suosikkivehniksistäni Weihenstephanerin Hefeweissbierin, jotta voin verrata Unser Originalia siihen. Omalla kohdallani olen huomannut, että rinnakkainmaistelemalla erot eri oluiden välillä nousevat paremmin esiin, kuin erikseen maistelemalla. Rinnakkaismaistelun bonuksiin kuuluu myös se, että saa kaksi olutta eteensä samalla kerralla, mikäs sen mukavampaa.

Oluiden ulkonäössä on jo selvä ero, Schneider Weissen vehnis on selvästi Weihenstephaneria tummempi. Myös tuoksusta löytyy selvä ero. Weihenstephanerin ollessa banaanisen hedelmäinen, hieman purukuminen ja hieman hapan, erottuu Unser Original edukseen olemalla huomattavasti happamampi ja kuivempi, jopa hieman mausteinen ja vain miedosti banaaninen. Kyllä, myöhemmät nuuhkaisut vain vahvistavat asiaa - Weihenstephanerin hefe raikkaampi ja hedelmäisempi, Schneider Weisse happamampi ja kuivan mausteinen. Maussa sama toistuu, Weihenstephaner on hedelmäisempi ja helpommin lähestyttävämpi kun taas Unser Original happamampi, kuivempi ja mausteinen. Unser Originalissa hieman pistävän kipakka hiilihappoisuus kruunaa kokonaisuuden, tehden oluesta todella raikkaan ja virkistävän. Weihenstephanerin suutuntuma on hivenen täyteläisempi ja hiilihappoisuus maltillisempi. Kaksi varmasti maailman parhaimpiin kuuluvaa hefeä rinnakkain ja ovat kuitenkin kuin eri puusta veistettyjä, jälleen kerran tuli todistettua oluen monimuotoisuus. Suosittelen lämpimästi molempia, hienoja juomia. Nyt kuitenkin iski pieni suru puseroon, sillä Unser Originalia ei kotoisesta Alkostamme saa, eikä minulla ollut kuin tämä yksi pullo. Hieman käy kateeksi Saksassa asuvaa veljeäni, joka saa kaupasta kotiutettua maistuvaa vehnäistä noin eurolla per pullo ja kyse on puolen litran pulloista. Mutta parempihan se meidän on täällä Suomessa, kun valtio pitää huolen, ettemme pääse täysin juovoutumaan... Nyt vielä lasista lähes huoneenlämpöön lämmenneet viimeiset siemaukset Unser Originalia kitusiin ja todettava on, että kyseessä on kerrassaan loistava olut, ikävä jää... kyynel. Jos olisin emo, niin kirjastokortti olisi jo ranteessa.

Mutta, eipä jäädä murehtimaan pidemmäksi aikaa, eihän tämä nyt niin vakavaa touhua ole. Livautin Aventinuksen jääkaapin perukoilta lämpenemään jo hefesession puolessa välissä, koska pidän siitä enemmän hieman jääkaappikylmää lämpimämpänä. Aventinus on iltamien oluista ainut jota saa Alkosta, eikä hintakaan ole ollenkaan paha yleiseen hintatasoon verrattuna. Kyseessä on oiva nautiskelujuoma, joka sopii myös alkusyksyn ja ehkä vielä tulevien loskakelienkin lämmittäjäksi.  Aventinus on ruskea ja samea. Tiivistä vaahtoa muodostuu runsaasti. Tuoksussa on vehnää, kypsää banaania ja rusinaisuutta, hieman suklaatakin. Mausta löytyy banaania, tummia kuivattuja hedelmiä, rusinaa ja hieman taateliakin ja kaikki tämä pehmeällä vehnäisellä pedillä tarjoiltuna. Jälkimaussa on tarjolla hiven maitosuklaatakin. Kylmänä tuntuu hieman karkealta ja hiilihappoiselta, mutta lämpimämpänä herkullinen sahtimaisuus valtaa makupaletin. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja sopivasti hiilihappoinen. Alkon parasta antia hinta/laatusuhteeltaan.

Schneider Weisse on hieno panimo, joka ymmärtää perinteiden päälle. Panimon katalogi ei paksuudella juhli, mutta ne vähät tuotteet joita heillä on ovat loistavia. Suosittelen vilpittömästi tutustumista Schneider Weisseen!  Deutschland, Deutschland über alles! 

Yhteenveto: Hieno, perinteikäs panimo. Jokaisen oluesta pitävän pitäisi mielestäni maistaa Schneider-Weissea.

KOULUARVOSANAT:

TAP5 Meine Hopfenweisse: 9+

TAP6 Unser Aventinus: 9-

TAP7 Unser Original: 9