Olutarvio: Westmalle Tripel

Westmalle Tripel

• Panimo: Westmalle
• Maa: Belgia
• Alkoholipitoisuus: 9,5% 
• Saatavuus: Alko (3,79€ / 0,33l)
• Oluttyyli: Tripel (trappist)

Jos haluat juoda hyvään tarkoitukseen sen sijaan että lihottaisit osakkeenomistajien taskuja valitse aito trappist. Trappist-oluet pannaan munkkien valvonnassa, eikä niillä tehdä voittoa. Tuotot menevät luostarien ylläpitoon ja hyväntekeväisyyteen. Lisäksi ne ovat lähes aina vielä hemmetin hyviäkin. Arvostelussa on tällä kertaa viime viikolla Alkon valikoimiin tullut Westmalle Tripel. Tätä pidetään tripel-tyylin kantaisänä, ensimmäisen kerran tätä olutta pantiin vuonna 1934 ja resepti on pysynyt muuttumattomana vuodesta 1956. Westmallella on toinenkin kaupallinen olut, Westmalle Dubbel, joka luultavasti paukahtaa isossa pullossa A-kaupan valikoimiin joskus talvella. Molemmat panimon oluet valmistetaan käyttäen ohramaltaita, vettä, sokeria, humalaa ja tietysti hiivaa. Dubbelin olen aikanaan arvioinut vielä tätä Tripeliä paremmaksi, joten kuola valuu jo. Tämä olut on pullossa jälkikäyvä, eli pullossa on hiivaa. Hiiva on yleensä, mikäli pulloa ei ole hirveästi heiluteltu, laskeutunut sakaksi pullon pohjalle. Westmallen sivuilla (hyvät sivut!), ohjeistetaan, että olut tulee kaataa ilman hiivoja ja hiivat sekä pohjat tulisi nauttia erikseen niiden runsaan b-vitamiinipitoisuuden ja verta puhdistavan vaikutuksen takia. Itse usein jätän aluksi hiivat pulloon ja kaadan myöhemmin mukaan, varsinkin jos kyse on belgioluesta tai ensimaistosta. Jos kyseessä on IPA tai jokin vastaava niin hiivat jäävät suosiolla pulloon. Yleensä suositus on nauttia ilman. Oluen kaveriksi valikoitui hieman yrttigoudaa Rauman Citymarketin valikoimista.

Westmalle Tripel on utuinen, kultainen olut, jonka iso, tiivis, kestävä ja kumpuileva vaahto jättää laskiessaan paksusti pitsiä lasin reunoihin. Näyttää varsin hyvältä Chimayn gobletissa. Tuoksu on tuoreen ja aromaattisen päärynäinen ja omenankuorimainen. Siinä on lisäksi hieman belgihiivaista mausteisuutta, liraus kandisokeria ja tukevasti mallasta taustalla. Maku on tuoksun tavoin tuoreen päärynäisen hedelmäinen, sekä melko kuiva ja mausteinen. Alkoholi potkaisee tymäkästi, kuten näissä vahvuuksissa pitääkin, mutta valitettavasti myös maistuu hieman ikävän viinaisella tavalla. Maun loppupuolella on hieman sokerisuutta, mutta katkerohumalointi ja alkoholin kuivattava vaikutus pyyhkäisee sen mennessään nopeasti. Jälkimaku on pitkä ja hieman mausteinen. Yrttigoudan kanssa olut pelaa hyvin yhteen, hiilihappoisuus ja katkero leikkaavat juuston rasvaisuutta ja oluen jälkimaun mausteisuus natsaa juuston yrttisyyden kanssa yhteen. Suutuntuma on melko täyteläinen ja kuivahko, sekä aluksi hieman terävän hiilihappoinen. Suosittelen reipasta kaatoa enimpien hiilihappojen taltuttamiseksi. 

Varsin mainio tripel, jonka pisteitä verottaa hieman maun alkoholisuus. Hintaa pidän varsin kohtuullisena ja ennustankin tuotteen päätyvän ostoskoriin vielä kerran jos toisenkin. Tämä myös ikääntyy tyylikkäästi. Vuosi sitten nautin 1,5 vuotiaan (sekin on kovin nuori vielä) yksilön, jossa hiilihappoisuus oli mukavasti pehmentynyt ja hedelmäisyys kenties karvan enemmän monipuolistunut ja paremmin esillä. Vilpittömät suositukseni.

Yhteenveto: Hedelmäinen ja kuivahko tripel-tyylin kantaisä.

Nautintasuositukset: 10-12 asteisena. Kokeile myös juustojen kanssa. 

ARVOSANA: 9-