Saku Porter
- Panimo: Saku Õlletehas
- Maa: Viro
- Alkoholipitoisuus: 6,9%
- Saatavuus: Alko (3,40€ / 0,33l)
- Oluttyyli: Porter
Saku on Viron suurin panimo, se kuuluu tällä hetkellä Sinebrychoffin kanssa samaan konserniin, sillä Carlsberg omistaa ne molemmat. Saku on tuotemerkkinä suomalaisille tuttu, joten tälle jouluolutvalikoiman Saku Porterillekin voi povata kohtuullista menekkiä. Olettaisin ainakin, että tuttu merkki tarttuu helpommin asiakkaan koriin kuin jokin täysin tuntematon. Tämä oli jouluolutvalikoimassa myös viime vuonna, jolloin sen alkoholipitoisuus oli 7,5%. Nyt alkoholipitoisuus on 6,9%, sillä Viron panimot ovat sopineet keskenään, että yli 7% oluita ei maan sisäisille markkinoille enää valmisteta. Syynä humalahakuinen juominen joidenkin panimoiden jopa yli 10% vahvuisilla viinalagereilla (joita myytiin isoissa muovipulloissa). Viime vuonna tämän hinta oli 3,39€, eli hinta on noussut massiiviset 0,01 senttiä. Nouskaamme barrikadeille kansalaisia riistävää alkoholimonopolia vastaan!
Tummanruskeaa, kirkasta olutta, joka vaahtoaa lagerille tyypillisesti. Vaahto on väriltään beige ja pieni kerros kestää oluen pinnalla pitkään. Tuoksu on oluen ollessa hieman viileää varsin mieto, mutta hieman lämmettyään se alkaa aueta paremmin. Löytyy paahteista mallasta, paahdettua sokeria sekä hieman lakritsia ja hyvin heikosti maitosuklaata ja kahviakin. Maku on balttiporttereille tyypillisesti makeahko, hieman sokerinenkin ja kevyesti paahteinen. Keskivaiheilla makuun tulee varsin voimakas salmiakkisuus ja hieman hapanta suolaisuutta, jotka maistuvat ainakin itselleni hyvin. Lopussa sokerisuus pyyhkiytyy keskirunsaan humaloinnin toimesta kuivemmaksi ja vaikka jälkimaussa häivähtää metalli, jää fiilinki hyväksi. Suutuntuma on täyteläinen, jopa erittäin hyvä prosentteihin nähden ja matalahiilihappoinen. Turhan makeahan tämä on omaan makuuni, mutta makeiden porttereiden ystäville maistuu takuuvarmasti, enkä itsekään pidä yhtään pöllömpänä.
Tummanruskeaa, kirkasta olutta, joka vaahtoaa lagerille tyypillisesti. Vaahto on väriltään beige ja pieni kerros kestää oluen pinnalla pitkään. Tuoksu on oluen ollessa hieman viileää varsin mieto, mutta hieman lämmettyään se alkaa aueta paremmin. Löytyy paahteista mallasta, paahdettua sokeria sekä hieman lakritsia ja hyvin heikosti maitosuklaata ja kahviakin. Maku on balttiporttereille tyypillisesti makeahko, hieman sokerinenkin ja kevyesti paahteinen. Keskivaiheilla makuun tulee varsin voimakas salmiakkisuus ja hieman hapanta suolaisuutta, jotka maistuvat ainakin itselleni hyvin. Lopussa sokerisuus pyyhkiytyy keskirunsaan humaloinnin toimesta kuivemmaksi ja vaikka jälkimaussa häivähtää metalli, jää fiilinki hyväksi. Suutuntuma on täyteläinen, jopa erittäin hyvä prosentteihin nähden ja matalahiilihappoinen. Turhan makeahan tämä on omaan makuuni, mutta makeiden porttereiden ystäville maistuu takuuvarmasti, enkä itsekään pidä yhtään pöllömpänä.
Yhteenveto: Makeahko, tasapainoinen ja täyteläinen balttiportteri.
Nautintasuositukset: Vain hieman viilennettynä
ARVOSANA: 8
Kyllähän se vaan on niin että sivistyneille ihmisille punaviini on paras juoma joulupöytään. Juntit ja juopot lipittää olutta jouluna.
VastaaPoistaOikeanlainen punaviini sopii varmasti joulupöytään. Haluaisin kuitenkin Anonyymiltä lisäselvityksen, että miksi punaviini sopii joulupöytään paremmin kuin oikeanlainen olut?
VastaaPoistaPunaviini sopii maultaan paremmin yhteen jouluruokien kanssa ja on muutenkin jouluisempi juoma. Olut menee kyllä hyvin saunajuomana.
VastaaPoistaOluen imago on aika heikko tässä maassa, suurinosa ihmisistä ei arvosta olutta hyvänä juomana eikä sitä pidetä parempiosaisten juomana. Ylen ohjelmassa oli kysely kansalaisilta jossa noin 80-90% oli viinin kannalla.
En allekirjoita sitä, että punaviini sopisi paremmin yhteen jouluruokien kanssa kuin olut. Sekä viineistä, että oluista löytyy taatusti yhtä hyvin sopivia yksilöitä, kunhan vain osaisi valita juuri sen oikean. Loppujen lopuksi kyse on siitä kumpaa ruuan kanssa mieluummin nauttii. Itse kun en juurikaan viineistä pidä (poislukien portviini, jota nautin joskus harvoin), niin valinta on suhteellisen helppo.
VastaaPoistaSiitä olen samaa mieltä, että oluen arvostus ei ole sitä mitä sen pitäisi ja se johtuu varmasti siitä, että suuri osa suomalaisista ei tunne oluita riittävän hyvin. Olut mielletään helposti aina pelkäksi vaaleaksi lageriksi, mutta sitä vartenhan näitä blogeja kirjoitellaan, että oluen arvostus ja tietoisuus eri oluista saataisiin nousuun :)
Monet erikoisoluet ovat maultaan joillekin liian vaikeasti juotavia ja monimuotoisia eikä ne ole edes miellyttävän makuisia. Tämä karsii jo ensimetreillä suuren osan uusista harrastajista.
VastaaPoistaEsimerkiksi seuraavanlaisia oluita joita oppaassa kovasti kehuttu. Tämän tyylisiä oluita kun tarjotaan uusille harrastajille ja kerrotaan että ne ovat tyylilajinsa parhaimmistoa niin en ihmettele että saavat huonon kuvan erikoisoluista.
Schneider Aventinus todella hiivainen olut.
Ayinger Winter-Bock vaikea olut eikä niin miellyttävä maku vaikka monipuolinen onkin.
Koff Porter imelän makea.
Siinä tullaan taas niiden perimmäisten asioiden, eli makuasioiden pariin. Jos ei pidä, niin ei pidä ja jos ei maista niin ei voi tietää.
VastaaPoistaErikoisolut termin käyttöä en tue, siitä pitäisi päästä eroon. Eihän esim. Imperial Stout ole Pilsiä erikoisempi, kyse on vain eri tyylistä. Historiallisesti tarkasteltuna nykyisin "normaaleina" oluina pidettävät pohjahiivaoluet ovat pikemminkin erikoisuuksia, sillä pintahiivaoluita valmistettiin jo kauan ennen niitä.
Mainitsemasi oluet ovat kaikki omasta mielestäni hyviä.
Aventinus, hiivainen, kyllä. Vehnäoluilla on tapalla olla.
Winter Bock, mielestäni ennemmin helppo kuin vaikea, vaikka monimuotoisuuteenkin voi halutessaan uppoutua.
Koff Porter, mielestäni ennemmin kuiva ja katkera kuin makea.
Makuasioita.
Aika hyvän provokaation oli "Anonyymi" pistänyt heti kärkeen olutblogistille ja blogin lukijoille ("sivistyneille" vs. "juntit ja juopot lipittää" :D), mutta ihan mielenkiintoisen keskustelun saitte aikaiseksi, jossa oli myös asiaa.
VastaaPoistaOlen itse ollut aina nimenomaan oluen ystävä, mutta vasta tänä vuonna olen tutustunut kunnolla eri oluttyyleihin. Vuosia sitten olin vielä onnellinen siitäkin, kun jouluisin tuli suomalaisten panimoiden tummia jouluoluita, mutta nykyisin tutustuttuani valtavaan makujen kirjoon (sekä Alkon että markettien laajentuneen olutvalikoiman myötä), on pakko todeta, että on hienoa olla oluen ystävä. Toki viineilläkin on paikkansa ja aikansa, jopa minulla, mutta viime aikojen olut-löytöretkieni jälkeen olen todennut, että viinejä en mihinkään tilanteeseen tarvitse tai halua, koska jokaiseen tilanteeseen, melkein minkä tahansa ruoan kanssa tahansa, löytyy sopiva olutkin, kun vaan on viitseliäisyyttä etsiä ja tutustua eri makuihin.
Palatakseni kuitenkin Anonyymin kommentteihin, niin myönnettävähän se on, että "perussuomalaiset" - enkä viittaa tällä poliittiseen kantaan ;) - varmastikin "lipittävät" juurikin sitä peruslageria, nauttivat oluensa "saunajuomana" ja ehkä juhliessaan ostavat sitten Alkosta mainosplakaateista tuttua punkkua - tai jopa juhlan kunniaksi jotain muuta, vaikka tokkopa sillä niin väliä, kunhan on punaista ja siitä syystä mukamas paremmin "joulupöytään sopivaa".
Makuasioitahan nämä kaikki ovat, mutta se, mitä kenenkin joulupöytään sopii, on onneksi jokaisen itsensä päätettävissä ja itse ajattelin ainakin tänä jouluna tarjota sukulaisille erinomaisiksi havaitsemiani oluita, joista uskon jopa peruslageristien pitävän (ei keskustelussa mainittuja saksalaisia eikä Koffin portteria, mutta silti hyviä kotimaisia ja ulkomaisia oluita).
Terppi
VastaaPoistaViini vs. olut kysymykseen oma mielipiteeni on: molempi parempi... Tärkeintä on löytää soppeli yhdistelmä, ruuan ja/ tilanteen mukaan. Parastahan tässä harrastuksessa on tutustuminen eri makuihin ja tyyleihin, pientä tyylittelyä unohtamatta.
Tulipahan nyt saunassakin maisteltua vähän erilaista olutta, Westmalle Trappist Dubbelia. Oli kyllä mainio kokemus, ei tosin sovellu kiukaalle heitettäväksi. Mutta haju- ja makunautintona erinomainen.