Olutta Porvoosta - Bergsta Brewery

Alkosta ei tahdo mielenkiintoista reitattavaa oikein löytyä, mutta kotipanimorintamalta löytyy. Sain ilokseni yhteydenoton Porvoolaisen Bergsta Breweryn panimomestarilta, joka Olutopas.infossa ja Kotiolut.comissa tunnetaan nimimerkillä "Olutsieppo". Hän halusi puolueettoman mielipiteen omista oluistaan ja minä halusin ehdottomasti maistaa hänen oluitaan, se oli win-win situation! Olutsieppo valmistaa oluita kotonaan ja harrastuksekseen, mutta kuitenkin täysin ammattimaiseen tapaan, eli tekemällä kaiken itse aina maltaiden mäskäyksestä alkaen. Täysin eri tason meininki kuin omassa yksinkertaisessa uutteisiin nojaavassa kotipanimossani siis. Panimon selkärankana Olutsiepolla toimii 50-litrainen Speidels Braumeister, jollaisesta olen itsekin salaa haaveillut. Jo senkin takia suhtaudun tähän maisteluun erityisen suurella mielenkiinnolla.

Bergsta Breweryn uljas trio.

Vastaanotin Olutsiepolta kolme Bergsta Breweryn tuotetta. 5,9% Pale Ale, joka on Nelson Sauvin humalalla kuivahumaloitu. 8,7% Imperial Stout, jossa on jylhät 85 IBUa katkeruutta ja reseptistä löytyy mm. Malmgårdin kartanon kaurahiutaleita. Viimeisenä vielä 6,2% Jack Daniel's Porter, joka on kypsynyt Jack Daniel's bourbontynnyristä tehtyjen savustuslastujen seassa. Reseptejä kun tiirailee niin huomaa ettei Olutsiepolta ainakaan kunnianhimoa puutu, eivät nimittäin ole mitään aivan yksinkertaisimpia oluita. Harrastaja tietysti valmistaa sellaisia oluita joita itsekin joisi. Sain oluet eilen ja olen antanut niiden nyt seistä reilun vuorokauden ajan ennen maistelua.

Ensimmäisenä maisteluun kevyin, eli 5,9% Pale Ale. Panimomestari itse kertoi, ettei ole tähän täysin tyytyväinen, mutta maistetaanpa ja otetaan selvää mistä oikein on kyse. Tässä Pale Alessa on 38 IBUa ja käytetyt humalat ovat Columbus, Citra ja Nelson Sauvin, lisäksi vielä kuivahumalointi Nelson Sauvinilla. Nelson Sauvin on minulle melko tuttu humala, sillä käytin sitä itsekin ensimmäisessä kotioluessani. Sillä on myös hyvin tunnistettava ja uniikki aromi.

Tutun muotoinen, 0,33-litrainen lasipullo avautuu ja pitää mukavan sihauksen. Lasiin kaatuu sameaa ja väriltään oranssia olutta, joka vaahtoaa mukavasti. Jätin hiivat pullon pohjalle. Herkullisen näköistä. Vaahto myös kestää pitkään. Tuoksu on hyvä, Nelson Sauvinin omintakeinen hieman karviaismarjainen ja rypäleinen aromi dominoi tuoksua. Jos Nelson Sauvinista pitää, niin pitää taatusti tästä tuoksustakin. Lisäksi löytyy eksoottista hedelmäisyyttä ja ajoittain hieman pistävän humalaistakin aromia, jota joskus kissanpissaksikin kutsutaan, tämä on ilmeisesti Citra-humalalajikkeen eräs ominaisuus. Miellyttävää, menisi tuoksun perusteella aivan täysin kaupallisesta tuotteesta. Maku on myös miellyttävä ja hyvin aromikas, muistuttaa jonkin verran Stadin Panimon pale aleja kaikessa hedelmäisyydessään. Löytyy eksoottista tuoreen kirpeää hedelmäisyyttä, sekä voimakkaasti Nelson Sauvinin murskattuja rypäleitä muistuttavaa makua. Lopussa on pitkä greippinen loppuliuku, joka kestää pitkään. Katkeruutta on suurin piirtein saman verran kuin esim. Sierra Nevada Pale Alessa ja suutuntumakin muistuttaa sitä pitkälti, ollen keskitäyteläinen ja hieman nipistävästi hiilihappoinen.

Maunkin puolesta tämä Pale Ale oli mielestäni täysin kaupallista pienpanimotuotetta vastaava olut. Jäi mietityttämään, että minkähän tasoisia oluita nuo kaksi muuta ovat, jos tämä on se mihin panimomestari "Olutsieppo" itse ei ollut täysin tyytyväinen? No, hetken päästähän tuo selviää. Nelson Sauvinin voimakas ja uniikki aromi on hieman sellainen, että siitä joko pitää, tai sitten sitä ei voi sietää ja tässä oluessa se on se dominoivin tekijä.

Seuraavaksi lasiin kaatuu Jack Daniel's Porter, joka onkin hieman spesiaalimpi tapaus. Reseptissä on käytetty Pale Ale-, Crystal 100-, Carafa III- ja suklaamaltaita sekä paahdettua ohraa ja Muscovado sokeria. Olut on humaloitu Challengerilla niin, että laskennallinen katkeruus on noin 40 IBUa. Sitten siihen erikoisempaan osaan, eli nimestäkin löytyvään Jack Daniel'siin, joka on tietysti kaikkien tuntema jenkkibourbon, jota musiikkinsa takia suuresti kunnioittamani Lemmykin juo. Olutsieppo on nimittäin yrittänyt "tynnyrikypsytystä" ilman varsinaista Jack Daniel's tynnyriä. Hän on lisännyt pääkäymisen jälkeen sekundääri-, eli kypsytysastiaan Jack Daniel's tynnyristä valmistettuja savustuslastuja ja antanut niiden liota oluen seassa parisen viikkoa. Mielenkiintoinen projekti. Noita savustuslastuja näyttäisi löytyvän ainakin Verkkokauppa.comin valikoimista.

Bergsta Jack Daniel's Porter

Musta olut, jonka päälle muodostuu parin sentin kerros mokkavivahteista pitkäkestoista vaahtoa. Tuoksu yllättää, bourbonmaiset tynnyrikypsytyksen aromit ovat voimakkaasti esillä, vaikkei olut siis tynnyrissä ole kypsynytkään. Tämä on hyvä tietää mahdollisia omiakin kokeiluita varten. Tuoksu on vaniljainen, tammipuinen ja yleisesti bourbonmainen. Myös perinteisempiä porterille ominaisia aromeita, kuten paahteisuutta ja tummaa suklaata löytyy, ja lisäksi lopussa on hienoisesti sitrusmaista humalaa. Maussakin bourbonmaiset elementit ovat mukana, aluksi vaniljaisuus kaikkein vahvimmin, mutta nielua kohti liukuessa se korvautuu kuivalla tammipuulla. Myös paahteisuutta, erittäin tummaa ja katkeraa suklaata sekä suolaista ja kevyen hapanta otetta löytyy. Olueen käytetty Muscovado-sokeri ei maistu ainakaan liiallisena makeutena. Erinomaisen hyvänmakuista olutta, mutta suutuntumassa olisi vielä parantamisen varaa. Olut tuntuu nimittäin melko kevyeltä suussa, ei yllä aivan keskitäyteläiseksikään. Olutoppaan aistinvaraista arvioasteikkoa (0-10) käyttäen antaisin täyteläisyydestä 3 tai 4. Saattaisi myös hyötyä parista lisäprosentista alkoholipitoisuutta, sillä itse pidän vahvoja viskimäisiä aromeja omaavissa oluissa siitä, että mukana on alkoholinpotkua ja reilua lämmittävyyttä. Kuuluuhan se viskiinkin. Hieno olut kuitenkin, en olisi uskonut, että näin aitoja tynnyrikypsytyksen aromeita voisi saada aikaan ilman varsinaista tynnyriä. Heräsi valtaisa mielenkiinto koittaa itsekin joskus jotain vastaavaa. Tämäkin täysin kaupallista tasoa oleva tuote jo nykyisessä muodossaan.

Viimeisenä lasiin 8,7% Imperial Stout, oluttyylien kuningas. Tämän valmistusaineluettelo kertoo seuraavaa: Pale Ale-, Carafa III- ja suklaamallas, paahdettu ohra, Malmgårdin kartanon kaurahiutaleet. Humalana Olutsieppo on käyttänyt Chinookia, jota ei ole liiemmin säästellyt, sillä laskennallista katkeruutta on mukavat 85 IBUa. Panimomestari kertoo olutta kypsytetyn 12 viikon ajan ennen pullottamista, ei mitään hätähousujen hommaa tuo laatuoluiden valmistaminen.

Isoon konjakkilasiin kaatuu täysin mustaa olutta, jonka ylle rakentuu näyttävän mokkavivahteinen vaahto. Tuoksu on todella portviinimäinen - siinä on samankaltaista kuivan puista ja kuivatun hedelmäistä aromia. Lisäksi vaniljaa, suolaista lakritsia ja jonkunlaista pähkinäisyyttä sekä toffeeta. Humalointi on voimakas ja alkoholikin potkaisee asiaankuuluvasti. En ole aivan vastaavankaltaista tuoksua oluessa aiemmin kokenut, ja tämä oli kehu, sillä tuoksu on uskomattoman hyvä ja todellakin hämmentävän portviinimäinen. Maku jatkaa samoilla linjoilla, portviinimäistä makeutta ja kuivattuja hedelmiä, mutta samalla kuivaa puumaisuutta ja tymäkkää alkoholinpotkua sekä erittäin voimakas humalointi joka pyyhkäisee suun kuivaksi niin ettei makeus pääse yhtään tahmaamaan suutuntumaa. Jotkin belgialaiset hieman hedelmäisemmät imperial stoutit saattaisivat olla tälle lähimpiä kaupallisia verrokkeja. Aivan huippuluokan olut, tyrmäävän upea humalointi. Tässä runkoakin riittää, sillä olut on täyteläinen ja matala hiilihappoisuus nostaa nautittavuuden aivan tappiin. Mistään easy drinking oluesta ei kuitenkaan ole kyse, sillä syvyyttä löytyy ja olut suorastaan vaatii huomiota.  Lämmittääkin hekumallisesti. Taidan muuttaa Porvooseen... Rehellinen mielipide on se, että tämä on Suomen tasolla aivan todellinen huippuolut, taakse jää Koffin Porterit ja Laitilan Imperiaalit, Siperiaakin hätyytellään, mutta en nyt uskalla sanoa, että ohitetaan.

Mahtava päätös erittäin mielenkiintoisille ja hekumallisille iltamille. En usko, että Olutsiepon tarvitsee paljoa kaupallisiin oluisiin rahojaan tuhlata, ellei sitten tee sitä ihan tutkimusmielessä reseptejä suunnitellessaan. Nostan virtuaalihattua todella korkealle ja olen vilpittömästi kiitollinen, että sain maistella näitä. Kaikki oluet olivat täysin puhtaan makuisia, ei mitään virhemakuja tai "kotiolutmaisia" piirteitä, vaan niin laadultaan kuin maultaankin täysin kaupalliset mitat täyttäviä ja herkullisia oluita. Kaikkea hyvää Olutsiepolle Porvooseen - käyköön Braumeisterisi jatkossakin kuumana ja olkoon maltaisen hekuman voima kanssasi! En olisi kovinkaan yllättynyt vaikka tästä miehestä kuultaisiin vielä kotimaisella olutrintamalla. Nyt vielä imperial stoutin viimeisen desin kimppuun... Tämä on kesälomaa parhaimmillaan.