Kotipanimossa työn alla katajainen (imperial) stout

8 kommenttia
 
Asiat tapahtuvat joskus nopeasti... En vielä sunnuntaina tiennyt, että minulla olisi nyt käymispöntössä valmistumassa vahva katajalla höystetty stout, mutta sellainen sieltä nyt kuitenkin löytyy. Tuon oluen tarina alkoi muotoutumaan kun eilen aamulla eksyin selailemaan uuden kotimaisen juomatarviketukun Lappo.fi:n sivuja. Olin kyllä jo suunnitellut jossain vaiheessa syksyä yrittäväni jonkun portterin tai stoutin valmistusta, edelleen uutteista, eli sillä helpoimmalla tavalla. Eikä aikaakaan kun silmiini osui Muntons Gold Imperial Stout uutesetti ja samalla tavoite kirkastui - nyt tehtäisiin Imperial Stout ja höystettäisiin se katajalla! Lappo toimitti uutteen todella nopeasti, eilen tilattu ja maksettu oli jo tänään perillä. Eikä muuta kuin postin ja kaupan kautta "panimolle".

Valmistin oluen muuten samalla tavalla kuin edellisen Pale Alen, mutta tällä kertaa käytin uutesetin ja humalien lisäksi myös muita lisukkeita. Näitä olivat Bolivialainen ruokosokeri (intiaanisokeri), Malmgårdin kartanon luomuruishiutaleet ja ihan normi nallepuuro, eli kaurahiutaleet. Ruokosokerin ja ruishiutaleet ostin Ruokapuoti Lumosta. Muutin myös humalointitapaa niin, että keitin humalien kanssa pienen määrän vierrettä (~2 desiä) pelkän veden sijaan, ajatuksena se, että humalien aromit "tarttuisivat" olueen paremmin. Tällä kertaa humalina käytettiin Nelson Sauvinia ja Cascadea, joita oli valmiina pakkasessa edellisistä panoista ylijääneinä ja hiivana toimi aiemmastakin oluesta tuttu Safale US-05.

 
Keittämisen jälkeen kaadoin veden käymisastiaan uutteiden päälle katajapedin läpi, eli katajat siiviläpussiin ja siiviläpussi normaaliin muovisiivilään, jonka läpi sitten kiehuva uute-humala-vesi sekoitus käymisastiaan. Varmuuden vuoksi nostin vielä desinfioidulla kauhalla veden pari kolme kertaa katajien läpi uudestaan, jotta makua varmasti tarttuisi. Katajat kerättiin pihalta ennen panohommien alkua ja putsattiin etukäteen pahimmista pöpöistä kiehuvalla vedellä. Katajasuodatuksen jälkeen lisäsin vielä intiaanisokerin ja muut lisukkeet.

Jos tuohon Muntonsin uutesettiin laittaisi ohjeen mukaisen määrän vettä, niin satsin kokonaismääräksi tulisi 20 litraa ja alkoholipitoisuudeksi noin 4,5%. Sehän ei tietysti kunnon stoutille ole määrä eikä mitään, joten jätin kokonaismäärän 13-litraan. Tämä antoi ominaispainoksi 1.070, josta kotiolut.comin loistavan uuteolutohjeen laskukaavalla saadaan lopputulokseksi n. 8% olut. Vierre ainakin maistui hyvälle, joten jään innolla odottelemaan käymisen onnistumista.

Speksit:

Eräkoko 13 litraa
Ominaispaino 1.070 

3 kg Muntons Imperial Stout uute
400g Ruokosokeri
200g Ruishiutale
200g Kaurahiutale

25 min Nelson Sauvin 20g
3 min Cascade 20 g

Suodatettu katajapedin läpi.

Safale US-05 @ 21,3°C

8 kommenttia:

  1. Vinkkinä sellainen (tai ehkä jo tiesitkin), että noista hiutaleistä ei irtoa käymiskelpoista tavaraa ilma maltaiden suomia entsyymejä. Makua voi toki irrota noinkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rukiin makua oli hakusessa. Olin siinä käsityksessä, että hiutaleista irtoaa käymiskelpoista tavaraa, jos ne ovat mallia nallepuuro, eli pikahiutaleita. Ilmeisesti niitäkin olisi voinut keittää hetken ja sitten siivilöidä pelkän veden käymisastiaan.

      Poista
    2. Nyt olen oppinut jo sen verran, että nallehiutaleistakaan ei irtoa käymiskelpoisia sokereita ilman mäskäystä. Toivottavasti kuitenkin tuovat edes jotain lisäarvoa oluelle tai edes painuvat käymisastian pohjalle. Tämä on yhtä oppimisprosessia, mutta jos ei koita ei voita.

      Poista
    3. Yritys ja erehdys on ollut taktiikkana minullakin näissä oluentekohommissa, toinen vaihtoehto olisi tietysti lukea mahdollisimman paljon tietoa jolloin erehdyksiä voisi tulla vähemmän mutta eipä ole malttanut, vasta sitten kun jotain menee pieleen niin sitten voi yrittää lueskella että mikäs meni pieleen ja miten voisi tehdä paremmin. Blogiinikin tuli pitkästä aikaa kirjoitettua kun tein reilu viikko sitten ensimmäisen täysmäskäys yritykseni, ja taisihan sinnekin ainakin yksi erehdys sattua (päälle varmaan myös sellaisia mitä en ole tajunnutkaan).

      Poista
    4. Näinhän se on, janoisena ja suurella innolla painetaan kohti tuntematonta. Mutta ei se mitään, pääasia että viihtyy puuhastellessaan ja eiköhän tuostakin maukasta tavaraa tule.

      Käväisin lukemassa tuon sinun juttus. Tuollaisen mäskäimen voisin itsekin kuvitella askartelevani joku päivä, eikä itse oluen valmistuskaan vaikuttanut oikeastaan yhtään uutteita hankalammalta. Aikaa vaan kuluu enemmän. Tässä linkkiä muillekin: http://huhtiniemi.blogspot.com/

      Poista
  2. Vesilukko pulputtelee iloisesti. Käy ja kukkuu!

    VastaaPoista
  3. Tulikos tästä minkälaista? Uutestouttia suunnittelen itsekin tässä tekeväni, mutta resepti ja raaka-aineet ovat vielä hakusessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuli oikein onnistunutta. Aluksi makeaa kuin mikä, mutta reilun vuoden mittaisells kellarikypsytyksellä muuttui varsin herkulliseksi. Tätä maistellaan videolla Reittaus-TV:ssä, jakso on Maaliskuun kotasessio osa 3. Meni sokkona ihan "aidosta asiasta".

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.