Tässä uudessa juttusarjassa pureudutaan lyhyin täsmäiskuin suomalaisen alkoholipolitiikan "hienouksiin". Ensimmäisessä osassa pohditaan miksi suomalainen "keppana" eli "kepardi" eli "keskiolut" on sellaista kuraa mitä se on.
Totuus on loppujen lopuksi melko yksinkertainen. Tähän "keppanan" alennustilaan ei ole johtanut pelkästään monikansallisten panimoryhmittymien ahneus vaan myös valtiomme harjoittama alkoholipolitiikka on sopassa vahvasti mukana. Se saattoi jopa itseasiassa olla se tekijä, joka "hyvän oluen alasajon" sysäsi liikkelle.
Vuonna yhdeksänviis...
Siirrytään ajassa taaksepäin vuoden 1995 alkuun. Silloin tuli voimaan alkoholilaki, jossa kumottiin alkoholijuomien tuonti-, vienti-, valmistus- ja tukkumyyntimonopolit. Juuri tämä ennen vuotta 1995 vallinnut alkoholijuomien valmistusmonopoli vesitti suomalaisen oluen. Oluen, jonka kunniaa pienpanimot ovat ansiokkaasti pyrkineet palauttamaan vuoden 1995 jälkeen.
 |
| Kuva: Sauli Mäkelä - http://jemmaaja.nettisivu.org/etiketit/ |
Ennen vuotta 1995 Alko määräsi:
- Kuka saa valmistaa olutta
- Kuinka paljon oluesta panimolle maksetaan
- Oluen vähittäismyyntihinnan
- Oluen jakelupalkkiot
Näistä tärkeimpänä kohta 2. Alko sai itse päättää paljonko se panimoille niiden valmistamasta oluesta maksoi. Kiinnostiko panimoita valmistaa parhaista raaka-aineista maistuvaa täysmallasolutta rapsakalla humaloinnilla vai johtiko kiinteä monopolin määräämä myyntihinta tuotannon tehostamiseen tuotteen kustannuksella, mitä luulette?
Lopputuloksena kauppojen olutosastoilla kärsitään tästä edelleen. Mautonta bulkkikuraa on tarjolla laatikkotolkulla ja sitten ihmetellään kun kansalaiset käyttävät sitä siihen mihin valmistaja on sen tarkoittanut - helppoon ja vaivattomaan päihtymiseen ilman turhaa makunautintoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.