Olutarvio: Scheldebrouwerij Oesterstout

Scheldebrouwerij Oesterstout

Panimo: Scheldebrouwerij, Belgia
Oluttyyli: Stout
Alkoholipitoisuus: 8,5%
Saatavuus: Ulkomailta

Osteriolutta Belgiasta, mitä ihmettä? No, eihän tämä nyt oikeasti ostereista valmistettua ole, mutta kyllä niilläkin oma roolinsa tässä "sopassa" on. Ostereiden, tai pikemminkin niiden kuorien, käyttö oluenvalmistuksesta on lähtöisin Irlannista luultavasti 1700- ja 1800-lukujen taitteesta. Irlantilaiset stoutit olivat perinteisesti kuivempia kuin brittiveljensä ja niiden mäskiin saatettiin lisätä pieni määrä suolaa, joka korosti tätä vaikutelmaa. Jotkut panimot tekivät suolaisuuden olueen suodattamalla tai juoksuttamalla mäskin murskattujen osterinkuorien läpi ennen käymistä - näin osterinkuorista tarttui merisuolaa olueen.

Tällaiset oluet ovat nykyään aika harvassa, vaikka joidenkin stoutien nimissä sana Oyster jossain muodossa vilahtaakin. Tunnetuin (ainakin Suomessa) on ehkä Marston's Oyster Stout, jota näkee yleisesti maitokauppojen hyllyillä. Marston'sissa osterit ovat kuitenkin ainoastaan nimessä - asiaa on valmistajan taholta perusteltu sillä, että olut on tarkoitettu osterien kanssa nautittavaksi. Belgialaiset pikkupanimot ovat kuitenkin onneksi kokeilunhaluisia ja rohkeimmat ottavat vaikutteita oman maan rajojen ulkopuoleltakin. Parin sadan metrin päässä Hollannin rajasta (ks. kartta) sijaitseva Scheldebrouwerij on yksi näistä. Tämän Oesterstoutin vierre on nimittäin panimon kuvauksen mukaan pumpattu osterinkuorien läpi. Autenttista osteriolutta siis. Vahvuutta on Imperial Stoutin mittoihin, mutta ehkä irkkuyhteyksiin paremmin sopisi genre Export Stout tai Extra Export Stout.

Mainittakoon, että oluita valmistetaan myös lisäämällä keittovaiheessa kokonaisia ostereita - tätä tapahtuu ihan nykypäivänäkin. Se ei kuitenkaan tietojeni ole se kaikkein perinteisin metodi, vaikka senkin tavan historia ulottuu vuoteen 1929. Osterinkuoret tulivat kehiin aiemmin. Mielenkiintoista tekstiä aiheesta olisi netti pullollaan, mutta jätettäköön historian käsittely tässä yhteydessä tähän ja siirrytään itse olutarvion pariin. 

Syvän ruskea, hyvin tumma, muttei täysin musta olut. Näyttävää beigeä vaahtoa muodostuu aluksi runsaasti, mutta se melko nopeasti laskeutuu noin sentin vahvuiseksi kerrokseksi. Tuoksu on hyvin belgimäinen - siinä on kypsää, pehmeän rusinaista hedelmäisyyttä, omenankuorimaisuutta ja hieman suolaisuutta. Toki löytyy myös paahteista maltaisuutta, mutta se ei näyttele pääosaa. Maku on myös aluksi hyvin belgihedelmäinen - rusinaa ja omenaisuutta höystettynä lakritsilla. Keskivaiheilla suolainen ja kuivahkon hapan ote tulee makuun mukaan ja näillä eväillä jatketaan lämpimän alkoholin säväyksen kruunaamaan loppuun. Jälkimaku on hapan, suolainen ja lakritsinen. Toisaalta melko erikoinen, mutta toisaalta ei. Kaikki palaset loksahtavat kohdilleen ja olut on tasapainoisen harmonian juhlaa. Suutuntumaltaan tämä on melko täyteläinen ja melko maltillisen hiilihappoinen. Hieno, omanlaisensa olut.

Yhteenveto

Omanlaisensa erikoisuus - upea tasapaino.

ARVOSANA: 9