Porvoon rankin panomies, nimimerkillä Olutsieppo tunnettu Sebastian Gren, pisti viime viikolla paketillisen kotioluitaan jälleen Reittausblogin konttorin suuntaan. Aiempia Bergstan oluita käsitteleviä juttuja löytää tästä ja Seban kotipanimosta enemmän ensimmäisen Bergstaa käsittelevän jutun alusta, eli täältä. Olen saanut näitä Sebastianin oluita maistella jo useammankin ja kaikki ovat olleet maukkaita, osa jopa aivan huipputasoa. Voisi jopa sanoa, että olen miehen fani, mutta täytyy yrittää silti pitää tarvittavan kriittinen ote arvioinnissa.
El Camino Real
American Pale Ale, 4,7%, 36 IBU
Aloitan paketin kevyimmästä päästä, sillä ensiksi lasiin kaatuu 4,7% vahvuinen APA, eli American Pale Ale. Oluen nimi on El Camino Real ja tässä Sebastian on yrittänyt tehdä mahdollisimman hyvää maitokauppavahvuista olutta - sellaiseen prosenttirajaan kun täällä Suomessa joudutaan oikeilla panimoillakin kuumeisesti tähtäämään (joka on tietysti aivan perseestä, mutta se ei ole enää tämän jutun asioita käsitellä sitä). Tuntuva ja hedelmäinen humalointi sekä oiva tasapaino ja timanttinen juotavuus ovat ne tärkeimmät jutut tässä tyylissä. Näihin on tähdätty seuraavalla ainesosaluettelolla. Maltaina Pale Ale, Biscuit, Crystal 25 ja Vienna. Humalina Citra, Simcoe, Columbus ja keiton lopussa aavistus kuivattua appelsiininkuorta. Olut on kuivahumaloitu Citralla ja Columbuksella.
Kauniin oranssista ja kullanhohtoista, kevyesti utuista olutta. Vaahto jää ehkä osin varovaisesta kaadosta johtuen melko niukaksi, mutta pieni kerros kestää oluen pinnalla pitkään. Tuoksu on hyvin hedelmäinen ja minusta tuntuu siltä, että appelsiininkuorella saattaa olla tähän suuri kontribuutio pienestä käyttömäärästä huolimatta, sillä se on hienosti esillä - hieman kuin Suomenlinnan Zander Winter Alessa, jos aivan lähiaikojen tuoksumuistia kaivellaan. Appelsiinin lisäksi löytyy hyvin pehmeästi tarjoiltua aprikoosia ja greippiä sekä monista oluista tuttua "yleistä sitruksisuuden tuntua". Kevyen karamellista maltaisuutta tuntuu taustalla, mutta kyllä tässä sellainen hallitseva kaupan hedelmäosaston yleisfiilis on. Miellyttävä tuoksu. Maussa maltaisuus on paremmin esillä - paremmin kuin monessa muussa saman vahvuusluokan oluessa. Se tuntuu edelleen vain kevyen karamelliselta ja tiettyä leipäisyyttäkin on mukana - suutuntumakin on aivan keskitäyteläisen tuntumassa, lähes kuin "aidon vahvuisilla" pale aleilla. Pehmeän aromaattinen ja runsas hedelmäisyys on kuitenkin maussakin se päällimäinen aistimus, siinä on hieman samankaltaista tuntua kuin Stadin Panimon maitokauppavahvuisissa hopback-aromihumaloiduissa tuotoksissa. Tässä vaan katkero puraisee astetta kovemmin, vaikka IBUja on ilmoitettu saman verran kuin suuressa osassa Stadin tuotoksiakin. Kenties hopback tekee pehmeämpää? Pidän tästä tuntuvammasta puraisusta kuitenkin enemmän, sillä se kuivattaa jälkimaun hellään, mutta pitkäkestoisesti kieltä halaavaan katkeruuteen. Appelsiinisuus on edelleen hallitsevassa roolissa ja sen taustalta samaa runsasta tropiikin hedelmäisyyttä kuin tuoksussakin. Tulipas pitkät selostukset periaatteessa yksinkertaisesta oluesta - tiivistettynä erittäin hedelmäinen, riittävän kuiva (ei makea) ja riittävän katkera. Suutuntumakin on kunnossa, sillä alhaisesta alkoholipitoisuudesta huolimatta se on lähes keskitäyteläinen, pehmeä ja melko maltillisen hiilihappoinen. Tykkään kovasti! Maitokauppojen valikoimissa tällainen olisi ehdotonta eliittiä, eikä kovin kauas jäädä tyylin huipuistakaan.
Aloitan paketin kevyimmästä päästä, sillä ensiksi lasiin kaatuu 4,7% vahvuinen APA, eli American Pale Ale. Oluen nimi on El Camino Real ja tässä Sebastian on yrittänyt tehdä mahdollisimman hyvää maitokauppavahvuista olutta - sellaiseen prosenttirajaan kun täällä Suomessa joudutaan oikeilla panimoillakin kuumeisesti tähtäämään (joka on tietysti aivan perseestä, mutta se ei ole enää tämän jutun asioita käsitellä sitä). Tuntuva ja hedelmäinen humalointi sekä oiva tasapaino ja timanttinen juotavuus ovat ne tärkeimmät jutut tässä tyylissä. Näihin on tähdätty seuraavalla ainesosaluettelolla. Maltaina Pale Ale, Biscuit, Crystal 25 ja Vienna. Humalina Citra, Simcoe, Columbus ja keiton lopussa aavistus kuivattua appelsiininkuorta. Olut on kuivahumaloitu Citralla ja Columbuksella.
Kauniin oranssista ja kullanhohtoista, kevyesti utuista olutta. Vaahto jää ehkä osin varovaisesta kaadosta johtuen melko niukaksi, mutta pieni kerros kestää oluen pinnalla pitkään. Tuoksu on hyvin hedelmäinen ja minusta tuntuu siltä, että appelsiininkuorella saattaa olla tähän suuri kontribuutio pienestä käyttömäärästä huolimatta, sillä se on hienosti esillä - hieman kuin Suomenlinnan Zander Winter Alessa, jos aivan lähiaikojen tuoksumuistia kaivellaan. Appelsiinin lisäksi löytyy hyvin pehmeästi tarjoiltua aprikoosia ja greippiä sekä monista oluista tuttua "yleistä sitruksisuuden tuntua". Kevyen karamellista maltaisuutta tuntuu taustalla, mutta kyllä tässä sellainen hallitseva kaupan hedelmäosaston yleisfiilis on. Miellyttävä tuoksu. Maussa maltaisuus on paremmin esillä - paremmin kuin monessa muussa saman vahvuusluokan oluessa. Se tuntuu edelleen vain kevyen karamelliselta ja tiettyä leipäisyyttäkin on mukana - suutuntumakin on aivan keskitäyteläisen tuntumassa, lähes kuin "aidon vahvuisilla" pale aleilla. Pehmeän aromaattinen ja runsas hedelmäisyys on kuitenkin maussakin se päällimäinen aistimus, siinä on hieman samankaltaista tuntua kuin Stadin Panimon maitokauppavahvuisissa hopback-aromihumaloiduissa tuotoksissa. Tässä vaan katkero puraisee astetta kovemmin, vaikka IBUja on ilmoitettu saman verran kuin suuressa osassa Stadin tuotoksiakin. Kenties hopback tekee pehmeämpää? Pidän tästä tuntuvammasta puraisusta kuitenkin enemmän, sillä se kuivattaa jälkimaun hellään, mutta pitkäkestoisesti kieltä halaavaan katkeruuteen. Appelsiinisuus on edelleen hallitsevassa roolissa ja sen taustalta samaa runsasta tropiikin hedelmäisyyttä kuin tuoksussakin. Tulipas pitkät selostukset periaatteessa yksinkertaisesta oluesta - tiivistettynä erittäin hedelmäinen, riittävän kuiva (ei makea) ja riittävän katkera. Suutuntumakin on kunnossa, sillä alhaisesta alkoholipitoisuudesta huolimatta se on lähes keskitäyteläinen, pehmeä ja melko maltillisen hiilihappoinen. Tykkään kovasti! Maitokauppojen valikoimissa tällainen olisi ehdotonta eliittiä, eikä kovin kauas jäädä tyylin huipuistakaan.
Pisteytys
- Tuoksu 7 - Appelsiinisuus herkullisesti esillä ja muutenkin hedelmäisyyden show
- Ulkonäkö 4 - Upea väri, mutta melko vähäinen vaahto (kaatajan vika?)
- Maku 8 - Yksinkertaisesti hyvä, herkullisen hedelmäinen, eikä liian makea
- Suutuntuma 4 - Pehmeä, nautittava, erittäin juotava (sessiokamaa!)
- Yleisvaikutelma 15 - Toimiva kokonaisuus
- Makeus 4
- Katkeruus 5
- Happamuus 3
- Täyteläisyys 4 (4,5...)
Kokonaispisteet: 38/50
Extra Special Bergsta
ESB, Extra Special Bitter ja tässä tapauksessa siis osuvasti Extra Special Bergsta. Legendaarinen Fuller's ESB:n aloittama oluttyyli. Aito ja alkuperäinen ESB kuuluu omiin suosikkeihini, se on vaan perkuleen hyvää. On todella mielenkiintoista päästä maistamaan tämä porvoolaisen tyylisuunnan versio. Valmistusaineina tässä: Maltaina Maris Otter, Crystal 25 ja Crystal 100. Humalana East Kent Goldings.
Oranssihtavan kuparinen, utuinen ja melko vähävaahtoinen olut, vaikka nyt kaadoinkin ronskimmin. Se vaahto joka muodostuu on kuitenkin tiivistä ja kestävää. Tuoksu on hyvin hedelmäinen, marmeladimaisen makeahkon tuntuinen ja kukkainen. Maltaisuus on tuntuvan toffeista ja siitä tulee itseasiassa mieleen hopeatoffee karamellit, sillä jonkilaista lakritsaisuutta on myös mukana - joskin häivähdyksenä. Hieman myös maanläheistä hiivaista tuntua. Hyvä tuoksu, ei kovinkaan tyylin kantaisän kaltainen, mutta eihän sellaista toisaalta missään ole väitettykään. Maku alkaa hyvin toffeisen maltaisena, onpa pehmeää ja miellyttävää. Keskivaiheilla meno hieman latistuu, karamellimaisuutta tulee mukaan sekä hieman hedelmäisyyttä ja makeutta. Katkero ei puraise silloin kun pitäisi vaan laskusuunta jatkuu loppuun asti. Jälkimaussa taas esille hieman hopeatoffeeta, mutta kovin lyhyesti. Hyvän alun jälkeen jotain tapahtuu ja loppumaku on valjuhko - selvästi heikointa Bergstaa mitä olen maistanut. Se ei tarkoita vielä huonoa suoritusta, sillä olut on täysin juotava ja ihan nautittavakin, mutta se tietty ryhti tästä nyt puuttuu. Suutuntuma on keskitäyteläinen, melko pehmeä ja maltillisen hiilihappoinen. Tässä on vielä parantamisen varaa.
Pisteytys
- Tuoksu 7 - Hopeatoffeinen brittiläistyylinen tuoksu
- Ulkonäkö 3 - Miellyttävä väri, mutta vähäinen vaahto pudottaa yhden pisteen
- Maku 6 - Hyvä alku, mutta keskivaiheilla ja lopussa meno latistuu lähes täysin
- Suutuntuma 3 - Pehmeä, mutta maltillinen katkero + maltilliset hiilihapot = vaisu
- Yleisvaikutelma 12 - Täysin juotava ja miellyttäväkin olut, mutta rahkeita on parempaankin.
- Makeus 5
- Katkeruus 2
- Happamuus 2
- Täyteläisyys 5
Kokonaispisteet: 31/50
Luvassa vielä lähiaikoina Bergstalta seuraavat vähintäänkin mielenkiintoiset oluet:
- Smoked Porter (6,0% savuinen portteri)
- Polar Night (12,5% monsteri triplamäskätty imperial stout)
- The New Black (+15% übermonsteri tammilastuilla kypsytetty imperial stout)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.