Trooper
Panimo: Robinsons, EnglantiOluttyyli: English Pale Ale
Alkoholipitoisuus: 4,7%
Saatavuus: Maitokaupat (Ostopaikka CM Rauma, 3,99€/0,5l)
Paljon puhuttu ja kovasti googletettu Iron Maiden yhtyeen ja Robinsons panimon yhteinen Trooper-olut on käsissäni nyt. Suomessakin erittäin suosittu Iron Maiden on tällä hetkellä ehkä uransa huipulla - ei ehkä musiikillisesti, mutta suosiota ajatellen. Vokalisti Bruce Dickinson on ollut yhtyeestä näkyvimmin esillä tämän oluen tiimoilta. Pete Brownin erinomaisessa haastattelussa Dickinson kertoo halunneensa Trooperin olevan hyvin sessioitavissa oleva, eli alkoholipitoisuudeltaan riittävän kevyt, mutta silti voimakkaan makuinen olut.
"I live in Chiswick, 600 yards from the Fuller’s brewery, and I’m an ESB
drinker," he says. "It’s a lovely beer, but you can only have a couple
of pints. On the other hand, 3.5% beers don’t cut the mustard for me. I
wanted a beer that’s full-flavoured and punches above its alcoholic
weight.”
Trooper-olut poikkeaa muista bändioluista siinä mielessä, että olueen on oikeasti panostettu ja nimenomaan itse Dickinson on osallistunut hyvin aktiivisesti reseptin kehittämiseen. Maidenin nimen lyöminen etikettiin ei ole siis kikka myydä bulkkikuraa kalliimmalla, vaan kyseessä on oikeasti tämän arvostetun panimon ja yhtyeen yhteistyön tulos - sellainen olut, jonka yhtye (tai ainakin Bruce) on halunnut.
Bruce Dickinson |
"I don't drink mainstream standard lager," says Dickinson. "If I was
thirsty in a pub with no real ale I'd rather have a lime and soda. But
anyway, we haven’t positioned Trooper as a beer from a metal band – it’s
a brand of beer brewed by Robinsons that we’ve developed with them.
Kuuntelen mielelläni kasariheviä, mutta Maiden tulee legendaaristen hevibändien top-listauksessani vasta neljännelle sijalle. Edelle ajavat Judas Priest, Accept ja Saxon. En oikeastaan voi sanoa olevani yhtyeen fani. En ole esim. lukuisista Suomen keikoista huolimatta käynyt yhdelläkään keikalla. Priestin olen sentään nähnyt vuoden 2001 jälkeen kaikilla niillä kiertueilla jotka ovat Suomeen asti ulottuneet. Tarvittaessa Aces High lähtee kyllä karaokessa tiukalla pallipuristuksella, ei siinä mitään.
Tämä olut on mielestäni ennen kaikkea hieno mahdollisuus ale-oluiden suosion kasvattamiseen Suomessa. Aivan varmasti löytyy monta Maiden-fania, jotka eivät ole ennen kunnon brittialea maistaneet, mutta nyt maistavat, koska lempiyhtyeen maskotti koristaa pullon etikettiä. Toivottavasti osa näistä valaistuksen kokevista tarttuu rohkeasti muihinkin olutherkkuihin. Tyylikkäässä etiketissä mainitaan käytetyt humalat, joita ovat Bobec, Goldings ja Cascade. On mielenkiintoista korkata tämä paljon kiinnostusta jo ennen julkaisuaan aiheuttanut olut.
Tyylikkään kuparinen väri ja kestävä sekä runsaasti pitsiä jättävä vaahto, joka täyttää pintin ääriään myöden. Tuoksu on hieman karamellimaltainen ja tuttuun brittityyliin myös toffeinen. Myös aromaattista humalaa löytyy, tällä kertaa aromit asettuvat brittityylisen puumaisuuden ja kevyen sitrushedelmäisyyden väliin. Ei kuitenkaan kovinkaan hedelmäistä, vaan enemmän sellaista suoraviivaista brittityyliä. Maku jatkaa samoilla linjoilla, ollen hieman karamellimaltainen ja tuntuvan toffeinen. Alussa on hieman makeutta, mutta se nopeasti kääntyy ensin aromaattisen sitrushedelmäisyyden ja greippisyyden kautta kiertäen kuivempaan ja suoraviivaisen katkeraan loppuun. Ihan mukava katkeronpuraisu ja pitkä greippinen jälkimaku. Suutuntuma on lähes keskitäyteläinen ja mukavan pehmeästi hiilihappoinen. Aivan kuin jostain "how to brew a standard british ale"-kirjasta repäisty resepti. Cascaden jenkkityylinen sitrushedelmäisyys tuntuu jäävän brittityylisen suoraviivaisen katkerojyräyksen alle, mutta luultavasti tarkoitetusti - onhan Dickinson nimenomaan brittityylin ystävä ja kyllähän brittityyli kieltämättä sopii brittiläisen hevibändin brittiläisestä sotahistoriasta kertovan kappaleen nimikko-olueksi. Maukas olut, jota on helppo upottaa muutama pintillinen pubi-illan aikana, kuten on tarkoitettukin.
Tyylikkään kuparinen väri ja kestävä sekä runsaasti pitsiä jättävä vaahto, joka täyttää pintin ääriään myöden. Tuoksu on hieman karamellimaltainen ja tuttuun brittityyliin myös toffeinen. Myös aromaattista humalaa löytyy, tällä kertaa aromit asettuvat brittityylisen puumaisuuden ja kevyen sitrushedelmäisyyden väliin. Ei kuitenkaan kovinkaan hedelmäistä, vaan enemmän sellaista suoraviivaista brittityyliä. Maku jatkaa samoilla linjoilla, ollen hieman karamellimaltainen ja tuntuvan toffeinen. Alussa on hieman makeutta, mutta se nopeasti kääntyy ensin aromaattisen sitrushedelmäisyyden ja greippisyyden kautta kiertäen kuivempaan ja suoraviivaisen katkeraan loppuun. Ihan mukava katkeronpuraisu ja pitkä greippinen jälkimaku. Suutuntuma on lähes keskitäyteläinen ja mukavan pehmeästi hiilihappoinen. Aivan kuin jostain "how to brew a standard british ale"-kirjasta repäisty resepti. Cascaden jenkkityylinen sitrushedelmäisyys tuntuu jäävän brittityylisen suoraviivaisen katkerojyräyksen alle, mutta luultavasti tarkoitetusti - onhan Dickinson nimenomaan brittityylin ystävä ja kyllähän brittityyli kieltämättä sopii brittiläisen hevibändin brittiläisestä sotahistoriasta kertovan kappaleen nimikko-olueksi. Maukas olut, jota on helppo upottaa muutama pintillinen pubi-illan aikana, kuten on tarkoitettukin.
Yhteenveto
Maukas brittityylinen ale, jossa kivat katkerot.
ARVOSANA: 8
Mielestäni tämä on osuva olut Iron Maidenin musiikille. Bändihän on metalliksi yllättävän melodista ja kevyttä, mutta lisäksi perinnetietoista ja pintaa syvemmälle tutkiessa melko monisyistä. Kuten tämä olut. Suosittelen testaamista nimikkokappaleen soidessa :)
VastaaPoistaErittäin osuva analyysi - näinhän se juuri on!
PoistaOlen maistanut pari kertaa Trooperia ja kumma kyllä maistui ensimmäisellä kerralla paremmalta 0,5 L pullosta kuin nyt 0,33 L pullosta. Ihan hyvä bitter kyseessä, mielestäni kuitenkin. No nyt on pari tyhjää pulloa hyllyssä muistona tästä.
VastaaPoista