Pyynikin Vahva Simo vehnäolut |
Helsingin SOPP järjestettiin tänäkin vuonna heinäkuun viimeisenä viikonloppuna. Tämä oli jo kymmenes vuosi peräkkäin tälle tapahtumalle, joka vuonna 2013 aukesi eteemme suurempana ja kauniimpana kuin koskaan aiemmin - näin ainakin haluan kuvitella. Aiempina vuosina en nimittäin ole paikalla ollut. Matka Raumalta Hesaan on sellainen kolmen tunnin rypistys. Nousin autoon aamupäivällä, päräytin Espooseen veljen kämpille ja sieltä bussilla Elielinaukiolle Rautatientorin kupeeseen. Taivaan porttien oli määrä aueta klo 12.00 ja olin perillä about 15 minuuttia ennen sitä. Tulin suoraan pääportille, joka oli tässä vaiheessa vielä tietysti kiinni, eli aidat kulkuväylän edessä. Anniskelu alkaminen on kekkoslovakiassa aivan minuuttipeliä, ettei vaan rikota säädöksiä. En tajunnut sisäänkäynnin olevan siinä, koska tuttuja "alan" ei miehiä näkynyt parveilevan porttien lähistöllä. Lähdin kiertämään aluetta ja törmäsinkin siellä internetin ihmemaailmasta tuttuun hahmoon - JaskanKaljojen JaGe, tuttavallisemmin Jaska, oli odottelemassa sisäänpääsyä "takapihan" puolella. Aidat olivat siellä auki ja Mallaskosken Panimo roudasi kegejä sisään Rekolan "apupojan" vielä odotellessa omaa vuoroaan. Oletimme ilman muuta, että sisäänkäynti on tässä, me Hesan SOPP-neitsyet... Kello tuli 11:58, ei vieläkään ketään missään, muutamaa japsituristia lukuun ottamatta. Epäilys hiipi puseroon - ehkei tästä pääsekään muuta kuin backstagelle. Kiersimme alueen kulmalle ja näimme sisäänkäynnin. Jawohl! Pikamarssia eteenpäin, oluen kutsu oli voimakas ja jano suuri...
Kaverikuvassa Reittausblogisti ja JaskanKaljojen Jaska. |
Tuopin Ääressä -kollega suorittaa hartaasti |
Palaamme nykyhetkeen. Nyt on jo pari päivää aikaa tästä hekumallisesta
reissusta. Vihkoon ja puhelimeen kertyneet olutarviot on naputeltu
sähköiseen muotoon ja sekä fyysinen, että henkinen olemus ovat palanneet
Rauman aikavyöhykkeeseen. Näin jälkikäteen fiilis ja tapahtumasta muistin sopukoihin syöpynyt kuva on täysin sama kuin paikan
päällä, eli aivan hemmetin hyvä ja hieno. Sää oli enemmän kuin
suosiollinen, oluet olivat hyviä sekä laadukkaita ja useita
nettituttavuuksia sekä panimoiden edustajia tuli tavattua kasvokkain.
Pöytään, jota Jaskan kanssa jo kansoitimme, istahti myös Olutoppaan
foorumilta tutut nimimerkit Aluepassi ja Gleb, joista Gleb juuri lähetti
minulle toisen satsin kotioluitaan, hieno tavata mies oluiden takana!
Aluepassi oli jo aiemmin tuttu loistavana seuramiehenä Olutoppaan
pikkujouluista vuosilta 2010 ja 2011. Pikkujouluista tuttu
pöytäseurueemme oli kokonaisuudessaan koossa siinä vaiheessa kun Tuopin Ääressä -blogia kirjoittava Johnny Rio istahti pöytäämme. Myöhemmin
seuraan liittyi vielä "luotsivene", eli isoveljeni, joka oli johdattava
meikäläisen takaisin majapaikkaamme myöhään yöllä. Triolla JaskanKaljat, Tuopin
Ääressä & Reittausblogi mentiinkin aika pitkään ja hartaasti. Myöhemmin tapasin myös Ohraakkeli -blogin kirjoittajat, joista toisen kanssa ilta jatkui hieman pidempäänkin Angleterren riileistä nauttien.
Kiitokset mainituille herrasmiehille seurasta. Blogimaailmasta tapasin
lyhyesti myös Ari Juntusen, eli Arde arvioi -blogi kirjoittajan, legendan, jota kunnioitan suuresti ja seuraan innolla. Kotiolutharrastajien puolelta tapasin lähes kaikki, jotka ovat minulle kotioluitaan lähettäneet, eli Kosoolan Juhanin, Glebin, Sly Catin Kristofferin ja Bergsta Breweryn sittemmin jo Stadin Panimolle hommiin päässeen Olutsiepon, eli Sebastianin Grenin. Sebastianille sanoin, että Smoked Porter tuotantoon Stadin vehkeillä ja äkkiä!
Ruosniemen Sihteeri Blondi tarjosi ensipuraisun |
Olin etukäteen miettinyt yhden oluen valmiiksi, se oli se, minkä tulisin maistamaan ensimmäisenä. Ensipuraisun kunnia lankesi tällä kertaa Ruosniemen Sihteeri Blondille, joka syleikin hellästi ja miellyttävästi. Etukäteen aprikoin oluen olevan witbier, koska mausteina oli korianteria, mustapippuria ja inkivääriä, mutta kyseessä onkin ihan ohramaltaasta valmistettu olut, eli kuten nimensäkin sanoo - belgityylinen blond ale. Tämä olikin yksi festarien parhaimmista oluista. Aivan kärkipään oluita oli myös Stadin Double IPA, joka oli toissapäivänä kegitettynä aivan uskomattoman tuoreen humalainen ja Plevnan Weizenbock sekä Bryggeri Helsinkin Weizen. Kaksi viimeksi mainittua lämmittivät vehnäoluen ystävää suuresti - aivan maailmanluokan tavaraa ja Suomesta! Muista iltapäivän kohokohdista pitää mainita Hollolan Hirvi Kivisahti ja Rekolan Panimon sekä Panimo Hiisin yhteistyöolut Kaksi Kotia, jonka Malty-Jari ystävällisesti minulle tarjosi. Yhteensä oluita tuli reitattua 16 kappaletta ja lisäksi vielä muiden laseista maistetua pienet hörpyt muutamaa muuta. Aika reilusti, mutta annokset olivat pieniä ja vaikkei Nokian Panimon tiskiltä uutuusoluita saanutkaan, niin pariinkin otteeseen maistettu Nokian Vichy kelpasi välijuomana varsin hyvin. Tapahtuman järjestelyt pelasivat hyvin ja tunnelma oli lämmin myös myöhäisemmässä vaiheessa, jolloin alue oli tupaten täynnä väkeä. Lasin pääsi silti pesemään pienellä jonotuksella ja oluenkin sai nopeasti kätösiin. Eniten kuhinaa oli mielestäni Ruosniemen, Rekolan ja Stadin tiskeillä, joilla kieltämättä olikin kutkuttavimmat uutuudet tarjolla.
Todella hieno tapahtuma. Kiitokset järjestäjille, kiitokset panimoille, kiitokset kollegoille ja kiitokset itse asiassa aivan kaikille SOPP:ssa olleille. Te teitte tästä sen tapahtuman mikä se oli.
Todella hieno tapahtuma. Kiitokset järjestäjille, kiitokset panimoille, kiitokset kollegoille ja kiitokset itse asiassa aivan kaikille SOPP:ssa olleille. Te teitte tästä sen tapahtuman mikä se oli.
Videoraportti reissusta löytyy Youtubesta. Tässä summauksessa on tunnelmia road tripiltä ja totista reittausta Tuopin Ääressä -blogistin kanssa Jaskan juontamana. Parhaimmillaan full-hd:nä ja tuopin ääressa nautittuna.
Tässä vielä listaus maistetuista pisteineen:
Oluiden nimestä pääset Olutoppaaseen lukemaan täyspitkät arviot ja Reittausblogin facebook-sivuilla on enemmän kuvia tarjolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.