Kotiolutta: Kosoolan Panimo Del Norte Titan

Kosoolan Panimon Juhani Palttala otti ennen joulua yhteyttä tutuissa merkeissä - kotiolutmaistiaisia oli taas tarjolla. Olutarviointipuuhissa esikuvanani toiminut Seppo Äyräväinen ehti tämän Kosoolan tämänkertaisen viiden oluen setin jo arvostellakin. Yksi nousi Sepon mielestä joukosta ylitse muiden ja se oli tämä minulla tänään maistelussa oleva American Barley Wine -tyylinen olut Del Norte Titan.

Speksit ovat kunnioitusta herättävät - alkoholipitoisuutta 12% ja katkeruutta 100 IBUa. Mallasta ja humalaa on siis keittoon syydetty ihan urakalla, kuten tietysti tähän oluttyyliin kuuluukin. Hiivana on toiminut itselleni tuttu Safale US-05 ja humalina Cascade, Columbus, Citra, Centennial, Amarillo ja Simcoe. Melkoinen kattaus. Näin etiketti kuvailee tarinaa oluen nimen takaa.

"Amerikan länsirannalla kasvavat maailman suurimmat puut, punapuut. Yksi suurimmista on nimeltään Del Norte Titan. Samalla suunnalla ovat syntyneet myös monet amerikkalaiset versiot perinteisistä oluttyyleistä. Ne ovat yleensä esikuviaan voimakkaampia niin humalien määrän, kuin alkoholinkin suhteen. Samoilla linjoilla kulkee myös tämä olut, katkeruutta, humalan aromia, mallasta ja alkoholia on vähintäänkin riittävästi."

Juhani näkyy sisäistäneen jenkkien meiningin varsin hyvin siis. Lasivalinnassa päädyin Spiegelaun IPA-lasiin, joka on hyvä yleisolutlasi ja varsinkin reilummin humaloiduissa oluissa avaa aromit hyvin nauttijan tavoitettaviksi. Arvosteluasteikkona aiempien kotiolutarvioiden tapaan käytän Olutoppaan 5-50 pisteen asteikkoa ja lisäksi erillisiä aistiarvoita.

Tummahkon kuparinen olut, jonka vaahto on mittava, runsaan pitsikäs ja kestävä. Tuoksu on hieno - voimakas leipäinen ja karamellinen maltaisuus ja runsaan pihkainen, havuinen ja eksoottisen hedelmäinen humalointi siihen päälle. Maltaisuudessa on normaalin karamellisuuden lisäksi myös pieni keveän paahteinen särmä, joka tuo mukavaa lisäsäväystä ja vie makeutta hieman pois. Lisäksi leipäisyyttä, eli sellaista ihan perinteistä maltaisuutta. Toimii! Maistoon. Mikä täyteläisyys ja pehmeys... ja sitten humala puraisee koko suun laajuudelta todella vahvasti ja katkeruus jatkuu aamuun asti. No, nyt tiedän mistä Seppo kirjoitti. Maltaisuus on karamellimaista, todella paksun täyteläistä ja makeaa, mutta ei kuitenkaan tahmaavaa. Keskivaiheilla katkero alkaa rakentumaan pihkaisena, havuisena ja trooppisten hedelmien kompatessa. Loppuvaiheissa, kun katkero on kasvanut jo todella voimakkaaksi, siihen liittyy vielä alkoholin lempeä potkaisu ja lämmittävyys. Tällaista efektiä ei saavuteta kuin näissä 10+ vahvuisissa oluissa. Upea tasapaino, alkoholisuutta ei maista missään vaiheessa, humalointi ei lyö yli, makeus on tyylin mukaisessa haarukassa, ei tahmaa, iskee ja yksinkertaisesti vaan toimii. Kiteytettynä siis runsaan ja pehmeän maltainen, mutta samalla runsaan ja aromaattisen humaloitu. Ja muistakaa, ei sokeria, ei mitään kikkailua, vaan 12% rehti täysmallasolut ja todella upea sellainen. Aiemmin olin välillä sitä mieltä, että Juhanin oluet kaipasivat lisää humalaa. Nyt sitä ainakin löytyy, samoin kuin kaikkea muutakin. Tästä ei puutu mitään ja juotavuus on todella petollisella tasolla näin vahvaksi olueksi.

Pisteytys

• Tuoksu 8 - Loistava, vahva maltaisuus. Humalan aromi voisi iskeä vielä voimakkaammin, lähellä ysiä.
• Ulkonäkö 4 - Upea, runsaan pitsikäs ja kestävä vaahto.
• Maku 10 - Huikea kokonaisuus, ei puutu mitään.
• Suutuntuma 5 - Todella täyteläinen, pehmeä maltaisuus, ei kuitenkaan tahmaa.
• Yleisvaikutelma 19 - Tasapainoinen, runsasmakuinen.

Aistiarviot

• Makeus 6
• Katkeruus 7
• Happamuus 4
• Täyteläisyys 9

Kokonaispisteet: 46/50