Sain viime viikon lopulla Kirjakaarelta luettavakseni sähköisen version tästä uudesta suomalaisesta olutkirjasta, joka ilmestyy toukokuun lopulla. Kirjan suomenkielinen painos on juuri tänään mennyt painoon, joten kohta sen saa ihan fyysisesti käteensäkin - itse kun en e-kirjoista juurikaan välitä, vaan paperin rapina on oleellinen osa lukuelämystä. Sitäkin taustaa vasten olen hämmästynyt, että olen tuijottanut ruutua usean tunnin ajan menneenä viikonloppuna. Kirja todella tempaa mukaansa, se on viihdyttävä ja samalla todella informatiivinen. Nyt tiedän muun muassa sen, että tyttäreni katsomassa Pieni merenneito elokuvassa prinssi Erikin suomenkielisen ääninäyttelyn hoitaa Mallaskosken Panimon Panimomestari Jyri Ojaluoma. Mitä tekemistä tällä on oluiden kanssa? Ei oikeastaan mitään, mutta kirja painottaakin suuresti persoonia näiden nauttimiemme oluiden takana. Moni olut saa tämän kirjan jälkeen makuunsa tietynlaista syvyyttä. Nyt tietää mistä ne kumpuavat ja minkälaiset ihmiset niitä tekevät.
Kirja alkaa olutkirjalle hyvin tyypilliseen tapaan luennolla oluen historiasta, siirtyen sitten jouhevasti kotimaisten pienpanimoiden historiaan ja oluen valmistukseen sekä erilaisiin oluttyyppeihin. Alen ja lagerin erot puidaan ja eri oluttyyleistä kerrotaan tärkeimmät pääspeksit ja toisinaan pieni pala historiaakin. Kirjan alkupuolen yleissivistävän "olutkoulun" summaa pieni pätkä olutsanastoa. Tästä kirjan alkuosiosta vastaa Hannu Nikulainen, jolta ei kokemusta puutu - hän oli ensimmäinen suomalainen 10 000 olutta arvioinut reittaaja, joka on arvioinut ja seurannut olutalaa jo pitkään. Hannulla vaikuttaisi lisäksi olevan erityinen taito kirjoittaa asiapitoisuudeltaan korkeaa tekstiä ilman turhaa jaarittelua, vain oleellisiin asioihin panostaen. Kokeneet konkarit voivat tämän osion selailla nopeasti läpi, mutta tuoreemmille harrastajille tai vasta oluisiin tutustuville on tarjolla kyllä sellainen tietopaketti, että sillä pärjää jo pitkälle.
Tämä ensimmäinen puolisko on vasta alkusoittoa vieden noin 40 sivua kirjan reilun kahden ja puolensadan sivun mitasta. Jälkimmäinen puolisko on omistettu Santtu Korpisen tekemille panimoiden infosivuille ja panimotoiminnoista vastaavien henkilöiden haastatteluille. Kirjaan on kerätty 35 Suomessa toimivaa pienpanimoa - se on laajin ja ehdottomasti ajantasaisin katsaus siihen, mitä pienpanimokulttuuri tässä maassa tällä hetkellä on. Panimoiden lisäksi tutustutaan Viking Malt -mallastamoon ja Teerenpelin sekä Beer Hunter'sin tislaamoihin. Jokaisesta panimosta on lyhyt kuvaus ja infoboksi, jossa luetellaan tyypillisimmät tiedot omistajista, sijainnista, laitteista jne. Kuviakin on runsaasti ja kirja on miellyttävän visuaalinen. Mutta, näiden kiinnostavien ja oleellisten tietojen jälkeen päästään siihen osioon, jota itse toistuvasti lueskelin pitkin viikonloppua - oluen kanssa ja ilman - henkilöihin näiden oluiden takana. Jokaisen panimon avainhenkilöitä (=oluentekijöitä) on haastateltu. Ei mitään lyhyitä haastatteluja ja kysymyksetkin ovat sellaisia, jotka valoittavat haastatellun henkilön taustaa ja olutmaailman mieltymyksiä. Siinä samalla avaten katsauksen myös panimoiden taustoihin, ja niihin syihin, miksi nämä miehet ja naiset tätä tässä maassa ajoittain hyvinkin haastavaa työtä tekevät. Tämä oli minulle ilman muuta se mielenkiintoisin osio. Jokaisen haastattelun päätteeksi on panimoilta poimittu kolme nykyhetkellä jonkinlaisen saatavuuden omaavaa tuotetta, joista Hannu on kirjoittanut olutarviot asianmukaisine makukommentteineen. Näiden suurin arvo lienee aloittelevien harrastajien omien maisteluiden tukena toimiminen - samalla tavalla kuin itsekin arviointia aloitellessa lueskelin muiden olutarvioita netistä ja bongailin makuja ja tuoksuja siinä samalla. Arvokasta oppimateriaalia harjoittelun tueksi.
Todella ansiokas ja viihdyttävä niputus maamme nykyisestä pienpanimoskenestä siis. Pari aivan uunituoretta toimijaa kuten Iso-Kallan Panimo tai Hopping Brewsters jäi kirjasta puuttumaan, mutta tämähän onkin vasta ensimmäinen painos. Parin vuoden kuluttua tilanne on toivottavasti sellainen, että taas saa lisätä 50 sivua timangia tavaraa toiseen painokseen - uusia toimijoita kun alalle putkahtelee tasaiseen tahtiin.
Loppuun vielä yksi poiminta, jonka facebookin puolelle jo postasinkin:
Onko paneminen tekniikkaa vai taidetta?
Pienpanimoissa taidetta, suurta taidetta. Nykytaiteen museossa pitäisi olla oluthanat esillä. -Mika Heikkinen, Beer Hunter's
Kirja tulee Raumalla saataville ainakin Ruokapuoti Lumoon (alustavan tiedon mukaan viikolla 23). Muiden paikkakuntien saatavuuksia voi väijyä Olutoppaan foorumilta TÄSTÄ LINKISTÄ. Kiitos Kirjakaari tästä lukuelämyksestä. Vahvat suosittelut!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.