Oktoberfestit ovat täällä taas! Suomessa tämä oluen suuri kulutusjuhla näkyy lähinnä Alkon hyllyillä, sillä sesongin oluet ovat kaikki liian vahvoja maitokauppamyyntiin. Keskimääräinen vahvuushan pyörii noin 6% tietämillä. Lidlin mainoksessa oli erillinen Oktoberfest-liite, josta löytyi kyllä suolaista ja rasvaista hieman joka lähtöön, mutta oluet tietysti puuttuivat - oi jospa monopoli joskus murtuisi, mietin taas kerran...
Politiikka ei kuitenkaan ole aiheenamme nyt, vaan tällä kertaa palataan ajassa taannoiseen Oktoberfest -henkiseen kotailtamaan, jossa rasvan tasainen tirinä säesti oluen virtausta lasiin ja sitten kurkusta alas. Sesongin oluet on tarkoitettu nautittavaksi hyvässä seurassa, sopivissa määrin ja rasvaisen ruuan kyytipoikana. Ne eivät yleensä tarjoa mitään erityistä monimuotoisuutta tai syvällisempää makuaariaa, mutta ovat oikein liukkaita juotavia ja sopivasti lämmittäviä.
Haimme ihan huvin vuoksi rinnakkaisvertailuun pientä Suomi vs Saksa asetelmaa, ottamalla vastakkain Vakka-Suomen Panimon Magnumilla ja Perlellä humaloidun Oktobefestbierin ja hyvin perinteikkään aidon Oktoberfestpanimon Hacker-Pschorrin sesonkioluen. Molemmat ovat osuvasti vahvuudeltaan 5,7%. Oluet nautittiin isoista kolpakoista vastuullisesti ja läikyttämättä sekä maksimaalisen suurta pahennusta kukkahattutätipiireissä aiheuttaen. Sivullisia ei vahingoitettu maistelun aikana, mutta savumakkaraa, chorizoa ja hapankaalia kyllä uhrattiin kulinarismin alttarille.
Vakka-Suomalainen kaatuu vaaleampana ja runsaammin vaahdoten. Väriero ambersävyiseen saksalaiseen on huomattava. Molemmat ovat kirkkaita, kuten tyyliin kuuluu - suodatetuista lagereistahan tässä on kyse. Vaahtojen laskemista ei jäädä sen kauempaa odottelemaan, vaan kolpakko nostetaan huulille. Tuoksuttelun aika tulee vasta ensimaiston jälkeen. Tuoksupuolella saksalainen tarjoaa suoraviivaisempaa, mutta korostuneemman humalaista otetta. Prykmestarissa on pehmeämpi ja runsaamman leipäinen maltaisuus - talon tavaramerkki, ainakin omasta mielestäni. Maultaan Hacker-Pschorr on myös selvästi purevamman katkera - jopa huomattavasti enemmän kuin muistaisin esim. Paulanerin tai Löwenbraun vastaavien olevan. Maltaisuus on limppuista, kun taas Prykmestarissa se on enemmän vaaleamman leipäistä. Vakka-Suomen edustaja painottaa muutenkin pehmeyttä ja kukkeaa hunajaisuutta. Katkero nipistää loppuvedossa hellästi ja hiilihappoisuus on maltillista. Siemailuoluena Prykmestar on parempi, mutta Hacker-Pschorrin katkero ja runsaampi hiilihappoisuus leikkaavat paremmin makkaroiden rasvaisuutta. Erot eivät suuressa mittakaavassa ole kovinkaan merkittäviä - molemmat ovat makeahkoja lagereita, tyyliuskollisia ja toimivia. En saa aikaiseksi paremmuuseroa oluiden välillä, VASP on pehmeämpi ja siten siemailtavampi, mutta Hacker-Pschorr ruokajuomana erinomainen. Otetaas toisetkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.