Kolmen pubin kierros Helsingissä - Bryggerin IPA, riiliä ja Insinööri

Huh! Onpahan ollut tiukka ja olutharrastuksen täyteinen viikko. Normaalisti arkipäivät menevät pitkälti päivätyön ja lasten rutiinien mukaisesti, mutta tämä viikko on ollut rankempi poikkeus tuohon normiin. Maanantai kului tiistaina pitämäni sahtiluennon särmiä hioen. Tiistaina hieman ennen luentoa varmistui, että torstaina pitäisi olla YLE Aamu-tv:ssä esittelemässä panovehkeitä. Keskiviikko menikin sitten ajellessa Helsinkiin ja ehdittiin siinä isoveikan kanssa heittämään pieni pubikierroskin. Halusin ehdottomasti a) tsekata ekaa kertaa Bryggeri Helsingin panimoravintolan ja b) maistaa jälleen riiliä, eli Real Alea, nyt kun mestoille pääsin.

Ajelin aluksi työpaikaltani Laitilasta Espooseen, jossa majaa pitää isoveljeni - tässä blogissa kotioluistaan tuttu - J. Lienee sanomattakin selvää, että suoritimme siinä samalla pientä kotiolutvaihtoa, ennen kuin lähdin pieni kylmä hiki selkämyksessä ajelemaan Hesan keskustaan ja kohti Katajanokalla sijaitsevaa hotellia. On meinaan kaistoja ja trafiikkia hieman eri tavalla kuin Raumalla. Kuskina olen varsin kokenut, päivittäistä työmatkaa kun tulee noin 70 kilometriä, mutta se on sitä suoraa tietä ja pikkukaupungin kahdet liikennevalot. Hotellille selvittiin kuitenkin hienosti rauhallisella ajolla. 

Siitä sitten kamat huoneeseen ja tarpomaan kohti Bryggeri Helsinkiä, joka olikin ihan viiden minuutin kävelymatkan päässä. Pressanlinna siinä ohiteltiin ja jotain muutakin nähtävyyttä olisi ollut turistille tarjolla, mutta ne on pelkkää materiaa. Olut taasen on suurta taidetta ja taikuutta, joten rynnistimme päättäväisin katsein kohti Bryggeriä. Bryggerissä ensin pisti silmään ovelta pubiin astuessa pieni kioskitila, josta panimo voi myydä ulos alle 4,7% oluitaan - hyllyssä oli toki muutakin elintarviketta, jotta kioskin määritelmä lain kirjaimen mukaisesti täyttyi. Ainahan se yhtä huvittavalta näyttää, yhtä hyvinhän sieltä baaritiskin takaa olisi niitä oluita voinut myydä, kuten muuallakin maailmassa. Tilasimme siinä Bryggerin katutasossa sijaitsevasta pubitilasta juomat. Itse otin hanasta Bryggeri IPAn. Siirryimme alas ravintolan puolelle, koska pitkä ajomatkan tehnyttä bloggaria alkoi jo huikomaan. 

 

Tilasin pöytään Bryggerin kehutut Bratwurstit ja oluessa kuullotettua hapankaalia - enkä todellakaan joutunut pettymään, vaan olin nöyrää poikaa annoksen edessä. Täydelliset bratwurstit, reilusti hapankaalia ja kylkeen tiukka sinappi. Oluet olivat mukavan edukkaita, kuten toki paikan päällä valmistettujen tulee ollakin - 0,3-litrainen IPA maksoi 4,5 euroa. IPA oli todella raikas ja jenkkihumalien aromikkuus tuli hienosti esille. Puhdaspiirteinen ja kepeä, vain 5,5% IPA, jonka loppuvedossa nousi esiin hieman mannermaista yrttisyyttäkin. Bratwurstin kylkeen olisin normitilanteessa tilannut jotain saksalaistyylistä, mutta nyt piti pidätellä seuraavan aamun televisioesiintymisen takia.

Seuraavaksi suuntasimme muutaman korttelin päähän Kitty's Public Houseen, jonka tiesimme hyväksi riili - eli Real Ale - paikaksi. Olimme etukäteen scoutanneet, että pumpussa olisi jo pullostakin "tippa housuun" -tasoinen Fuller's London Porter, mutta sitä siellä ei valitettavasti ollutkaan, vaan lasiini pumpattiin Salopianin Golden Thread, joka paljastui oikein maukkaaksi Golden Aleksi. Kitty's oli Bryggerin avoimista tiloista poiketen sokkeloisempi. Sisustuksesta löytyi perinteistä tumma puuta ja pöydät oli jaoteltu "loosseihin", joissa jokainen porukka saattoi istua privaatisti itsekseen. Jostain syystä itseäni puhuttelee enemmän avoin saksalaistyylinen "iso halli ja isot lasit" -meininki, mutta ei se huono ollut tämäkään. En silti olisi koko iltaa viihtynyt Kitty'sissä. Riili oli juuri sellainen kuin kuvittelin. Kermaisen pehmeä, vähähiilihappoinen ja erittäin hedelmäinen - siihen tyyliin kuin britit vain osaavat. Todellista sessiojuomaa. Taisi olla elämäni kolmas riilituoppi ja tälläkin kertaa osui makuhermoon.

Black Doorin vakuuttava hanalista

Seuraavaksi tiemme erkanivat hetkeksi. Veljeni suuntasi rautatieasemalle aikeina suunnata takaisin Espooseen ja itse aprikoin käyväni vielä Black Doorissa, joka oli minulle tuttu jo parilta aiemmalta Hesan reissulta. Navigoin Black Doorin itsekseni ja tilasin riilihanasta Rooster's Londinium kahviportterin. Asetuin kadun varteen avoinna olevan ikkunan viereen istumaan ja katselin kuinka velipoika kirmasi perästä vielä yhdelle - juna Espooseen olikin peruttu. Kahviportteri oli riilinä oikein miellyttävä. Kuiva, katkera ja kahvinen. Vähäiset hiilihapot toimivat kahvin eduksi. Rekolan Panimon Malty-Jari, joka oli myös tulossa Aamu-tv:n vieraaksi, pisti siinä viestiä, että on tulossa samaan hotelliin kuin minä. Laskeskelin kahviportterin jälkeen, että vielä olisi hyvinkin aikaa yhdelle miedolle, ennen kuin treffaisimme Jarin kanssa hotellin baarissa. Päädyin siinä 0,25-litraiseen Ruosniemen Insinööriin, joka on 4,7% vahvuinen "IPA" - käytännössä siis vain erittäin voimakkaasti humaloitu pale ale.

Insinöörin tuoksu oli huumaavan humalainen, todella huikea. Mielestäni bongasin ainakin Cascaden sitrusmaista vetoa ja Citran mansikkaisia vivahteita. Taatusti jenkkihumaloitua tavaraa siis. Tuoksun jälkeen maku oli ikävä pettymys. Ylihumaloitu, karkeahko, ei niin lennokas. Kyllä se IPA vaan sen vahvuuden vaatii toimiakseen kunnolla. Ymmärrän kyllä liiketaloudelliset periaatteet tehdä 4,7% tavaraa, mutta oluitahan tässä arvioidaan, eikä bisnestä. Insinöörin jälkeen hajaannuimme, minä hotellille ja veli Espooseen. 

Hotellilla tapasin vielä Rekolan Malty-Jarin, jonka kanssa jutustelimme muun muassa Alkoon tulevasta "lähiolut lähi-Alkoon" -järjestelmästä. Panimo saa ilmeisesti toimittaa itse (ei siis Alkon keskusvaraston kautta) oluitaan kymmeneen itse valitsemaansa lähi-Alkoon. Oluita ilmeisesti käsitellään kuten tilausvalikoiman oluita, eli myymälöillä on jokin tietty maksimimäärä mitä saavat pitää niitä hyllyissään - tätä maksimimäärää on tämän järjestelmän myötä tosin kohotettu. Oletettavissa on siis, että ensi vuoden alusta voimaan astuva järjestelmä ainakin jollain tasolla toimisi ja helpottaisi panimoiden vahvempien tuotteiden myyntiä ja ennen kaikkea vahvempien tuotteiden tuotekehittelyä. Jari ainakin vaikutti ihan tyytyväiseltä tähän tulevaan systeemiin. Itse asiassa Jaria on suurilta osin myös kiittäminen tästä, sillä hän aikoinaan vaati Alkon hallintoneuvostossa istuvalta Keskustan Sari Sarkomaalta ihan privaattisessiota, että pääsi puhumaan suunsa puhtaaksi pienpanimoiden tilanteesta Alkon hyllyillä. Siitä sitten lähti se kuuluisa isompi pyörä pyörimään. Reilun vuoden viivehän tässä on senkin jälkeen ollut, mutta tällä haavaa vaikuttaisi ihan hyvältä. Ensi vuonna ehkä enemmän pienpanimo-olutta Alkoistakin siis.