Kotafiilistelyä: Rekolan Panimon oluita & juustoja ja villisikamakkaraa

Kattaus.

Viime lauantaina tuli yhteydenotto ja siinä samassa kysely, josko "päiväkaljalle" lähteminen maistuisi - olisi voinut maistua, mutta satuin juuri olemaan kahden vanhimman lapsemme ja pikkuveljeni kanssa Pinkjärven maisemissa retkeilemässä. Termarikahvit ja kaakaot sekä laavulla paistettua "prasumakkaraa". Maisematkin olivat vielä kauniit, viime lauantaina kun oli vielä hieman luntakin maassa.

Päiväkaljalle lähteminen ei siis onnistunut, mutta kehitimme vähintään yhtä hyvän back-up suunnitelman - iltaoluet kodassa! Yhteydenottaja oli tietysti Reittaus-TV:stä tuttu Tero Suhonen, joka lupasi jälleen tuoda kotaan sapuskat ja pari oluttakin. Pikkuveljeni Timo istahti kotaan myös parin ensimmäisen oluen ajaksi. Viritimme tabletin välityksellä seurantaan Lukko - TPS ottelun, mutta siitä ei raumalaisnäkökulmasta jäänyt jälkipolville juuri kerrottavaa... 0-3 ja hunajata hunajata.

Tero oli saanut hankittua jostain kaksi pulloa Rekolan Panimon Katajan Kuisketta, joka on rukiinen ja katajanmarjoilla maustettu 6,3% ale. Itse nokitin lyömällä pöytään vielä harvinaisempaa matskua - Rekolan Panimon ja Hiisi Panimon uunituoreen yhteistyöoluen Kaksi Kotia Sanoi Kettu (pihlajanmarjoilla maustettu belgiale, 6,3%) ja samoin uunituoreen Rekolan ja Mathildedalin Kyläpanimon yhteistyöoluen Musta Valssi (tumma luomulager, 4,3%). Olin saanut nämä pullot juuri pari päivää aiemmin Rekolan Panimon Jarilta Aamu-tv keikan yhteydessä. Jälleen syntisiä lahjuspulloja siis, mutta päätimme nauttia niistä siitä huolimatta.

Testowit Teron analysoinnissa

Ilta alkoi kuitenkin kehittelemämme Testowitin koe-erän maistamisella. "Testo" oli nyt elämänkaarellaan varsin hyvässä vaiheessa, pari kuukautta pullossa ja mausteet olivat integroituneet witbierin happamuuden sekaan varsin saumattomasti - omalaatuista, mutta ainakin meidän mielestä nautittavaakin. Testowitin tarina saa uuden käänteen 3.12, eli alle viikon päästä tästä kirjoitushetkestä, kun suuntaamme Pyynikin Käsityöläispanimolle ja teemme siellä erän Testoa Teron pitämän Ruokapuoti Lumon omaolueksi.  

Tero oli tyypilliseen tapaansa tuonut oluiden lisäksi herkkujakin. Tällä kertaa mukana oli neljän juuston kattaus - Mouhijärven Herkkujuustolan punakittipintaista & hedelmäistä Punaheidi-valkohometta,  aromikasta appenzeller-tyyppistä Vilhoa Finlandia-sahdilla harjattuna. Juustoportin maukasta vuohen gruyereä ja lisäksi vielä runsaan vuoden ikäistä Manchegoa. Itsehän en erilaisista juustoista niinkään tiedä, mutta sen tiedän, että voi veljet miten oli hyvää!

Pihlajanmarjaolutta

Illan kenties mielenkiintoisin olut oli ilman muuta Rekolan ja Hiisi Panimon yhteistyönä tehty Kaksi Kotia Sanoi Kettu - pihlajanmarjoilla maustettu belgiale. Rekolan Jari kertoi oluesta sen verran, että 1800-litran erään oli käytetty 100 kiloa murskattua pihlajanmarjaa. Se on sama kuin 18-litran kotioluterään laittaisi kilon - eli melko paljon. Hiivana toimi Mangrove Jackin jokin hiiva, olettaisin, että Belgian Ale, joka Jarin mukaan käytti vierteestä sokerit täysin loppuun eli ns. kuivaksi. Todella kaunis oranssinen, hieman pihlajanmarjainen väri. Olut tuoksui ja maistui juuri siltä mitä luvattiinkin - pihjalanmarja hallitsi marjaisan happamana. Tuntuma oli kuiva, hieman jopa suuta supistavan pihlajainen ja maltillisen katkera. Humalointia olisi kaivannut ehkä hieman lisääkin, sillä nyt loppuvedossa oli hetken sellainen tyhjempi suvantovaihe. Hyvällä tavalla valtavirrasta poikkeava olut. Aivan oikein käyttää reilusti pihlajaa, nyt olut on sitä mitä lupaakin ja pihlaja maistuu muutenkin kuin pelkkänä vivahteena.

 

Seuraavaksi Tero kaivoi repustaan West Charkin Villisikamakkaraa, jota nautiskeltiin Rekolan ja Mathildedalin Kyläpanimon yhteistyössä Rekolan Panimolla valmistaman Musta Valssi lagerin kanssa. Musta Valssi on siis luomua ja Olutopas.infon Andyn mukaan oluen työnimenä oli aiemmin "Black Pils" - reilummin humaloitua oli siis lupa odottaa ja sitä myös saatiin. Muuten olut oli perinteisen tumman lagerin tapaan hieman kahvimainen ja leipäisä, mutta lopussa katkero puri mukavan tiukasti. Selvästi ruokajuomaksi tarkoitettu kokonaisuus ja siinä kontekstissa myös toimi vallan mainiosti. Villisikaa en ainakaan tietoisesti ennen ollut syönytkään, joten makkarat otettiin uutena kokemuksena innolla vastaan. Erinomaisen hyviä, hieman mausteisia ja koostumukseltaan pehmeitä olivat. Perkule, kyllä Tero vaan hyvät sapuskat aina loihtii. 

Katajan Kuiske ja juustot

Ruuan päälle nautimme vielä Katajan Kuisketta kaikessa rauhassa juustoja maistellen Tenacious D:n ja Weezerin soidessa taustalla. Todellinen lauantai-illan rentoutuminen, kupu täynnä, hyvää olutta, hyvää musaa ja hyvää seuraa.