Olutmatkalla Tallinnassa: Stockmann, Toit's City ja Solaris Keskus

7 kommenttia
 

Pitkä viikonloppu vapaaksi töistä, autolla laivaan ja yhden yön pistäytyminen vaimon kanssa Tallinnaan - ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2005. Tarkoituksena oli ensimmäisenä päivänä - eli perjantaina - perehtyä enemmän paikalliseen ravintolaelämään ja toisena päivänä tehdä jouluostoksia. Otettiin ensimmäistä kertaa auto mukaan ulkomaille. Todella helppoa ja vaivatonta, eikä maksanut juuri enempää kuin maksullinen pysäköinti Helsingissä, jos auton olisi jättänyt matkan ajaksi sinne. Viron liikenteessäkin pärjää kun malttaa ottaa rauhallisesti. Paikallisten ajotyyli vaikutti apukuskin paikalta tarkasteltun paikoin hieman aggressiivisemmalta mitä esim. Helsingissä, varsinkin valoista lähdettiin aina talla pohjassa, eikä ennakoivaa ajoa harrastettu. Bensan hinta oli 0,99€ / litra, joten tankki kannattaa ottaa Virossa täyteen.

Auto laivasta ulos ja hotellille ilmaiseen parkkiin, siitä suorinta tietä jalkapatikalla kohti ensimmäistä kohdetta, joka oli Kochi Ait panimoravintola. Nälkää oli kerätty jo Helsingistä asti, että olisi sitten tilaa kun päästään lihapatojen äärelle. Perillä hovimestari kuitenkin ilmoitti, että koko paikka on varattu yksityistilaisuuteen koko illaksi. Pahus! No, reissussahan aina tapahtuu jotakin odottamatonta, joten eteenpäin. Ehtisimme paikalle seuraavanakin päivänä. Päätimme siirtyä suoraan ennalta suunnitellun olutkierroksen seuraavaan vaiheeseen - kohti Stockmannia ja sen olutosastoa. Luotimme siihen, että matkan varrella näkyisi jokin houkutteleva ruokapaikka. Joitain näkyikin, mutta ei tarpeeksi kiinnostavia. Perjantaina Suomenlahdella puhaltanut myrskynpoikanen nosti päätään ja vesitihku muuttui räntäsateeksi. Stockmannille tallustettiin ja olutosastolle astuessa se pieni selkäpiihin hiipinyt vilunpoikanen katosi kuin taikaiskusta - mikä aarreaitta Alkon monopolin ikeessä kasvaneelle olutharrastajalle! Poikamaisella innolla lähdin tutkimaan hyllyjen tarjontaa - vaimo katseli tyynesti vierestä, kuinka äijänsä sukkuloi hyllyjen välillä pieni ja paikoin jopa epäuskoinenkin virne naamallaan. Tajusi tietysti heti, että mies on nyt herkän asian äärellä, eikä hoputtanut, vaikka nälkä varmasti sisuskaluja kalvoikin. Valikoimaa olisi ollut lukuisista belgeistä, De Molenin, Nøgne Ø:n ja tanskalaisten kautta Viron omaan pienpanimoskeneen asti. Puhumattakaan saksalaisista, briteistä ja totta kai myös paikallisten makrojen, Sakun ja A Le Coqin, tarjonnasta. Kuolaamisen välissä sain räpsäistyä yhden kuvankin. 

Kuvassa on tietysti vain murto-osa kaupan tarjonnasta, mutta kyllä tuosta jo näkee sekä valikoiman laajuutta, että laatutasoa, joka sekin oli korkea. Hintataso oli tuontioluille keskimäärin hieman halvempi kuin Alkossa ja paikallisille oluille, myös pienpanimo sellaisille, miellyttävän alhainen. Sain hillittyä itseni ja ostin mukaani vain neljä pulloa paikallisia pienpanimotuotteita ja yhden Fullers Vintage Alen vuosimallia 2014 - pari euroa halvemmalla kuin Alkosta. Fuller's oli karkea virhe, turhaa painoa reppuun, olisin ennemmin voinut ottaa jotain muuta ja maksaa sitten pari euroa enemmän Suomessa. Belgit ja muuta jätin suosiolla hyllyyn, niitä saa tilattua netistäkin. Myöhemmin illan aikana, kun kävin vielä yhdessä marketissa ja parissa pullokaupassa, reppu täyttyi tietysti ääriään myöden täyteen. 18 pulloa sain ahdettua selkäreppuun. Kyllä se sitten vanhankaupungin kaduilla alkoikin jo loppuillasta hieman painamaan. Uskoisin, että roudaaminen oli vaivan arvoista, mutta sehän selviää lopullisesti vasta sitten kun pääsen joululomilla maistelemaan saalista. Seuraavana päivänä tulimme Stockalle vielä uudelleen ja kävin nappaamassa pari tarkoin valittua herkkua lisää.

Toit's City, kuva otettu seuraavana päivänä hieman valoisampaan aikaan. Paikka aamupäivällä vielä suljettu.


Stockmannilta lähdimme - edelleen nälkäisinä - tarpomaan kohti Solaris Keskusta, jossa oli tarkoitus tsekata Baarimies Tallinnassa -kirjan suosittelema kellarikerroksen marketti ja sen laaja olutosasto. Edelleen pidimme silmällä mahdollista ruokapaikkaa ja heti Stockmannin kulmalta hieman eteenpäin käveltyämme bongasin tutulta näyttävän logon ja nimen ... Toit's ... mikä Toit's ... hetki raksutusta, kunnes hokasin, että paikkahan oli Baarimies Tallinnassa kirjassa mainittu beer cafe -tyylinen paikka Toit's City, josta saisi mm. burgereita. Sisään siis. Liitutaululle kirjoitettua kuuden hanan listaa ei tarvinnut kuin vilkaista ja juomavalintakin oli selvä jo ennen kuin heti homman haltuun ottanut tarjoilija ohjasi meidät pöytään. Tilaukseen juusto-pekoni burgerit ja lasiin Arden blogissaan kesällä hehkuttama Põhjala Virmalised IPA.


Ensikosketus tällä matkalla etelänaapurin olutskeneen. Odotuksia olutta kohtaan oli ja olut kyllä täytti ja jopa ylitti ne. Virmalised IPA on raikas ja aito jenkkityylinen IPA. Sitruksista ja greippisyyttä hyvin tuoreella humaloinnilla ja puraisuakin riittämiin. Melko lähellä omaa Reittausblogi IPAa ja kaupallisista lähinnä ehkä Maku IPAa - mutta ei niin monipuolisen hedelmäisesti vaan purevammalla sitruksisuudella. Laatutasosta ei moittimista, aivan ensiluokkaista kamaa. Tämä asetti riman korkealle heti reissun alussa. Paikan burgeri oli hyvä, ei erinomainen, mutta hyvä ja hintansa (7,5€) väärti. Oluen, 0,5-litraa, hinnasta en ole ihan varma, mutta 4€ lienee aika lähellä. Kaksi henkeä söi ja joi siis reilulla parilla kympillä. Pidimme hintaa edullisena. Viihtyisä paikka käydä yhdellä tai kahdella ja syömässä, mutta ei täällä koko iltaa tikkaisi menemään, eikä paikka siihen ole tarkoitettukaan. Palvelu oli hyvää ja englannilla pärjäsi.

Seuraavaksi kuvut täynnä kohti lähellä olevaa Solaris Keskusta, jonka kellarikerroksen marketissa katselin miten ruokaosastot vaihtuivat saumattomasti viini- ja viinaosastoiksi ja lopulta sitten tietysti eteen aukenivat myös olutosaston lukuisat hyllymetrit. Tämäkin niitä elämyksiä, joita ei Suomen marketeissa näe. Ihana vapaus! Täältäkin mukaan tarttui muutama paikallinen käsitööõlu. Tarjolla oli lisäksi myös lähes Stockmannin veroinen valikoima tuontikamaa. Hintavertailua en Stockmannin kanssa huomannut sen enempää tehdä, mutta aika samalta hintataso pintaraapaisulla vaikutti. Kaikki mitä ostin täältä, olisi ollut saatavilla myös Stockalta, mutta en silloin vaan raaskinut ostaa niitä vielä repunpainoksi niin aikaisessa vaiheessa matkaa. Seuraavaksi edessä olisi odotettu Tallinnan Vanhakaupunki lukuisine juottoloineen...

7 kommenttia:

  1. Ilmeisesti jenkkioluiden saatavuus on Tallinnassa samalla tasolla kuin Suomessa, eli perusolutta ja kapea valikoima vai oliko mitään erikoisempaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kotiin ostettavia on enemmän tarjolla kuin Suomessa, mutta ravintolamyynnissä taitaa valikoima olla jopa kapeampi. En tosin selaillut baareissa valikoimia juuri virolaisoluita pidemmälle.

      Pullokaupoissa bongattuja jenkkipanimoita olivat mm. Founders, Flying Dog, Evil Twin ja Brooklyn.

      Poista
  2. Ei sulla enempää ole valokuvia Stockmannin oluthyllyjen olutvalikoimasta, olisi ollut mielenkiintoista nähdä laajemmin mitä valikoimasta löytyy?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pahus vieköön kun ei ole. Paljon oli belgioluita ja tietysti virolaisia pienpanimo-oluita. Jonkin verran brittejä ja hieman vähemmän jenkkejä. Paljon oli myös kaikenlaisia olut+lasi pakkauksia.

      Poista
  3. Jos olisin lukenut kommentit ennen tämänpäiväistä reissua, niin olisin voinut napata kuvia. Tuli tänään käytyä Stockalla hakemassa repullinen olutta. Olin odottanut siellä olevan kohtalainen valikoma kotimaisia, mutta kiireen keskellä löysin vain Malmgårdin Arcticia. Hätäpäissäni lastasin jo koriin, mutta kun löysin hyllyn paikallisia oluita, niin korin sisältö muuttui täysin. Tuli mieleen, että melkein kannattaisi jo mennä autolla hakemaan, jos haluaa Virolaisista uuspanimoista kattavan otoksen tuoda tullessaan.

    VastaaPoista
  4. Kiitokset mainioista Tallinnan reissun bloggauksista! Tuli käytyä viikonloppuna Tallinnassa. Mukava oli huomata, että vuodessa oli pienpanimo-oluiden saatavuudessa tapahtunut merkittävä parannus, toisaalta eipä tainnut vuosi sitten olla kaikki nykyiset panimot edes toiminnassa. Viime kesänä ei meinannut löytyä oikein mitään, mutta nyt oli esim pohjalaa ja öllenauttia saatavilla useista rimeistä, kaubamajasta, stockmannilta ja jopa jostakin prismasta taisin bongata. Erityisesti stockmannin olutosasto jäi mieleen, nognea oli mukavasti tarjolla ja löysimpä myös fullersin imperial stoutin. Kuvailut jäi minultakin väliin, koska lasten kanssa oli liikenteessä. Ensi kerralla sitten ravintolasuosituksia testailemaan.

    VastaaPoista
  5. Ja sama havainto minullakin jenkkiläisistä. Jännä oli myös se, että joissakin tuotteissa hintaero Suomeen oli varsin pieni, esim brewdog punk ipa taisi olla lähes kolme euroa tallinnassa kun meilläkin sitä saa noin 3,5 eurolla. Chimay blue noin kolme euroa meikäläiseen 4,5 euroon verrattuna. Rochefort kympissä hintaeroa taisi olla pari euroa. Olisiko niin, että erikoisvalikoiman tuotteet ovat Alkossa suhteellisesti kaikista kalleimpia? Virolaisten pienpanimoiden oluet olivat noin kahdesta eurosta ylöspäin, 2-3 euroa. Taitaisi kotimaassa olla 3-5 euron välillä. Saksalaisia vehnäoluita tallinnasta saa alle parilla eurolla, kun meillä hinnat ovat neljän euron molemmin puolin. Ehkä hintaeroakin tärkeämpi anti on kuitenkin valikoima. Toisaalta eihän noita monta pulloa tarvitse ostaa, että saa matkalippunsa kuitattua.

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.