Terviseks! Reittausblogin kotipanimon vuosi polkaistiin käyntiin tänään. Uudenvuoden aaton jälkeinen päivä. Pienoisesta yrityksestä huolimatta ei krapulaa, eikä tekemistä... no perkule, tehdäänpä olut! Pyöräytin reseptin pitkään suunnitelmissa olleesta Reittausblogi IPAsta, jossa olisikin jenkkilajikkeiden tilalla brittihumalia - näin siitä syystä, että haluan oppia tuntemaan myös brittihumalia ja parhaiten se onnistuisi tutussa "pohjassa". Tämä pohja olisi siis 100% Viking Maltin Sahtimallasta - kuten toistaiseksi kiitellyimmässä kotioluessani Reittausblogi IPAssa, mutta humalat vaihtaisin brittilajikkeisiin. Hiivana olisi edelleen oman kotipanimoni "talon hiiva", jenkkityylisen neutraali Danstar BRY-97, jonka kanssa olen päässyt hekumallisiin lopputuloksiin.
Olin jo marraskuussa tilannut Brewcatilta brittihumalalajikkeet Progress, Fuggles, East Kent Goldings ja Boadicea oluen tarpeisiin. Olut piti saattaa alulle jo joulukuussa, mutta siihen puski joulukiireitä ja Tallinnan matkaa niin en ehtinyt. Nyt kuitenkin inspiraatio iski. Maltaita mittaamaan ja kattilaa hakemaan vaan. Ajattelin, että teen nyt ihan alkuperäisen pussimäskäysohjeeni mukaisesti niin, että mäskään ja huuhtelen pussissa, enkä käytä myöhemmin kehittelemääni vatisiivilää. Tämä siksi, koska pidän tammikuun 25:s päivä alkaen Rauman kansalaisopistolla kotiolutkurssin, jossa perehdytään nimenomaan tähän helpoimpaan tekniikkaan, eli pussimäskäykseen - periaatteessa mäskäsin siis näin harjoituksena itselleni.
Tehdessä kaikki sujui kuin unelmaa. Osuin tismalleen BrewMaten ilmoittamiin lämpötiloihin, eräkokoon ja ominaispainoihin. Olin liekeissä, hekumassa. Sain oluen käymisastiaan kun kello oli puoli seitsemän illalla... Silloin panohirviö iski! En osannut aavistaa, että se pakottaisi minut tekemään vielä toisenkin satsin. Tällä kertaa tismalleen samalla pohjalla, mutta ottaisin pakastimesta niitä jenkkihumalia joita siellä on ja laittaisin suunnilleen samat grammamäärät - vaikka jenkkihumalissa on osassa lähes tuplasti alfahappoja. Miksi oi miksi, sanoivat selväjärkisen kotipanomiehen aivot? Panohirviö sanoi, että siksi perkele siksi, että tutkit brittihumalien ja jenkkihumalien eroja nyt ruohonjuuritasolta lähtien. Olin nöyrää poikaa panohirviön edessä.
Tein toisen mäskin. Jälleen sama määrä sahtimaltaita kuin edellisessäkin. Mäskäysveden lämmitin samaan lämpötilaan, sekoittelin maltaat ja suljin kattilan uuniin tekeytymään aivan kuin edellisessäkin erässä. Jenkkihumalat kaivoin pakastimen perältä ja mittailin sopivat määrät, niin että sain kolme pussia neljästä tyhjäksi - valitsin humalat siis lähinnä sillä perusteella, mitä pakastimesta sattui sopivissa määrin löytymään, niin että saan vanhat jämät käytettyä pois. Lajikkeiksi löytyi El Dorado, Centennial, Cascade ja Columbus. Mäskäys ja huuhtelu sujuivat jälleen vaivatta - ominaispaino oli tismalleen sama kuin aiemmallakin kerralla. Sama homma keiton jälkeen, lukemat kuten BrewMate ilmoitti ja kuten ensimmäiselläkin kerralla. Kaikki sujui kuin unelmaa. Pystyin siis toistamaan mäskäys- ja keittoprosessin kahdesti peräkkäin samoilla arvoilla. Tuntui hyvältä, jonkinlainen kokemuksen tuoma "tatsi" tästä hommasta siis jo on.
Pientä pohdiskelua reseptien ympäriltä. Brittilajikkeiden keskimääräinen alfahappopitoisuus oli 6,74% ja jenkkilajikkeiden 11,9%. Tämä tarkoittaa sitä, että laskennallisesti jenkkilajikkeilla syntyisi lähes tuplasti katkeruutta. Katkeruuden aistimiseen vaikuttaa kuitenkin myös humalien co-humulone arvo, joka brittiversiossa käyttämässäni katkerohumalassa Progressissa on korkea, yli 30%, jopa 33% - tarkka arvo ei ole tiedossa. Jenkkiversion El Doradossa se on hieman matalampi, noin 28%. Tämän pitäisi vaikuttaa siihen, miten maistaja aistii katkeruuden tunnun. Tämä on asia, jota valmiiden oluiden maistamiselta eniten odotan - oppimismielessä siis. Molemmathan ovat toki valmistettu sitä varten, että saatan nautiskella niistä ihan omaksi huvikseni alkoholiverovapaasti ja grillikodassa valmistetun ruuan kumppanina. Mikäli oluet onnistuvat kuten on suunniteltu ja todennäköistä, niin pitänee lähettää makustelusetti myös jollekin toiselle asiansatuntevalle bloggarille toista mielipidettä varten.
 |
| IPAn herkullinen ulkonäkö keiton jälkeen kattilassa |
Ylitin itseni, en osannut odottaa tämänkaltaista innokkuutta ja nerokkuutta heti vuoden ensimmäisenä päivänä. Olin ajatellut tekeväni vain pelkän brittiversion, mutta ainakin tällä hetkellä vaikuttaa loistavalta oivallukselta tehdä samaan pohjaan, samaan aikaan ja samalla hiivalla myös jenkkiversio siihen rinnalle.
Palaamme asiaan viikolla 8, kun oluet ovat valmiina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.