Raumalla päästiin nauttimaan eilen laatuolutta, kun SOPP -tapahtuma valtasi torin jo kolmantena vuonna peräkkäin. Nyt voidaan jo hyvällä syyllä sanoa, että tapahtumasta on muodostunut pysyvä perinne Raumallekin ja mikä tärkeintä, ihmiset tuntuvat ottaneen tapahtuman omakseen. Tänä vuonna sää oli aiempia vuosia selvästi kylmempi ja tuulisempi, mutta porukkaa oli mutu-tuntumalla silti enemmän kuin aiemmin.
Panimokattaukseen tuli viime hetken lisäyksenä Olubryki Raum, eli Lapin Voima, joka on Rauman Lapissa muinaisolutta ja sahtia jo pitkään valmistanut toimija. Tapahtumapaikalla selvisi myös, että aiemmin saapuvaksi ilmoitettu Hartwallin pienpanimoedustuksen tiski, josta olisi saanut Saimaan Juomatehtaan, Stallhagenin ja Teerenpelin oluita, ei ollutkaan paikalla. Syystä ei tietoa. Tätä hieman ihmeteltiin, mutta en kuullut kenenkään sen suuremmin asiaa voivottelevan - tarjonta oli laaja ja hyvä ihan muutenkin.
 |
| Bryggeri Helsinki arki-IPA |
Lähdin päivään kuten aiempiinkin kotikaupunkini tapahtumiin - kasuaalilla naukkailulla ilman reittaamista. Lasipisteeltä lasi kouraan ja lasipistettä lähinnä olevalta Lammin Sahdin ja Bryggeri Helsingin tiskiltä Bryggerin 5,5% "arki-IPA" lasiin tarjoilemaan ensipuraisua. Katkeroa kertyi, mutta hedelmäisyyden paras terä jäi karamellistoffeisen rungon alle. Olutta kuitenkin siemaili ihan mielellään samalla kun kiersi panimoiden tiskit läpi tuttuja tekijöitä moikkaillen.
 |
| Muinaisoluiden valmistaja Jouko Ylijoki, tiskillä lasissa Kullero ruissahti |
IPAn jälkeen otin maistoon tapahtuman ilman muuta mielenkiintoisimman osaston eli Lapin Voiman muinaisoluet. Juttelin sahdintekijä Jouko Ylijoen kanssa hyvän tovin. Panimolla oli tarjolla kaksi olutta, läntinen muinaisolut Kullero ruissahti ja itäinen muinasolut Taari.
Kullero ruissahti on perinteisempi Sahti, jossa raaka-aineina vain vesi, mallas, kataja ja hiiva. Taari, eli itäinen muinaisolut, oli taasen valmistustavaltaan mielenkiintoisempi. Mäskiä ei suodateta pois ennen käymistä vaan vierre käy mäskeineen päivineen ja juotava olut siivilöidään mäskin päältä pois vasta ennen nauttimista. Taari oli vaaleampi kuin Kullero ruissahti ja muistutti maultaan jonkin verran Virolaisia koduoluita kuten Taako Pihtlaa tai Saku Koduõlutta. Tuoksussa ja maussa oli banaanimaisia käymisaromeita ja katajaisuutta. Makeaakin oli, mutta ei niin makeaa kuin sahti.
Kullero ruissahti oli hyvin makea, erittäin täyteläinen ja suutuntumaltaan öljyinen sahti. Rukiin maku tuli hyvin esiin ja tutut banaanit ja katajat löytyivät myös. Erittäin nautinnollisia oluita molemmat ja todella hienoa, että ainoa paikallinenkin toimija oli tapahtumassa paikalla. Muinaispanijan sotisopaan pukeutunut Jouko jaksoi myös koko pitkän päivän tarinoidaa oluidensa teosta kaikille tiskillä käyneille kiinnostuneille ja niitähän riitti.
 |
| Bryggeri Helsinki Maibock |
Muita tapahtuman ehdottomia herkkuja olivat viime vuotiseen tapaan suosikikseni noussut Bryggeri Helsinki Maibock, jonka pehmeä ja lempeän hunajainen maltaisuus ja Kazbek-humalan tarjoilema kukkaisuus sopivat omaan makuuni erittäin hyvin. Kazbek on tshekkiläinen humalalajike, josta en muuten ollut ennen eilistä kuullut koskaan. Mistä lie Bryggerin panimomestarina hääräävä Mathias moisen bongannut.
 |
| TUFF HOP DIPAa lasiin! |
Erityismaininta myös Panimo Hiisin TUFF HOP Double IPAlle, jossa humaloinnin lisäksi nektarimaisen hedelmäisiä aromeita tarjoili keittoon lisätyt greipin ja verigreipin kuoret. Tuhti mallaspohja, turkasen paljon nektarimaista hedelmäisyyttä ja loppua kohti tiukentuva katkero. Aiai!
 |
| Amarillo Black Ale |
Kolmas erityismaininta menee Beer Hunter'sin Amarillo Black Alelle. Erittäin aromikas humalointi nivoutui mustaan paahteiseen runkoon todella herkullisella tavalla.
Bonuksena vielä erityismaininta porilaisille, joita näytti kokoontuneen useampikin nauttimaan raumalaista perinneruokaa lapskoussia. Mokomat jopa kehuivat sitä, mikä onkin ihan oikein, sillä itsekin annoksen syöneenä totesin sen erittäin hyväksi.
Iltapäivän jo edettyä iltaa kohti vedin lavalla panimoiden esittelyt ja viime vuotiseen tapaan myös sokkomaistelun. Tälläkin kertaa lavalle saatiin kolme maistelijaa, joille olin valinnut kolme olutta maisteltavaksi. Valinnat olivat tällä kertaa kaikki lähipanimoilta. Uudestakaupungista Prykmestar Nokkospils, josta arvuuteltiin olueen käytettyä maustetta. Raumalta tietysti Olubrykin ruissahtia, jonka täyteläistä suutuntumaa fiilisteltiin ja lopuksi viime vuotiseen tapaan Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan moneen kertaan palkittua Imperiaalia, jonka tuhtia ja kahvimaista makumaailmaa kiiteltiin. Kiitokset maistelijoina toimineille Tunnulle, Jarille ja Ellille, jotka hoitivat homman sopivasti pilke silmäkulmassa. Ohjelmanumeron viihdearvoa jopa kiiteltiin jälkikäteen.
Iltapäivän jo edettyä iltaa kohti vedin lavalla panimoiden esittelyt ja viime vuotiseen tapaan myös sokkomaistelun. Tälläkin kertaa lavalle saatiin kolme maistelijaa, joille olin valinnut kolme olutta maisteltavaksi. Valinnat olivat tällä kertaa kaikki lähipanimoilta. Uudestakaupungista Prykmestar Nokkospils, josta arvuuteltiin olueen käytettyä maustetta. Raumalta tietysti Olubrykin ruissahtia, jonka täyteläistä suutuntumaa fiilisteltiin ja lopuksi viime vuotiseen tapaan Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan moneen kertaan palkittua Imperiaalia, jonka tuhtia ja kahvimaista makumaailmaa kiiteltiin. Kiitokset maistelijoina toimineille Tunnulle, Jarille ja Ellille, jotka hoitivat homman sopivasti pilke silmäkulmassa. Ohjelmanumeron viihdearvoa jopa kiiteltiin jälkikäteen.
Mitäs siihen enää lisäämään. Porukkaa ja kuhinaa riitti aina myöhäiseen iltaan asti, tunnelma oli hyvä kuten Raumalla aina - kaikki tuntuvat tuntevan toisensa ja yhteisöllisyys on vahva. Se on niitä pienen kaupungin juttuja. Kiitokset kaikille juttukavereille (teitä riitti!), kaikille juomanlaskijoille ja erityisesti tapahtuman järjestäjille. Toivottavasti näemme jälleen vuoden kuluttua uudelleen.
Ensi viikolla SOPP:sta saa nauttia sitten Tampere, menkäähän isolla joukolla paikalle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.