Olutarvio: Baladin Super Bitter

  Baladin Super Bitter

Panimo: Le Baladin, Italia
Oluttyyli: Amber Ale
Alkoholipitoisuus: 8,0%
Saatavuus: Ostopaikka Saveur-Biére

Italialainen Baladin on Teo Musson (s. 1964) elämäntyö. Musso avasi olutravintola Le Baladinin Piozzon kaupunkiin vuonna 1986 ja pyöritti sitä kymmenen vuotta ennen kuin muutti paikan panimoravintolaksi vuonna 1996. Olutta myytiin aluksi ainoastaan ravintolassa, mutta jo 1997 ilmestyi ensimmäinen pullote, belgityylinen "Super". Menestystä tuli ja laajennusta vaadittiin vuonna 2000. 2005 olutguru Michael Jackson vieraili panimolla. 2007 panimo alkoi tuottaa omaa viljaa. 2009 panimo muuttaa jälleen isompiin tuotantotiloihin ja viljelee jo 25:n hehtaarin alalla omaa mallasohraa - 2011 luku on jo 68 hehtaaria. Tämän jutun aiheena oleva Super Bitter lanseerataan myös 2011, pohjana panimon ensimmäinen pullote Super, johon lisätään jenkkihumala Amarilloa kuivahumalointina. 2012 panimo viljelee lähes kaiken tarvitsemansa mallasohran itse ja osan humalistakin. Nykyään aurinkopaneelit tuottavat 80% panimon tarvitsemasta sähköstä. Tavoitteena on että panimon kaikki raaka-aineet ja energia saataisiin tuotettua itse.

Teo Musso

Huh, hengästyttävä tietoisku ja tässä oli vain murto-osa siitä mitä panimon kotisivuilta löytyy. Näin siis pyörii lähes 20 vuotias Le Baladin, yhden henkilön kunnianhimoinen ja jatkuvasti elävä projekti, joka toki nyt työllistää jo kymmeniä muitakin. Kunnianhimoa, sitä tässä on, ja arvostusta luontoa, olutta, ihmisiä ja kaikkea kohtaan. Arvostan ja kannatan mielelläni kaikkea tätä toimintaa.

Tämä on nyt ensimmäinen Baladinilta maistamani olut ja jotain jännää fiilistä on ilmassa ennen pullon korkkaamista. Toki kyseessä on vain olut, mutta nyt kun olen kyllästänyt itseni kaikella tällä tiedolla panimon meiningistä, niin tottahan se fiilistä nostaa ennen maistoa. Tyylikäs ja panimon logolla kohokuvioitu viinimaailman vihreään väriltään asettuva pullo on täyttä "premiumia", mutta hintaa on ranskalaisessa nettikaupassa kuitenkin vain 3,90€. Viljat siis ilmeisesti panimon omalta pellolta ehkä humalatkin ja kuivahumalana siis Amarillo. Vahvuutta 8% ja Best Before 2/2017 - kenties helmikuussa pullotettu.

Läpinäkyvä, hieman mahonkisen oranssi ja vaahdoltaan runsas olut. Vaahto laskee pieneksi kerrokseksi oluen pinnalle, jossa pysyy pitkään. Tuoksu on karamellimaltainen, hunajainen ja hieman appelsiinimainen sekä kukkainen. Karamellimallas tuo runsaasti toffeisuutta tuoksuun ja makuunkin. Maku ei kuitenkaan ole turhan makea vaan napakasti pureva humalointi tasapainottaa. Loppuvetoon ja jälkimakuun jää Amarillon kukkaisuutta ja greippisyyttä sekä kuivattuja hedelmiä belgityyliin. Humalointi ei ole nykypäivän IPA-tasoa katkeruudeltaan, eikä sellainen tähän kyllä sopisikaan. Hunajaista makeutta, marsipaanimaista toffeeta, sopiva puraisu ja hedelmäinen jälkiveto. Italialainen yhdistää tässä hieman belgialaista ja jenkkiläistä fiilistä. Mikäs siinä. Ei superhyvää, mutta oikein miellyttävää.

Yhteenveto

Tasapainoinen belgivivahteinen italo

ARVOSANA: 8