10.10.2015 kokoonnuimme Rauman kotipanijoiden kesken reittauskotaan, eli kaikkein pyhimpään, maistelemaan ja maistattamaan oluitamme. Maisteltiin, keskusteltiin ja nautiskeltiin aikamme, kunnes pyöräytettiin makkarat ritilälle. Grillauksen aikana Smooth Rockin Timo tempaisi laukustaan porukalle ruokaoluiksi kotipanimonsa ESB:t - ne eivät kuuluneet varsinaisen maistelun agendaan, sillä valmistaja ei ollut olueen täysin tyytyväinen ja ikäkin alkoi alkuvuonna valmistettuja oluita jo painaa.
Korkkasimme oluet ja yllätys Timon esipuheen jälkeen olikin melkoinen - oikein maukas ja tasapainoinen ESB aidolla brittifiiliksellä! Ajattelin siinä ääneen, että olisi kiva verrata aitoon Fuller'siin ja Timo lupautuikin mielellään toimittamaan kellaristaan vielä yhden potun testiä varten. Jännä homma, että brittihumaloidut oluet tuntuvat vaativan huomattavasti pidemmän kypsytysajan kuin esim. jenkkihumaloidut asettuakseen tasapainoisiksi ja herkullisiksi. Huomasin asian itse kun tein alkuvuonna samana päivänä sekä britti- että jenkkihumaloidun IPAn. Jenkkihumaloitu oli parhaimmillaan 2-4 viikkoa pullotuksesta, kun brittihumaloitu vaati 2-4 kuukautta. Harmittavasti havahduin tilanteeseen kunnolla vasta kun satsista vietiin jo viimeisiä pulloja. En tiedä mistä johtuu, enkä tiedä onko tämä edes yleispätevää faktatietoa, mutta näin minä asian koin ja ilmeisesti tässä Timon ESB:ssä on käynyt hieman samalla tavalla.
...toinen teoria on se, että olimme kotipanijoiden iltamissa Timon ESB:tä maistaessamme jo pienessä maistissa, mutta ei siinä nyt toisaalta ensimmäistä kertaa oltu pappia kyydissä, joten luotan kyllä omaan makuhavaintooni.
Meinasin tehdä tämän vertailun jo toissa viikonloppuna, mutta ajauduin sosiaaliseen tilanteeseen ja tempaisin ostamani Fuller'sin siinä tiimellyksessä soolona alas - vertailuun ei olisi ollut aikaa eikä rauhaa. Viime viikonloppuna otin uusintayrityksen, mutta Rauman molemmista Alkoista oli ESB loppu - jäätävän huono säkä, mutta kiva silti huomata, että laatutavara myy. Nyt sitten tänään onnistuin naaraamaan keskustan Alkosta yhden ESB:n. Hyllyyn jäi vielä neljä pulloa, eli hilkulla se oli tälläkin kertaa.
Timon kotiversio on netistä kaivettua kloonireseptiä mukaillen valmistettu, mutta mäskäystä on yksinkertaistettu single stepiksi ja aromihumalat (15 min kohdalla lisättävät) ovat tässä Challenger ja Fuggles, kun ne kloonireseptissä ovat olleet Northdown ja Goldings. Timo on tässä käyttänyt kotimaisia Viking Maltin maltaita, kun taas Fuller's käyttänee brittimaltaita. Hiiva on myös eri, Fuller'silla on talon oma, Timolla tässä luotettava S-04. Jutun alla on Timon käyttämä resepti kokonaisuudessaan, mikäli haluatte koittaa.
Sitten vertailemaan. Varsinainen paremmuuskilpailu tämä ei ole, vaan nyt pyritään nauttimaan tilanteesta ja tsekkaamaan onko se Timon ESB nyt kliinisessä sisäympäristössä ja nollan promillen aloitustilassa yhtä hyvä kuin se oli kodassa pienen maistelun jälkeen.
Ulkoisesti oluet ovat melko samankaltaisia. Fuller's on hieman kirkkaampi, oikeastaan täysin kirkas, mutta Timon versiointi hyvin vähäisesti utuinen. Ellei Fuller's olisi rinnalla, väittäisin Timon olutta kirkkaaksi. Valoa vasten tarkasteltuna Timon ESB on Fuller'sia hieman punertavampi.
Tuoksut ovat myös yhteneväiset. Aito Fuller's on kevyen karamellimainen, paahtoleipäinen ja hivenen toffeinen itsensä. Kukkeaa greippiä taustalla. Timon versio on pyöreämpi, ei niin terävä ja hieman marmeladimainen, mutta siinä on samaa karamellimaisuutta. Aito on hieman raikkaampi, Timon versiossa humalointi on kukkaisempaa, ei niinkään kepeän greippistä kuin aidossa. Timon versiossa on myös pieni mausteinen ja kevyen lakritsainen käymisaromien vire, jota aidossa ei ole - hiivakannan eroja varmaan. Molemmat hyviä, tai aito tietysti erinomainen, kuten aina.
Timon ESB:n maku on hieman makeahko, karamellimaltainen ja melko maltillisesti katkeroitu. Aito ESB on hieman kuivempi ja samalla terävämmän, joskaan ei silti nykymittapuulla voimakkaan katkeroitu. Aidon ESB:n brittimaltaasta irtoaa kyllä kaunis paahtoleipäisyys ja jopa paahdetun pähkinäistä fiilinkiä. Maris Otterissa (jota Fuller's käyttänee?) ja Vikingin Pale Alessa on tietysti eroja - viljan kasvupaikka vaikuttaa ja mallastus on tosi vaativa ja monisyinen prosessi sekin. Viking on huippumallastamo, mutta aito brittityyli löytyy vain aidoista brittimaltaista. Mutta ai että on tämä Timon ESB myös hyvää - makeus tuntuu täyteläisempänä runkona kuin aidossa ja brittityylistä marmeladimaisuuttakin esiintyy. Aivan jälkimaussa ikä jo ehkä hieman näkyy, sillä välillä vilahtelee pientä pahvimaista oksidoitumisen sävyä. Jälkimakuun jää mausteisempi tuntuma kuin aidossa. Kokonaisuutena aito Fuller's on raikkaampi ja aromihumaloinniltaankin tuoreemman oloinen, sekä terävämpi, kuten jo mainitsin. Fuller'sin hiivakanta vaikuttaisi hieman neutraalimmalta kuin S-04, mutta toki käymisolosuhteetkin vaikuttavat aina ilmauksesta lähtien.
Hyviä oluita molemmat, mutta kyllä aito on vaan lyömätön. Aito on aivan timanttia. Timon ESB on parempi kuin Saimaan versiointi, Huvila E.S.B:n maistamisesta on jo sen verran, etten osaa siihen ottaa kantaa. Jännä kyllä pohdiskella tätä brittioluiden tekemisen vaikeutta. Ruosniemen Työmies ei toiminut ja aiemminkin on tullut maisteltua ei niin hyvää kotitekoista ESB:tä. Mikä siinä on, mitä se vaatii? Onko kyse maantieteellisistä seikoista? Panimotekniikka ei ole sen kummempaa muuallakaan. Mistä erot syntyvät? ...Vaatii aivotyötä ja saattaa silti jäädä ikuiseksi mysteeriksi.
...Perkele! Yrittäköön britit vuorostaan tehdä yhtä hyvää sahtia kuin täällä meillä!
Loppuun vielä kiitokset Timolle ja miksei myös Fuller'sille, jonka oluesta maksoin jälleen kerran ja maksan kyllä tulevaisuudessakin. Nämä on niitä klassikoita, joita ei voi millään toisella oluella korvata - välillä on vaan saatava se aito ESB.
Tässä vielä Timon käyttämä hieman muokattu klooniresepti:
Sitten vertailemaan. Varsinainen paremmuuskilpailu tämä ei ole, vaan nyt pyritään nauttimaan tilanteesta ja tsekkaamaan onko se Timon ESB nyt kliinisessä sisäympäristössä ja nollan promillen aloitustilassa yhtä hyvä kuin se oli kodassa pienen maistelun jälkeen.
 |
| Pulloa lähempänä aito Fuller's. |
Ulkoisesti oluet ovat melko samankaltaisia. Fuller's on hieman kirkkaampi, oikeastaan täysin kirkas, mutta Timon versiointi hyvin vähäisesti utuinen. Ellei Fuller's olisi rinnalla, väittäisin Timon olutta kirkkaaksi. Valoa vasten tarkasteltuna Timon ESB on Fuller'sia hieman punertavampi.
Tuoksut ovat myös yhteneväiset. Aito Fuller's on kevyen karamellimainen, paahtoleipäinen ja hivenen toffeinen itsensä. Kukkeaa greippiä taustalla. Timon versio on pyöreämpi, ei niin terävä ja hieman marmeladimainen, mutta siinä on samaa karamellimaisuutta. Aito on hieman raikkaampi, Timon versiossa humalointi on kukkaisempaa, ei niinkään kepeän greippistä kuin aidossa. Timon versiossa on myös pieni mausteinen ja kevyen lakritsainen käymisaromien vire, jota aidossa ei ole - hiivakannan eroja varmaan. Molemmat hyviä, tai aito tietysti erinomainen, kuten aina.
Timon ESB:n maku on hieman makeahko, karamellimaltainen ja melko maltillisesti katkeroitu. Aito ESB on hieman kuivempi ja samalla terävämmän, joskaan ei silti nykymittapuulla voimakkaan katkeroitu. Aidon ESB:n brittimaltaasta irtoaa kyllä kaunis paahtoleipäisyys ja jopa paahdetun pähkinäistä fiilinkiä. Maris Otterissa (jota Fuller's käyttänee?) ja Vikingin Pale Alessa on tietysti eroja - viljan kasvupaikka vaikuttaa ja mallastus on tosi vaativa ja monisyinen prosessi sekin. Viking on huippumallastamo, mutta aito brittityyli löytyy vain aidoista brittimaltaista. Mutta ai että on tämä Timon ESB myös hyvää - makeus tuntuu täyteläisempänä runkona kuin aidossa ja brittityylistä marmeladimaisuuttakin esiintyy. Aivan jälkimaussa ikä jo ehkä hieman näkyy, sillä välillä vilahtelee pientä pahvimaista oksidoitumisen sävyä. Jälkimakuun jää mausteisempi tuntuma kuin aidossa. Kokonaisuutena aito Fuller's on raikkaampi ja aromihumaloinniltaankin tuoreemman oloinen, sekä terävämpi, kuten jo mainitsin. Fuller'sin hiivakanta vaikuttaisi hieman neutraalimmalta kuin S-04, mutta toki käymisolosuhteetkin vaikuttavat aina ilmauksesta lähtien.
 |
| Vasemmalla Timon, oikealla aito. |
Hyviä oluita molemmat, mutta kyllä aito on vaan lyömätön. Aito on aivan timanttia. Timon ESB on parempi kuin Saimaan versiointi, Huvila E.S.B:n maistamisesta on jo sen verran, etten osaa siihen ottaa kantaa. Jännä kyllä pohdiskella tätä brittioluiden tekemisen vaikeutta. Ruosniemen Työmies ei toiminut ja aiemminkin on tullut maisteltua ei niin hyvää kotitekoista ESB:tä. Mikä siinä on, mitä se vaatii? Onko kyse maantieteellisistä seikoista? Panimotekniikka ei ole sen kummempaa muuallakaan. Mistä erot syntyvät? ...Vaatii aivotyötä ja saattaa silti jäädä ikuiseksi mysteeriksi.
...Perkele! Yrittäköön britit vuorostaan tehdä yhtä hyvää sahtia kuin täällä meillä!
Loppuun vielä kiitokset Timolle ja miksei myös Fuller'sille, jonka oluesta maksoin jälleen kerran ja maksan kyllä tulevaisuudessakin. Nämä on niitä klassikoita, joita ei voi millään toisella oluella korvata - välillä on vaan saatava se aito ESB.
Tässä vielä Timon käyttämä hieman muokattu klooniresepti:
RÖB ESB_Fullers ESB Clone
Extra Special/Strong Bitter (English Pale Ale)
Recipe Specs
----------------
Batch Size (L): 14.5
Total Grain (kg): 4.000
Total Hops (g): 36.00
Original Gravity (OG): 1.060 (°P): 14.7
Final Gravity (FG): 1.015 (°P): 3.8
Alcohol by Volume (ABV): 5.89 %
Colour (SRM): 13.4 (EBC): 26.3
Bitterness (IBU): 37.4 (Average)
Brewhouse Efficiency (%): 70
Boil Time (Minutes): 60
Grain Bill
----------------
2.950 kg Viking Pale Ale (73.75%)
0.600 kg Flaked Corn (15%)
0.450 kg Viking Crystal 150 (11.25%)
Hop Bill
----------------
11.0 g Challenger Pellet (6.2% Alpha) @ 60 Minutes (Boil) (0.8 g/L)
13.0 g Target Pellet (8.5% Alpha) @ 60 Minutes (Boil) (0.9 g/L)
4.0 g Challenger Pellet (6.2% Alpha) @ 15 Minutes (Boil) (0.3 g/L)
8.0 g Fuggles Pellet (5.05% Alpha) @ 15 Minutes (Boil) (0.6 g/L)
Misc Bill
----------------
Single step Infusion at 66°C for 60 Minutes.
Fermented at 21°C with Safeale S-04
Eihän aivan samanlainen olut voi millään syntyä kun laitetaan pataan aivan eri maltaat ja eri humalia, korkeampi OG ja brittialelle erittäin tärkeä komponentti eli hiivakin on ihan eri kanta. Ei se niin vaikeaa ole jos raaka-aineet valitaan oikein eikä oikaistaisi mm. keitto- ja mäskäysajoissa. Toki maailma tarvitsee erilaisia oluita, eikä kotipanojen tarvitse olla kopioita olemassa olevista kaupallisista tuotteista.
VastaaPoista