Olutblogien yhteispostaus: Sinebrychoff Porter

Muiden olutblogien kanssa sovittiin yhteispostauksesta uuden vuoden aattoon. Kansa äänesti ja olueksi valikoitui klassinen Sinebrychoff Porter.

Yritin hakea juttuun vähän uutta näkökulmaa kaivelemalla olutkirjastostani jotain Porteriin liittyvää artikkelia. Löysinkin varsin mielenkiintoisen jutun, joka on otsikoitu "Boris Orlo - mies joka toi portterin Suomeen". Juttu on julkaistu Olut -lehden numerossa 3/1993 ja sen on kirjoittanut jo edesmennyt suomalaisen olutkirjoittamisen legenda Unto Tikkanen. Juttua ja Sinebrychoffin nettisivuja vertaamalla päästään jonkinlaiseen käsitykseen oluen reseptiikasta. 

Maltaat kerrotaan netissä: Pilsner-, Münchener-, väri- ja ruskeamaltaat. Humaliksi mainitaan Saazer ja "katkerohumalat". Lehtijutussa Orlo mainitsee humalien tulleen osittain Englannista. Saazer tai Saaz on tshekkiläinen, joten sen lisäksi Porterissa lienee jotain brittihumalaa myös. Hiivaksi nettisivut kertovat hiivan olevan samaa, jolla Guinness valmistetaan ja alunperin peräisin Lontoosta, Park Royal -panimosta. Lehtijutussa Orlo kertoo hiivan hankitun "eräiden mutkien kautta Alfred Jörgensenin hiivapankista Tanskasta". Liekö eräät mutkat käyneet sitten Lontoon kautta?

"Halusimme tehdä kansainvälisen tason tuotteen ja onnistuimme siinä nappiin" -Boris Orlo

Olut -lehden numerossa 4/98 hehkutetaan seuraavasti "Portteri on oluiden Rolls-Royce tai viskeihin verrattuna Lagavulin. Niistä poiketen se on nautittavissa jopa naurettavan halpaan hintaan." Tämä pitää edelleen paikkansa, sillä Sinebrychoff Porter on kiistatta yksi Alkon hinta-laatusuhteeltaan parhaista oluista, vaikka hinta onkin noussut. Aiemmin alle 2€ olut maksaa nyt veronkorotusten ja muiden jälkeen 2,45€. Olen maistellut olutta vuosien varrella vähintään pari kertaa vuodessa ja laatu on pysynyt aina korkeana. 

Hieman uudemmasta OlutPosti -lehdestä, 01/2014, löytyy myös Vintagepruuvi, jossa maistellaan vuoden 2006 ja 2013 Porteria. Kolme maistelijaa kommentoivat oluista lyhyesti "ranskalaisin viivoin":

2013 versio:

• tupakkamaisuutta, tuhkaa, joka häipynyt vanhemmasta
• myös katkeruutta
• oikea, tyylinmukainen imperial stout
• lämmin paahtuneisuus, häviää vanhemmasta

2006 versio:

• uhkeampi tuoksu; sienimäinen aromi, jäkälää tai muuta metsää
• makeus tekee oluesta miellyttävän
• katkero häviää, kun makeus nousee esiin, pieni sieni on pikantti aromi, ikääntyy nätisti

Itse en ole Porterin kellarointia koskaan kokeillut, vaikka se olisi äärimmäisen helppoa ja halpaa. Pari kertaa vuodessa ostaisi pari pulloa eri tuotantoeriä ja säilöisi kellariin. Kellaritilat on kuitenkin jo olemassa ja hyviksi havaittu. Täytyy ottaa asia työn alle. 

Speksit ovat kaikille tutut. Alkoholipitoisuutta 7,2% - onko tyyli sitten Imperial Stout vai Baltic Porter? Aivan sama. Väri musta kuin yö, 300 EBC yksikköä. Katkeruusarvo, 45 EBUa, on lähes kolminkertainen Koffin kolmoseen verrattuna. Päiväys on 12 kuukautta pullotuksesta eteenpäin, joten nyt aukaisemani pullo on pantu 15.9.2015. Porteria valmistetaan ilmeisesti muutama (2-4?) erä vuodessa Sinebrychoffin pienemmillä laitteilla, joilla eräkoko on ilmeisesti noin 50 000 litran luokkaa.

 

Totutun musta olut näyttävän mokkaisella vaahdolla. Tuoksu on voimakas - siinä on kahvimaisen ja suolaisen lakritsaisen maltaan sävyjä, jotka yhdistyvät suklaisuuteen ja hentoon alkoholin nosteeseen. Ainahan tämä on toiminut ja niin toimii nytkin. Tuoksussa kiittelen intensiivisen suolaisuuden ja pehmeän suklaan liittoa - vastakohdat toimivat hienosti yhteen. Maku vaikuttaa kylmänä yksiulotteiselta ja avautuukin kunnolla vasta oluen lämmettyä huoneen, tai tässä tapauksessa kodan lämpöön. Jääkaappikylmänä Porteria ei kannata nauttia. Lämpimänä eteen avautuu kohtuullisen hyvärunkoinen, pehmeän hiilihappoinen, paahtomaltaan, suklaisuuden ja suolaisen lakritsin liitto, jossa on kohtalaisen runsas katkerointikin. Tasapaino on ilman muuta kunnossa ja maistuu maailmanluokan portterilta - Orlon vuonna 1957 kehittämä resepti toimii vielä lähes 60 vuoden ikäisenäkin. Ei tämä edelleen intensiivisin tai moniulotteisin lajinsa edustaja ole, puhutaan sitten imperial stouteista tai balttiporttereista, mutta aina yhtä tyylikäs ja sopusuhtainen. Eikä toki unohdeta sitä lyömätöntä hinta-laatusuhdetta. 

Tämä olut saattaa olla uuden aallon craft beer henkisille maistelijoille vielä tuntematon suuruus. Kenties pulloon ei ole Alkon hyllyllä tartuttu, kun etiketissä lukee Sinebrychoff ja tyylikin on hieman epäseksikäs portteri (eli ei IPA), mutta kannattaa ilman muuta tutustua - isokin panimo osaa kyllä halutessaan, eikä panimon logo ole mikään syy ohittaa ajatonta klassikkoa.