Kotiolutta: Ogelin IPA

Sitten maistettavaksi loistavalla witbierillään ihastuttaneen Ogelin Panimon IPA. Grainfatherilla valmistettu tämäkin.

Speksit:
7,1%, 90 IBU, 10 EBC
Maltaat: Pilsner, Munich, Cara Plus
Humalat: Simcoe, Centennial, Mosaic, Nelson Sauvin
Hiiva: Wyeast London Ale III

IPA-lasin alaosasta kirkas, kultaoranssi ja runsaasti, osin suurikuplaisestikin vaahtoava olut. Tuoksu on herkullinen - humalan hekumaa sitrusmaisesti, trooppisen kiivimäisesti ja hieman mustaherukkapuskaisesti. Nelson Sauvin on erittäin mustaherukkainen ja Mosaic puoliksi herukkaa ja kypsää hedelmää, joten tämä ei toki tullut yllätyksenä. Tuoksu poikkeaa ilahduttavasti peruskaavasta, jossa on sitrusta, havua ja pihkaa. Tässä on toki sitrusta ja pihkaakin voi löytää jos oikein yrittää, mutta eksotiikka, tuo huumaava eksotiikka, on pinnalla. Maku alkaa voimakkaan katkerana ja terävänä, mutta katkero hälvenee ja loppuveto on pehmeämmän hedelmäinen - mitähän äsken oikein tapahtui? Eikös sen pitäisi mennä toisinpäin? Seuraavalla hörpyllä katkero hyökkää taas heti alussa kielelle, mutta säilyy nyt pidempään. Loppu on silti (IPAksi) pehmeä ja peräti runsaan maltainen - ei kuitenkaan makeutta, vaan leipäisyyttä ja "maltaisuutta". Humalat tarjoavat maussakin Nelson Sauvinin tunnistettavaa joko-pidät-tai-et tyylistä aromikkuutta, josta onneksi itse pidän ja nyt se tuntuu varsin virkistävältä kaiken sitrushypetyksen ja jopa saippuaisuuteen asti menevän överihumaloinnin joukossa. Pehmeää, nektarimaista ja silti samalla raikkaan tuoretta humalointia.  Todella hyvä IPA on kyseessä, peräti erinomainen. Loppupeleissä katkero jää kuitenkin tyylin ihanteesta, joka omalla kohdallani on hieman kovempi, kokonaisuuden ollen silti aromaattisen nektarimainen. Nektarimaisuus tästä löytyy ja katkerostakin 75%, mutta se viimeinen sivallus jää siis vielä piippuun. Peittoaa silti miltei kaikki Suomesta saatavilla olevat kotiin ostettavat kaupalliset IPAt. Humaloinnin tuoreus ja raikkaus on vaan eri tasolla - jokainen oluita kotona tekevä tietää sen.