Gouden Carolus Tripel
Panimo: Het Anker, BelgiaOluttyyli: Tripel
Alkoholipitoisuus: 9,0%
Saatavuus: Nettikaupat (Ostopaikka: Saveur-Biére)
Jaahas se olisi taas vuosittaisen Gouden Carolus arvion paikka... paitsi että viime vuonna on näemmä jäänyt arvio välistä, mutta vuonna 2012 on tullut kaksi arviota, joten kerran vuodessa ylläpidettävä julkaisutahti periaatteessa pysyy yllä. Tässä Reittausblogin Gouden Carolus historia:
Gouden Carolus Classic 14.8.2010 (blogin kaikkien aikojen viides juttu)
Hyviä ja erittäin hyviä oluita tuoteperheeseen siis mahtuu. Mainittujen lisäksi olen maistanut Gouden Carolus Ambrion vuonna 2012, mutta siitä en ole kuitenkaan blogiin juttua aikoinaan tehnyt. Tripel on nyt jälleen uusi tuttavuus, vaikka sekin on ollut kehissä jo pitkään - olut on valittu World Beer Awardseissa parhaaksi Tripel -tyylin olueksi jo vuonna 2002. Kolmen vartin pullo kustansi Saveur-Biéressä 5,10€.
Gouden Carolus Triple kaatuu goblettiin kirkkaan keltaisena ja runsaan vaahtoavana. Tuoksu on huumaavan raikkaan hedelmäinen ja mausteinen. Korianterisuutta, pirskahtelevaa päärynäisyyttä, appelsiinia ja sitruunaa - hieman kuin witbier, mutta intensiivisempänä ja intiimimpänä. Pippurisuuttakin nousee kehiin. Nyt tullaan iholle ja päästään sen allekin - kerrassaan huikea tuoksu. Maku on raikas, tuhti ja lämmittävä samaan aikaan. Alkumaussa on runsasta hieman vehnäisen tyylistä maltaisuutta, keskivaiheilla raikkaampaa hedelmää ja loppuvedossa sitten humalaa sekä pippurista mausteisuutta. Suutuntuma on täyteläinen ja kermaisen pehmeä, mutta samalla kuitenkin kepeän juotava - hämmentävää kerrassaan. Näillä klassisilla belgipanimoilla on jotain erityistä taikaa näissä oluissa, aivan uskomattoman hyväähän tämä on - miten tällaista ei pystytä esim. Suomessa tekemään?
Löytyisikö osa taikuudesta mahdollisesti siitä panimon omasta vuosikymmeniä vaalitusta hiivakannasta, joka luo oluille sen ikioman makuprofiilin ja jonka metkut tiedetään tasan tarkkaan, joten sitä osataan käyttää niin, että siitä saadaan paras irti. Onhan esim. juuri Gouden Caroluksissa, Chouffeissa ja Dupontin saisoneissa aina se sama panimon ominaismaku ja tuntuma. Sama homma esim. Schneider-Weissen vehniksissä. Tällaista hiivakantaa on mahdoton nyhjäistä tyhjästä, se vaan kehittyy jos sen annetaan kehittyä - ja tämä lienee melko harvinaista nykyään, kun panimoissa käytetään pitkälti ostohiivaa ja ylipäätään useita eri hiivoja. Onkohan belgialaisissa maltaissa jotain erilaista - jos tekisi saman oluen kotona belgialaisesta ja suomalaisesta pilsner maltaasta, olisiko belgimaltaissa aidompi belgioluen maku? Tässä asioita googletellessa löysin eri hiivakannoista tällaisen varsin käyttökelpoisen Kristen Englandin tekemän tutkimuksen, joka täytyy ehdottomasti lisätä selaimen suosikeihin.
Nettijuttujen perusteella belgipanimot suosivat vanhastaan monivaihemäskäystä, tavoitteena mahdollisimman suuri hiivan attenuaatio, eli oluen käyttäminen mahdollisimman kuivaksi. Korkeita, peräti yli 25 asteisia, käymislämpötilojakaan ei kaihdeta, mutta sikunaisten esterien välttämiseksi käyminen aloitetaan viileämmässä ja lämpötilaa nostetaan sitten vaiheittain. Hiilihapotus on usein runsasta, mutta pullokäymisen ansiosta pehmeää. Pohdittavaa ja ihmeteltävää tässäkin aiheessa riittää, mutta mikäs sen mukavampaa kuin pyöritellä näitä juttuja näinkin upean oluen ääressä.
Nettijuttujen perusteella belgipanimot suosivat vanhastaan monivaihemäskäystä, tavoitteena mahdollisimman suuri hiivan attenuaatio, eli oluen käyttäminen mahdollisimman kuivaksi. Korkeita, peräti yli 25 asteisia, käymislämpötilojakaan ei kaihdeta, mutta sikunaisten esterien välttämiseksi käyminen aloitetaan viileämmässä ja lämpötilaa nostetaan sitten vaiheittain. Hiilihapotus on usein runsasta, mutta pullokäymisen ansiosta pehmeää. Pohdittavaa ja ihmeteltävää tässäkin aiheessa riittää, mutta mikäs sen mukavampaa kuin pyöritellä näitä juttuja näinkin upean oluen ääressä.
Yhteenveto
Timanttinen tripel!
ARVOSANA: 9½
Tämä oli todella kiinnostava avaus, ja opettavaista varsinkin itseni tyyppisille oluenystäville, joille nämä valmistuksen tekniset yksityiskohdat eivät ole sitä tutuinta sisältöä. On kuitenkin todella tärkeää, jos haluaa ko. oluita ymmärtää. Oma mukavin muistoni Gouden Carolus Tripelistä oli kesäisellä visiitillä erääseen helsinkiläiseen olutbaariin, jossa sain pullollisen tätä olutta vitosella, kun päivämäärä oli mennyt umpeen (0,33 l pullo tosin). Halvin ns. erikoisolut mitä olen varmaan Suomessa juonut. Oli erittäin pehmeän makuista, liekö ikääntyminen ollut syynä, ja olisin ainakin silloin voinut maksaa siitä vaikka enemmän kuin tuoreesta.
VastaaPoista