Humalaja
Panimo: Sonnisaari Panimo, OuluOluttyyli: India Pale Ale
Alkoholipitoisuus: 6,7%
Saatavuus: Alko (5,30€ / 0,33l)
Vermont on Yhdysvaltojen osavaltio New Englandin alueella. Siellä oluita panee Alchemist, jonka Heady Topper Double IPA on yksi sekä Ratebeerin, että Beeradvocaten arvostetuimpia oluita. Heady Topperia pidetään Vermont IPA -tyylin (jos se nyt on tyyli?) kantaisänä, vaikka se luokitellaankin molemmilla reittaussaiteilla Double IPAn kategoriaan. Vermont IPA on sameampi ja vaaleampi kuin perinteiset IPAt ja sen katkerotaso on usein maltillisempi. Vermont IPAssa tyylin juju on uudehkoilla hittihumalilla (esim. Azacca, El Dorado, Citra) toteutettu todella voimakas aromi- ja kuivahumalointi, joka tuottaa yhdessä maltillisemman katkeroinnin kanssa mehuisamman (juicy) lopputuloksen. Voimakkaasta humaloinnista irronneet humalaöljyt ja monissa tyylin oluissa käytetty brittityylinen hiivakanta sameuttavat olutta (brittityylinen kanta ei yleensä laskeudu niin hyvin kuin amerikkalainen).
Humalaja IPA on käsittääkseni Sonnisaaren ensimmäinen sellainen olut Alkon valikoimassa, joka on tilattavissa Alkon "verkkokaupan" kautta muuallekin kuin Oulun lähistölle. Sonnisaari valittiin juuri Olutoppaan Vuoden Suomalainen panimo äänestyksessä kolmanneksi, joten faneja löytyy varmasti muualtakin kuin Oulusta. Pääkaupunkiseudullakin lienee jonkin verran Sonnisaarelaista ravintoloiden hanoissa ja maine kiirii. Sonnisaari Panimon olutmestarina toimii blogiskeneä pidemmän aikaa seuranneille ehkä tuttu Hiivahommia -blogisti Timo Kanniainen.
Humalajan speksit:
Maltaat: Pale ale, Pils, Carapils, Vehnä, Kaurahiutale
Humalat: Azacca, Amarillo, Citra, Mosaic
Alkon mittauksissa katkerotaso on 96,7 EBU, joka ei Sonnisaaren tyylille uskollisesti ole millään tavalla maltillinen, eikä siis välttämättä Vermont IPAn tyylimääritelmään sopiva. Tosin Heady Topperissa katkeruutta kerrotaan olevan 120 IBU... Kaurahiutaleet sekä pehmeyttävät, että sameuttavat ja humalina on juurikin Vermont IPalle tyypilliseen tapaan tätä uudempaa jenkkiosastoa Azacca, Citra ja Mosaic. Lisäksi Amarilloa, joka on tietysti monille tuttu legendaarinen kukkainen sitruspommi. Tämä lienee ensimmäinen tietoisesti nauttimani Vermont IPA ja odotukseni ovat korkealla - katsotaan kuinka olut ne lunastaa.
Vaalean oranssia läpikuultavaa olutta, joka vaahtoaa IPA-lasiin melko maltillisesti. Tuoksussa on mehuisan voimakkaasti ananasta, metsämansikkaa ja sitruunankuorimaista tuntumaa. Ananas on voimakkaimmillaan heti kaatamisen jälkeen ja palaa uudelleen jos lasia pyörittelee ennen nuuhkaisua. Hetken asetuttuaan ilman pyöräyttämistä tuoksu on kuin West Coast IPAa - voimakkaasti sitrusta ja yleistä hedelmäisyyttä. Todella intensiivinen, voimakas, mutta pehmeän mehuinen nektarimainen humalointi. Tykkään tuoksusta kovin. Suussa olut on aluksi melko pehmeä ja täyteläinen ja maistuu ananasmehuiselta hedelmäcocktaililta... sitten katkeropuolella alkaa kuitenkin tapahtua ja pitkäkestoinen greipistä tiristetyn tuntuinen katkeruus ottaa komennon. Katkeruus on voimakas ja pitkäkestoinen, mutta samalla suutuntuma täyteläisen humalaöljyinen ja ah niin nautinnollinen. Loppuveto onkin silkkaa länsirannikon sitrustykitystä ja havuisuuttakin. Huomasin kuitenkin, että reilummalla suullisella nektarimainen hedelmäisyys pysyy kehissä pidempään ja katkeruuskin tuntuu pehmeämmältä - ehkä tämä olikin juotavaksi, eikä maisteltavaksi tarkoitettu? Oli miten oli, mutta olut kyllä täyttää odotukset - laadullisesti aivan priimaa, eli humalaisuus on raikasta, tuoretta ja nautinnollista. Katkeruudessa ei ole säästelty, eikä minkäänlaista tunkkaisuutta esiinny. Jos olisin maistanut viime vuoden puolella, niin olisi taistellut vuoden parhaan IPAn palkinnosta tasaväkisesti erään keravalaisen kotioluen kanssa. On tässä sitä mehuisuutta ja humalaöljyistä liukkautta, mutta niin on piru vie katkeroakin - ei tästä mitään puutu, Vermontin ja länsirannikon parhaat palat yhdistettynä. Upea esitys Sonnisaarelta ja paras maistamani kotimainen IPA!
Vaalean oranssia läpikuultavaa olutta, joka vaahtoaa IPA-lasiin melko maltillisesti. Tuoksussa on mehuisan voimakkaasti ananasta, metsämansikkaa ja sitruunankuorimaista tuntumaa. Ananas on voimakkaimmillaan heti kaatamisen jälkeen ja palaa uudelleen jos lasia pyörittelee ennen nuuhkaisua. Hetken asetuttuaan ilman pyöräyttämistä tuoksu on kuin West Coast IPAa - voimakkaasti sitrusta ja yleistä hedelmäisyyttä. Todella intensiivinen, voimakas, mutta pehmeän mehuinen nektarimainen humalointi. Tykkään tuoksusta kovin. Suussa olut on aluksi melko pehmeä ja täyteläinen ja maistuu ananasmehuiselta hedelmäcocktaililta... sitten katkeropuolella alkaa kuitenkin tapahtua ja pitkäkestoinen greipistä tiristetyn tuntuinen katkeruus ottaa komennon. Katkeruus on voimakas ja pitkäkestoinen, mutta samalla suutuntuma täyteläisen humalaöljyinen ja ah niin nautinnollinen. Loppuveto onkin silkkaa länsirannikon sitrustykitystä ja havuisuuttakin. Huomasin kuitenkin, että reilummalla suullisella nektarimainen hedelmäisyys pysyy kehissä pidempään ja katkeruuskin tuntuu pehmeämmältä - ehkä tämä olikin juotavaksi, eikä maisteltavaksi tarkoitettu? Oli miten oli, mutta olut kyllä täyttää odotukset - laadullisesti aivan priimaa, eli humalaisuus on raikasta, tuoretta ja nautinnollista. Katkeruudessa ei ole säästelty, eikä minkäänlaista tunkkaisuutta esiinny. Jos olisin maistanut viime vuoden puolella, niin olisi taistellut vuoden parhaan IPAn palkinnosta tasaväkisesti erään keravalaisen kotioluen kanssa. On tässä sitä mehuisuutta ja humalaöljyistä liukkautta, mutta niin on piru vie katkeroakin - ei tästä mitään puutu, Vermontin ja länsirannikon parhaat palat yhdistettynä. Upea esitys Sonnisaarelta ja paras maistamani kotimainen IPA!
Yhteenveto
Silkkaa humalanautintoa!
ARVOSANA: 9+
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.