Maistelussa: Saimaan maistelusetti

Keväällä 2017 Maku Brewing ja Pyynikin Käsityöläispanimo toivat samana päivänä markkinoille ensimmäiset "maistelupäkit" eli monipakkausoluet, jotka sisälsivät eri oluita. Sittemmin kelkkaan on hypännyt myös Saimaan Juomatehdas, jonka maistelusetin ensimmäinen versio meni itseltäni ohi - eli en siis viitsinyt siihen rahojani sijoittaa - mutta nyt panimo lähetti uudesta kuusi eri olutta sisältävästä boksista näytekappaleen, joten otan sen tietysti maisteluun. 

Pahviboksin kyljestä löytyy esimerkillisen hyvät speksit sisältä löytyvistä oluista ja ihan pätevät ohjeet maistelun järjestämiseenkin. Sisältä löytyy kaksin kappalein sekä Brewer's Special, Saimaa ja Marsalkka sarjojen oluita. Näistä olen Brewer's Specialeja pitänyt kokeilevempina kertasatseina, Saimaa sarjalaisia halpiksina ja Marsalkka sarjaa sitten hieman parempana. Setin hinnasta kaupan hyllyllä ei minulla ole tietoa. 

Brewer's Special Berlin Pilsner

Kirkas kultainen olut, jonka vaahto on mittava, vitivalkoinen ja pitsikäs. Tuoksussa on tuttua Saimaan märän tiskirättimäistä tunkkaisuutta ja maltaisuutta. Ensifiilis on heti sellainen, että höh... taas. Humalan aromaattisuus kadotetaan täysin. Maku on samankaltainen, hyvä mallasrunko ja katkeruus, mutta humalointi on tunkkaista ja epämiellyttävää. Myös pahvimaisia oksidoitumisen sävyjä. Metallisuutta ei nyt ole ja hiilihapotkin ovat sopivan maltilliset, mutta sitten prosessi kusee humaloinnin osalta. Lupaava resepti, jos vaan prosessi toimisi.

Brewer's Special Mosaic Pale Ale

Utuinen kultaoranssi olut. Näyttää hyvältä IPA-lasissa. Tuoksussa pinnalla on jälleen Saimaan tiskirätti, jonka kylkeen saadaan kovaa mineraalimaisuutta ja kalpea aavistus Mosaicin mustaherukkaisuudesta ja hedelmäisyydestä. Malliesimerkki jälleen siitä, miten erinomainen humalalajike saadaan pilattua prosessin syövereissä. On taas niin perin ikävää nostaa asia esiin, mutta tässäkin harmittaa niin vietävästi kaikki se menetetty potentiaali. Maussa sama homma. Tunkkaista, pahvista ja katkeraa - aromit tiessään. Vuodesta toiseen se Saimaakin vaan porskuttaa, vaikka näissä enemmän humaloiduissa on miltei järjestään selviä virheitä.

Saimaa Vienna 

Punertavan värinen, täysin kirkas ja kaunis olut. Tuoksussa on toffeeta ja nuotiolla käristettyä vaahtokarkkia sekä pehmeän hedelmäistä, varsin aromikasta humalointia. Maku on varsin hyvärunkoinen, hieman makea, mutta loppua kohti kuitenkin nätisti katkeroituva. Aromikkuuskin tuntuu nyt puhtaalta - tiskirättiä ei ole tällä kertaa keittoon tipahtanut. Humalointi jää hieman maltaan alle, kuten viennassa pitääkin ja maku on kokonaisuutena todella miellyttävä, hiilihappotasonkin ollessa varsin mieluisasti maltillinen. Makeus kantaa jälkimakuunkin asti. Hyvä mallasvetoinen olut, joka saa jenkkihumalista hieman raikasta hedelmäisyyttä karamellimaisen maltaisuutensa rinnalle. Kirkkaasti setin paras toistaiseksi!

Saimaa Pale Ale

  
Kirkas, syvän kultainen ja vaahdoltaan melko maltillinen olut. Tuoksussa on Viennan tavoin mukavasti toffeeta, mutta karamellin tilalla on nyt leipäisyyttä. Hyvä maltaisuus, mutta ei ruudun, vaan tuoksun takaa kurkistaa jälleen märkä tiskirätti. C-alkuiset hittihumalat ovat jälleen vaihtuneet tunkkaisempaan meininkiin. Fruittia on, mutta tukahdutettuna. Blää.. maussa tietysti sama homma ja hieman metalllista klangia loppuun. Se hukattu potentiaali ja turhaan kattilaan syötetyt pelletit. Kallista hyvää humalaa... mitä tuhlausta. 

Marsalkka Schwarz

 
Tummanruskea, ei niin kovin musta mustaolut. Mustempiakin siis on, vaikka ne yleensä enemmänkin punertavat kuin rusehtavat. Tuoksu on kuitenkin suklainen ja toffeinen, mutta ei juuri ollenkaan paahteinen. Karamellisuutta on enemmän kuin paahteisuutta. Mukavaa hedelmäisyyttä maltaan taustalla. Maussa on hieman paahteisempaa ja kevyen suolaisena kielen päällystä kutittelevaa maltaisuutta - eli sitä schwarzbierin tuntua. Runko on muutenkin kauppavahvuiselle hyvä ja olut on miellyttävä nauttia. Katkeruutta kertyy loppuun, niin ettei jälkimakukaan jää tyhjän päälle ja jälkimaussa esiin nousee taas hentoa suklaisuutta. Ei kuulkaas ollenkaan hullumpaa. Mustempaa ja hieman paahteisempaa saisi tietysti olla, kun kerran schwarziksi on nimetty. Tyyliltään tämä voisi aivan yhtä hyvin olla tumma lager.

Marsalkka Savuolut

Tumman punaruskea ja vaahdoltaan keskiverto olut. Tuoksussa on heti hienosti palvikinkkuiseen suuntaan kaartuvaa savusaunaa, joka nojaa hieman limppuisen leipäiseen maltaan takatukeen. Hieno, aito ja tuntuvasti "saksansavuinen" tuoksu. Maku toimii myös hienosti. Savuisuutta on runsaasti ja se saa tukea runsaan leipäiseltä maltaisuudelta. Liian makeaksi ei kuitenkaan mennä, vaan humala puree tasapäisesti. Jälkimaussa yhtyy savu ja yrtti. Viennan ohella tämä on maistelusetin kovinta kärkeä. Ei mitään valitettavaa. Alusta loppuun miellyttävä ja maukas savuolut. 

Omaksi suosikikseni näistä hieman yllättäenkin kohoaa Saimaa Vienna, joka oli siis maukas ja runsasmaltainen lager. Savuolut ja Schwarz olivat hyviä myös. 3/6 oli kuitenkin huteja, joten vaikea boksia on kenellekään suositella. Viennaa voisin kuvitella jopa ostavani, mikäli sitä olisi saatavana edullisena tölkkinä.