Olutblogien lokakuussa alkanut sessiosarja on edennyt jo kuudenteen osaan, mutta itse hyppään junaan vasta tässä vaiheessa. Kyse on siis siitä, että yksi blogi tekee alustuksen, jossa antaa kirjoituksen aiheen, johon muut sitten saavat tarttua tai olla tarttumatta.
Tällä kertaa alustuksen on tehnyt Loppasuut ja aihe on siis otsikon mukaisesti Bändit ja brändit. Tämä aihe sopii minulle hyvin siinä mielessä, että olen arvioinut bändioluita tietysti Reittausblogiin, mutta myös Metalliluolaan. Brändioluita voi tietysti olla muitakin kuin bändeille tehtyjä, esim. urheiluseuroilla voi olla oma olut, mutta keskitytään tässä nyt vain bändioluisiin ja vielä tarkemmalla rajauksella niihin rock- tai metalligenreen osuviin bändioluisiin.
Bändioluissa olen törmännyt kolmeen erilaiseen kategoriaan. Ensimmäinen kategoria on kaikkein tylsin - etikettioluet. Usein bulkkilageria, johon on täräytetty bändin logolla varustettu etiketti ja pari euroa lisää hintaa. Bändillä ei ole varsinaisen oluen kanssa mitään tekemistä, vaikka varmasti sopimuksesta jokunen roponen heidänkin taskuihinsa livahtaa. Näitä on nähty mm. AC/DC:ltä, Kissiltä ja Motörheadilta. Suomen kaupoissa nähdyt versiot näistä taisivat kaikki olla maukkaan pahvista lageria ruotsalaiselta Krönleins panimolta. En ole näistä nähnyt tarpeelliseksi arvioitakaan kirjoittaa. Tornion Panimon Sentenced Ever-Frost on niin ikään etikettiolut, komeassa pullossa on sisällä Tornion Czech Style Pilsner. Tässä tapauksessa sentään tekijät ja jo kuopatun bändin jäsenistö ovat tavanneet ja tulleet siihen tulokseen, että juuri tämä olut olisi heille sopivin.
Toinen kategoria on niin ikään sellainen, että bändillä ei ole oluen kanssa välttämättä muuta tekemistä kuin sopimukseen kirjoitettu nimi. Tässä on kuitenkin olutta varten kehitetty oma resepti ja jossain tapauksissa tekijänä on ollut bändin musiikkiakin fanittava oluentekijä. Tällaisia oluita olen maistanut ruotsalaiselta Nils Oscar panimolta, joka on yhdessä Brands for Fansin kanssa tehnyt oluet mm. Slayerille, Motörheadille ja Ghostille. Nämä ovatkin järjestään olleet varsin maukkaita tapauksia.
Kolmas kategoria, johon ilokseni voin suurimman osan maistamistani bändioluista sijoittaa, on sellainen jossa bändi on jollain tasolla osallistunut itse oluen tekemiseen - oli kyse sitten vain oluen ideoimisesta tai suoranaisesti jopa sen tekemiseen osallistumisesta. Pisimmälle homman on vienyt ehkä Iron Maidenin vokalisti Bruce Dickinson, joka on suurella intohimolla kehittänyt Maiden-oluita brittiläisen Robinsons panimon kanssa.
Näiden lisäksi Maidenilta ja Robinsonsilta löytyy vielä Hallowed -niminen olut, joka on belgityylinen ale, mutta sitäkään ei ole Suomeen tietääkseni tuotu.
Kotimaastakin löytyy hyviä esimerkkejä. Ruosniemi on tehnyt oluen Viikatteelle ja Maku Amorphisille. Molemmat on tehty niin, että suuntaviivat on tullut yhtyeen puolelta ja toteutus on sitten jäänyt panimolle. Nämä ovat, yllätys yllätys, molemmat vaaleita lagereita.
Eksoottisempaa kotimaan osastoa tarjoaa savometalliyhtye Verjnuarmu yhdessä Iso-Kallan Panimon kanssa - yhteistyön hedelmänä on syntynyt Savuportteri. Iso-Kallalta löytyy, tai ainakin on löytynyt, myös Turmion Kätilöiden kanssa tehty olut "Pimeyden Morsian", mutta sitä en ole käsiini saanut.
Erinomaisia oluita on syntynyt myös puolalaisvoimin. Kuolonmetallia veivaava Behemoth ja pienpanimo Perun ovat valmistaneet jo ainakin viisi yhteistä olutta. Näistä olen maistanut kahta.
Paljon on minullakin kuitenkin bändioluita maistamatta. Tälläkin Loudwiren julkaisemalla listalla on vielä monta mielenkiintoista bändiä ja sitäkin mielenkiintoisempaa olutta. Pelican, Amon Amarth, Mastodon, Municipal Waste, Clutch... kaikki melko mahdottomasti tavoitettavissa olevaa jenkkikamaa, jota ei tuoda edes Eurooppaan, saati sitten Suomeen.
No, tähän nyt tuli vähän linkkilistauksen tuntua, mutta mites on... onko bändiolut uhka vai mahdollisuus? Mielestäni enemmänkin mahdollisuus. Panimon kannalta bändiolut, mikäli se on onnistunut, voi parhaassa tapauksessa siirtää osan bändin faneista myös panimon faneiksi. Sama toimii myös toisin päin. En juurikaan ollut kuullut Ghostin musiikkia, ennen kuin tilasin netistä Nils Oscarin bändille valmistaman oluen - sen jälkeen Ghost on kuulunut jollain tapaa säännöllisesti Spotifyssäni pyörivien artistien joukkoon. Entä jos fanittaakin molempia, sekä yhtyettä, että panimoa joka heidän oluensa tekee? Itselleni tällainen tapaus oli Ruosniemen Viikate lager. Viikate on itselleni yksi tärkeimmistä bändeistä ja Ruosniemeä mielelläni supporttaan myös. Siksi V-lagerin ensimaisto on jäänyt itselleni mieleen yhtenä hienona olutmuistona, vaikka olut olikin vaan hyvin tehtyä pienpanimolageria, eikä oluena siis mitään sen ihmeellisempää. Bändioluiden metsästys on hauska sivujuonne muun olutharrastuksen lomassa ja parhaimmillaan se tarjoaa siis sekä uusia makuja, että uusia hyviä bändituttavuuksia.
Muita kotimaisia mm. Kaleva Brewing Brother Firetribe Hero Lager. Waahto Brewery Niska-ale (Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus. Mitäs muita?
VastaaPoistaKyllä Maidenin Hallowedia Suomeen tuodaan. Ainakin Bar Ihkussa Oulussa on valikoimissa.
PoistaHiisi teki folk/melodic black metal -orkesteri Vornalle oman Vorna Taival -oluen.
Mitä ulkomaisiin tulee, niin Megadethiltä löytyy wittiä (Unibroue À Tout le Monde), Anthraxilta apaa (Butternuts Anthrax Wardance) ja Sabatonilta niin lageria (The Last Beer) kuin myös apaa (Sabaton Open Ale). Noista yhteenkään en ole Suomessa törmännyt.
Eevil Stöölle Vallilan panimossa tehty Kyyneleet. Impaled Nazarenella oli jo vuosia takaperinf oma etikettiversio Prykmestar Schwarzista.
PoistaPyynikin Diablolle tehty Thorium Black Stout.
VastaaPoistaVakkasuomen panimon impaled nazarene :)
VastaaPoistaOlarin Panimo on tehnyt MC Taakibörsta IPA 2017 ja IPA Remix oluet, musiikkityyli on kyllä täysin eri.
VastaaPoista