Maistelussa Tongerlo Prior Tripel (vs Reittausblogi Tripel)

Olipa kerran raumalainen blogisti, joka kotipanimossaan keitti belgityylisen vahvan alen, tarkemmin sanottuna Tripelin. Tripelistä tuli varsin hyvää. Blogisti eksyi internetiin ja vahingossa tilasi neljäkymmentä - siis neljävitunkymmentä - aitoa belgitripeliä oman kotioluensa verrokiksi. Kukaan ei pysty tarkalleen sanomaan, missä vaiheessa järki ja kohtuus karkasi koko touhusta, mutta nyt tilanne on siis kuvatun kaltainen.

Lähdetäänpä siis maistelemaan, eihän niitä niin montaa ole. Ensimmäisenä belgitripelinä kehiin otetaan sattumanvaraisesti Haacht panimon Tongerlo Prior. Tongerlossa on 9% vahvuutta ja se on aitoon belgityyliin pullossa jälkikäytetty. Etiketti paljastaa, että ohramaltaan lisäksi olut sisältää vehnämallastakin. Sokerista ei ole mainintaa, mutta tyypillisesti sitäkin tyylissä käytetään. Varsinaista ainesosaluetteloa etiketti ei tarjoa, vaan maltaat löytyvät ns. "varoitusteksteistä". Etiketti kertoo myös pullotuspäivän, joka on 24.11.2017.

Oma tripelini on valmistettu belgialaisen Castlen mallastamista maltaista, joita ovat Chateau Pilsner 6 Row ja Chateau Cara Clair. Lisänä ihan perinteistä taloussokeria. Humalana tyylin peruslajike Styrian Goldings ja hiivana Mangrove Jack M31 Belgian Tripel. Pullokäymisen jälkeen vahvuutta on noin 8,8-9,0%. Reseptin pyrkimyksenä valmistaa perinteinen tripel, jossa pääpiirteet tulevat hiivan käymisestä. Eikä mitään kikkailua.

Lähdetäänpäs siis vertailemaan miten raumalainen tripel pärjäilee belgitripelin rinnalla.

Reseptiikkani kuvana: 

Sitten Tongerloa lasiin. Kirkasta tavaraa, joka vaahtoaa isosti ja kauniisti. Omassani on tässä selkeä parannuskohta, sillä vaahtoa ei muodostu ollenkaan samalla tavalla. Maltilliset 5g/litra jälkikäymissokeria taitaa olla liian vähän. Pullotuksesta on nyt vajaat kolme viikkoa (vs Tongerlon yli 5kk), joten ehkä tavara kehittyy vielä. Tongerlon tuoksu on selvästi mausteisempi ja terävämpi kuin omatekoisessa. Aidossa belgissä pippurinen ja yrttinen mausteisuus on enemmän pinnalla kuin hedelmäisyys, joka taas kotitekoisessa verrokissa korostuu - tässä on siis aidon hienostunut mausteisuus ja iskevä raikkaus vastaan kotitekoisen pehmeämpi appelsiinimainen hedelmäisyys ja runsaampi maltaisuus. 

Reittausblogi Tripel

Tongerlossa ei maltaisuus juuri pääse maussakaan esiin, mutta omassa tripelissäni se on jännän viljaista. Tällainen oli ehkä mielessä, kun Panimonurkan sivuilta valitsin tähän reseptiin nimenomaan 6-rivisen ohramaltaan. Tongerlon tuntuma on kovempi, mutta samalla raikkaampi. Hedelmää, mallasta ja aromipuolen humalaa on vähemmän, mutta mausteisuutta ja hiilihappoisemman sekä kuohkeamman suutuntuman myötä sitä aitoa belgityylisyyttä löytyy enemmän. Vehnämallas (vaahdon ja suutuntuman vuoksi) ja reiluhko lisäys jälkikäymissokereihin voisi siis parantaa omaa oluttani vielä entisestään. Omani on myös hyvän makuinen, mutta kyllä aito belgityyli vaatisi suutuntumaan lisää kuohkeutta ja keveyttä. Ei se liian makeaa tai täyteläistäkään ole, mutta hiilihappoisuutta saisi olla parikin pykälää enemmän. Mangrove Jackin M31 hiiva on tehnyt kyllä kaunista päärynäisen ja aprikoosimaisen kuivahedelmäistä jälkeä ja aromihumalaakin on varsinkin näin tuoreeltaan selvästi verrokkia enemmän. Tongerlo on hyvä esimerkki tyylistään, mutta itselleni tyylin parhaat tarjoavat kokonaisvaltaisempaa elämystä. Tongerlo painottuu liikaa mausteisuuteen ja kuivuuteen.

Antoisa maistelu. Melko suuri ero oluiden maussa, vaikka samojakin piirteitä löytyy - toisessa vaan korostuu eri asiat kuin toisessa. Vielä suurempi ero on kuitenkin suutuntumassa ja nimenomaan Tongerlon eduksi. Molemmissa on vahva alkoholipitoisuus erinomaisen hyvin piilossa ja ne ovat nautittavia oluita. M31, kuten Mangrove Jackin muutkin belgihiivat, vaikuttaa olevan erinomainen. Varmatoiminen ja aromeiltaan aidon belgityylinen hiiva. 

No juu, enää 39 verrokkia jäljellä ja koko kevät ja kesä ainakin aikaa. Tehään töitä ja mennään eteenpäin.