Pääkaupunkiseudulta on jälleen saapunut kotiolutlähetys tutuilta tekijöiltä. Viimeksi maisteltiin miesten saisonia ja nytkin mennään belgian suuntaan, mutta jenkkitwistillä. Tyylinä siis belgi-ipa, eli belgihiivaa ja jenkkihumalaa.
Raaka-aineet ja speksit alla kuvassa ja täysi reseptiikka Brewers Friendin sivuilla.
Tekijän kommentit:
"Tyylinä Belgian IPA oli sekä helppo että haastava, koska mitään kovin vakiintuneita speksejä sille ei ole. Ainoa pakollinen elementti taitaa olla belgihiiva, joka tässä on siis Duvel-hiiva WLP570. Käsittääkseni käytössä myös Stonen Cali-Belgiquessa. Mallaspuoli oli tarkoitus pitää mahdollisimman yksinkertaisena mutta luonteikkaana. Kevennykseksi vähän panimosokeria. Humalapuoli sitten taas tuttuja jenkkejä, koska ne nyt kuitenkin pitkälti on sitä minkä mielessään yhdistää IPAan. Vesikemian säätämisessä pyrkimys oli kohtalaisen kuivaan lopputulokseen, ja siitä tulikin mielestäni lopulta aika keskeinen osa oluen luonnetta. Onko se hyvä vai huono asia, päätä itse 🙂
Tämä incubus-bissen ensimmäinen batchi kävi lopulta yllättävän pitkälle, päätyen lopulta FG:iin 1.006, jolloin alkoholiakin on jo lähemmäs kahdeksan pinnaa. Mitään varsinaista syytä ranskankieliselle nimelle ei ollut, mutta jotenkin tää olut muotoutui päässäni ikään kuin sisartuotokseksi aiemmalle ruissaisonille, jonka nimessä ranska nyt ehkä oli jotenkin perusteltavissa. Nyt on sitten succubus ja incubus"
L'IPA du Incube
6,7% | Golden Promise, dekstroosi | Simcoe, Amarillo, Citra | WLP570 Belgian Golden Ale Yeast
Läpinäkymätön oranssinen olut, joka vaahtoaa "belgityyliin" ilmavan runsaasti. Tuoksussa on pippurisen mausteista käymisaromikkuutta ja tuttua päärynänkuorimaista "belgihedelmää". Humalien hedelmäiset ja hieman mäntymetsäisetkin aromit jäävät hiivan tuottamien aromien taakse, kuten pitääkin - onhan kyse belgi-ipasta. Todella runsas tuoksu ja intensiivinen sekä iskevä voimakkuus. Tuoksu lupailee paljon. Maku kuivuu heti siemauksen alkupuolella lupaillen jopa saisonmaisen tiukkaa loppurutistusta, mutta sitten maku kääntyykin aromikkaiden humalien myötä hedelmäiseen, jopa hedelmäsosemaiseen vienoon makeuteen. Jälkivedossa on sitten edelleen belgihiivan mausteisuutta, joka pelaa hienosti yhteen pitkäkestoisen katkeron kanssa. Mallaspohja toimii hyvin, eikä panimosokeri ole ohentanut runkoa liikaa. Golden Promise maltaasta puhutaan paljon ja sitä pidetäänkin ehkä jopa parhaana jenkkityylisten ale-oluiden perusmaltaana. Pitäisi kai itsekin kokeilla joskus, tässä ainakin toimii hienosti. Lasin loppua kohti edetessä oluesta saatu ensivaikutelma vain vahvistuu - erinomainen olut on kyseessä. Humalassa ei ole säästelty, katkeroa on tarpeeksi ja hiiva tuntuu vain boostaavan sitä omalla mausteisuudellaan. Humalien hedelmäisyyden lisäksi hiiva on tuottanut sitä tuttua "belgihedelmää" ja ehkä se hieman peittää humalien hedelmäisyyttä, mutta joka tapauksessa maku on vahva ja moniulotteinen - juotavuutta unohtamatta!
Kiitokset Beerzebub kokoonpanolle erittäin maukkaasta oluesta. Perhana sentään, että tällaiset timanttiset kotioluet sytyttävät taas sitä omaa hieman jo hiipunutta harrastusta taas uuteen liekkiin. Tätäkin reseptiä olisi hieno kokeilla tai jotain vastaavaa omaa viritystä. Ei vaan näin viiden lapsen isänä tunnu olevan oikein aikaa, mutta eikös se siitä taas aikanaan.
Hekuma on tosiasia, hieno olut!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.