Saisonkesä 2019: Blaugies / Suomenlinna / Lefebvre

0 kommenttia
 
Saisonkesä jatkuu ja kovaa ajoa ei pysäytä mikään! ...paitsi saisonkaapin avaimet takavarikoiva vaimo, mutta näin ei ole toistaiseksi (vielä) tapahtunut. Edellisessä jaksossa vedettiin ensimmäinen vartti täyteen eli 15 on kasassa ja nyt kolme komeaa lisää.

Blaugies Saison d’Epeautre
6% | Sisältää ohramallasta



Kultainen olut, jonka valkoinen vaahto kestää ikuisesti. Tuoksu on hennosti viljainen, hieman omenankuorimainen ja mausteinen. Ihan hyvät elementit tuoksussa, mutta kovin vaimeasti ne vaan lasista nousevat. Vaikea saada tuoksusta otetta. Maku on miltei rutikuiva, miellyttävästi kupliva ja sopusuhtaisesti katkeroinen. Ei oikeastaan ollenkaan hullumpi, joskin edelleen vähän vaisu. Ikään kuin käsijarru päällä koko ajan. Onnistunut kuiva suutuntuma pelastaa kuitenkin kokonaisuuden miellyttäväksi juotavaksi. Brut meininki. Ei asiaa ylimpään kategoriaan, mutta miellyttävä juoda ja sammuttaa janon tehokkaasti.

Suomenlinnan Ulrika Saison
5,5% | Sisältää ohramallas, vehnä
 
Kotimaista osaamista lasiin. Kirkas kultainen olut, joka on vaahdoltaan belgityyliin runsas ja kestävä. Tuoksussa on päärynänkuorimaisuutta ja mausteisuutta, mutta myös leipäistä maltaisuutta, joka tuo hieman tarpeetonta raskautta palettiin. Hyvät esterit hiivasta kuitenkin. Makukin toimii. ”Belgihedelmää”, mausteisuutta ja ihan ryhdikkäästi katkeroakin. Maku lähtee kuitenkin heti alusta turhan maltaisena ja sitä kautta tarpeettoman makeana liikkeelle, eikä kuivu riittävästi loppua kohti. Leipäisyyden kaikuja aistitaan vielä loppuvedossakin. Hyvän makuinen ja miellyttävä, mutta kuivempana ja raikkaampana nousisi seuraavalle asteelle. Nyt vain keskinkertainen. 

Lefebvre Saison 1900
5,4% | Vesi, ohramallas, sokeri, hiiiva, humala, mausteet



Utuinen kultaoranssi olut, joka vaahtoaa taas runsaasti. Pullossa oli selvästi painetta, koska tavara lähti hiipimään pullon kaulaa ylös heti korkin sihahdettua. Ei mikään gusheri kuitenkaan, vaan maltillista liikehdintää. Hyvin ehti kaataa lasiin. Tuoksu on tässä perinteisemmän ”belgihedelmäinen”, miellyttävän runsasmausteinen ja hieman yrttimäisen humalainenkin. Suun täyttävä hiilihappoisuus tekee oluesta varsin raikkaan ja makukin seuraa hyvin mukana. Mausteena saattaisi tässäkin olla St. Feuillienin Saisonin tapaan lakritsi, koska hieman sellaisiakin kaikuja takapotkussa tulee. Pippurisempaakin purentaa toki on myös ja katkerokin kutittelee pitkään nielaisun jälkeen. Suutuntuman on melko tukeva hieman aiemmin nautitun Suomenlinnan Ulrika Saisonin tapaan, mutta maltaista makeutta ei ole, vaan loppuveto on kuivempi ja olut nousee sen myötä ylimpään kategoriaan, vaikka ei niitä todellisia huippuja aivan haastakaan. Tämän erinomaisen juotavuuden takana lienee oluessa käytetty sokeri, jota ei kannattaisi belgityylisissä ollenkaan karsastaa. Hiivahan käyttää sokerin kokonaan pois ja sen kautta oluen suutuntumasta tulee kuivempi kuin samanvahvuisesta täysmaltaisesta. Tää oli sellainen ”erinomaisen perushyvä” saison, ei loista missään yksittäisessä osa-alueessa, mutta toimii kokonaisuutena todella hyvin.

18 on täynnä ja fiilispohjaisessa nyt kuusi hienoa olutta ylimmässä kategoriassa, yhdeksän varsin kelvollista juomaa keskimmäisessä ja alimmassa kaksi vähän kehnompaa. Lisäksi ollaan saatu yksi spesiaali yli-ikäinenkin maistettavaksi. Hyvä meininki!

Fiilispohjainen ranking

Lefebvre Saison 1900

Varsin jees:
Blaugies Saison d'Epeautre
Suomenlinnan Ulrika Saison

Vähän kehnommat:

Spesiaalit:  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.