Ja taas ajetaan. 24 saisonia on takana ja ainakin saman verran vielä edessä. Nyt onkin luvassa oikein teemapäivä, sillä olen valikoinut kolme kotimaista saisonia samaan postaukseen. Jokainen näistä on vieläpä maustettu marjoilla. Ensimmäinen hillalla, toinen kirsikalla ja kolmas vadelmalla.
5,0% | Sisältää vettä, ohraa, vehnää ja humalaa | Mausteena hilla.
Kirkas vaalean kultainen olut tuoksuu miellyttävästi hillalle. Päärynänkuorimaista belgihiivan esterisyyttä nousee myös mukaan, mutta ei liiemmin mausteisuutta saati humalaa. Pointti tietysti onkin mausteena käytetyssä mainiossa marjassa. Makukin on varsin pehmeä ja tuntuvasti hillainen. Vehnäistä kuohkeutta tulee mukaan alussa ja loppupuolella on pieni hapokas nipistys, mutta ei juuri minkään sortin purevuutta tai katkeruutta, joten sinänsä mukavasta mausta huolimatta kokemus jää hieman vajaaksi. Raikas ja mutkaton juotava tämä kyllä on. Muistuttaa helppoudellaan enemmän monia tässäkin kattauksessa nautittuja blondeja kuin tyypillistä saisonia. Keskikastiin menee manselainen.
Fiskarsin Påske Saison (Oak Foeder Aged with Cherries)
5,4% | Sisältää ohramallasta ja vehnämallasta | Tammitynnyrissä kypsytetty kirsikka-saison
5,4% | Sisältää ohramallasta ja vehnämallasta | Tammitynnyrissä kypsytetty kirsikka-saison
Kirkas, punertava ja vaahdoltaan tyylille ominaisen kuohkea olut. Tuoksu ei yllättäen painotukaan kirsikkaosastolle, vaan saisonhiivan rouhean mausteinen ja ”belgihedelmäinen” ulosanti on pinnalla. Kirsikkaisuus tulee mukavana lisähöysteenä. Jostain syystä oletin toisin, mutta mukava olla tässä asiassa väärässä. Maku on myös terhakan saisonmainen. Kirsikka tulee tuoksua voimakkaammin esiin, mutta saisonhiivan ominaispiirteet löytyvät niin ikään selkeinä. Oikein mukavan makuinen. Tynnyrin makua on vain hieman ja sen löytää parhaiten jälkimaun puolelta. Loppuveto jää katkeron puutteesta johtuen tässäkin hieman vajavaiseksi, joten ei nyt aiheuta ylimpään kategoriaan oikeuttavaa hekumointia, mutta helposti hyvää keskikastia ja erottuu tietysti foederkypsytyksellään muista verrokeista.
Linden Pi.La Raspberry Edition (proto)
5,3% | Vadelmalla maustettu
5,3% | Vadelmalla maustettu
Kirkas kuparisen punertava olut. Selvä ero normiversion kultaiseen väritykseen. Tuoksu on varsin raikkaasti vadelmainen ja hieman saisonhiivaisen mausteinen. Alkuperäisversion Sorachi Ace humalaa en haista vadelman alta, mutta en toisaalta tiedä onko sitä tähän käytettykään. Suutuntuma on alkuperäisversion tavoin kuivakka ja hieman katkeroinenkin. Vattu tuo omaa hennon karvaista tuntua loppuvetoon. En voi asialle mitään, mutta vadelma tuo hiilihapotetussa juomassa aina mielleyhtymiä muumilimppariin, vaikka ei tässä limumaista makeutta yhtään olekaan. Ne saisonmaiset piirteet joita itse arvostan jäävät hieman vadelman alle piiloon, paitsi suutuntuma joka pitääkin oluen visusti keskikastin puolella. Ja onhan tämä hyvän makuinenkin, mutta mieluummin otan saisonit ilman lisättyjä marjoja tai hedelmiä.
Sellaisia kokemuksia siis kotimaiselta marjasaisonien osastolla tähän väliin. Ei huonoja, mutta eivät missään nimessä myöskään se "mun juttu". Varmasti näillekin omat ystävänsä löytyy, mutta itselleni menee saisonkin paremmin ilman.
Fiilispohjainen ranking
Varsin jees:
Vähän kehnommat:
Spesiaalit:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.