 |
| Chimay Blue |
Kuinka olutta harrastetaan? Se on kysymys, johon on yhtä monta vastausta kuin on harrastajiakin. Jotkut reittaavat jokaisen mielenkiintoisen oluen joka tulee vastaan, jotkut vain nauttivat hyvästä oluesta, jotkut saattavat olla olutseura-aktiiveja ja toiset kotipanijoita. Kaikki yhtä lailla harrastavat jollain tapaa olutta, eli he kuluttavat osan vapaa-ajastansa lumoutuneena mallasjuomien pariin. Olutharrastukseen kuuluu mielenkiinto ja kunnioitus hyvää olutta kohtaan – eli rakkaus lajiin, aivan kuin huippu-urheilijoillakin.
Harrastaminen on helppoa, taatusti hauskaa ja kohtuullisen edullistakin, varsinkin jos maistelee oluensa pääasiassa kotona. Mahdollisuuksia (lue: uhkakuvia kukkarolle) on kuitenkin monia - olutfestarit, matkailu, kirjallisuuden ja lasien keräily ja niin edelleen, joten rahaa saa halutessaan palamaankin, kuten kaikissa muissakin harrastuksissa.
Hyödyllisiä linkkejä harrastuksen aloittamiseen / syventämiseen:
Olutopas.info = Suomalainen olutarviosivusto, johon on listattuna kaikki Suomesta saatavat/saatavilla olleet oluet. Liity joukkoon pisteyttämään ja arvioimaan oluita tai jutustelemaan oluesta foorumilla. Aloittelijat pääsevät hyvin vauhtiin tästä: http://olutopas.info/aloittelijalle.php
Ratebeer & Beeradvocate = Englanninkielisiä olutarviosivustoja. Jos hakemaasi olutta ei olutoppaasta löydy, niin näistä löytyy.
Kotiolut.com = Kotiolueen keskittyvä sivusto / foorumi.
Kokemukseni ei riitä kirjoittamaan olutharrastuksen kaikista puolista, mutta kerron tällä sivulla oman tarinani, eli sen miten minusta tuli olutharrastaja.
En muista tarkalleen koska ensimmäistä kertaa maistoin olutta, alaikäisenä se kuitenkin oli, olisikohan eletty kesää -99 eli ikää olisi ollut melkein 16 vuotta. Muistoja on myös lapsuudesta, että olisin joko salaa, tai luvan kanssa saanut äidin pullosta hieman olutta kielen päälle, enkä ollenkaan pitänyt siitä. Aikuisiän kynnyksellä ja opiskeluaikoina kuluttamani olut kannettiin kaupasta monipakkauksen muodossa, yleensä sen halvimman ja se yleensä katosi ilman aistillisia nautintoja. Ei niitä osannut, eikä toisaalta tajunnutkaan oluesta hakea, päihdyttävä vaikutus riitti ”olutnautinnoksi”. Olut oli kaljaa ja se oli juotavaksi tarkoitettu.
 |
| Nøgne Ø #100 |
Käännekohta tapahtui keväällä 2005, kun pääsin opiskelun ohella osa-aikatöihin erään suomalaisen ison panimon palvelukseen (olen sittemmin vaihtanut alaa ja työnantajaa). Työssä kierrettiin eri kaupoissa tekemässä tilauksia ja hyllyttämässä työnantajan tuotteita, niin oluita kuin muitakin juomia. Pikkuhiljaa kauppoja kiertelemällä ja eri tuotteita hypistellessä näkökulma laajeni, päätin kokeilla aluksi tummaa lageria, suomalaisia jouluoluita, Kilkennyä ja vastaavia hyvin yleisesti saatavilla olevia oluita. En mitenkään järjestelmällisesti vaan enemmänkin siihen tyyliin, että sen mäyräkoiran eli ”kulutusoluen” lisäksi kärryihin valikoitui sattumanvaraisesti jokin kiinnostavan näköinen, yleensä melko edullinen olut. Ostin oluet aina maitokaupasta, Alkoon ei ollut asiaa, kun en väkevistä välittänyt, eikä viinikään maistunut. Eri oluttyyleistä, lagerin ja alen erosta, tarjoilulämpötiloista ja sen sellaisista ei ollut hajuakaan. Lasista olen sen sijaan olueni aina tykännyt juoda, joten jotain meni sentään oikeinkin. En pitänyt tässä vaiheessa maistetuista oluista mitään listaa, saati arvioinut niitä. Juodessa en kiinnittänyt huomiota yksittäisiin makuihin - jos olut oli hyvää, se oli hyvää ja sitä saatettiin hinnasta riippuen ostaa toistekin.
 |
| 3 Fonteinen Oude Kriek |
Toinen käännekohta oluen kulutuksen muuttumisessa enemmän oluen harrastamisen suuntaan tapahtui keväällä 2007, jolloin vaimoni odotti esikoistamme. Jätin opiskelijaelämän taakseni ja siirryin nykyiseen työpaikkaani. Rahatilanne koheni ja elämäntilanne muuttui. Esikoisen syntymää ennen vähensin oluenkulutusta, en sen vuoksi että alkoholinkäyttöni olisi ollut ongelmallista, vaan muutos tapahtui luonnollisesti, kun elämään tuli muuta sisältöä. Näihin aikoihin löysin
olutoppaan ja
ratebeerin, bulkkikama alkoi automaattisesti jäämään hyllyyn, nyt panostettiin määrän sijasta laatuun. Alkon olutvalikoima tuli tässä vaiheessa mukaan kuvioihin ja aloin kirjaamaan maistettuja oluita ylös. En vielä pisteyttänyt tai arvioinut oluita, vaan lueskelin muiden olutarvioita olutta maistellessani ja yritin löytää arvioissa mainittuja tuoksuja ja makuja. Ajan ja oluiden kuluessa taito harjaantui ja aloin aluksi pisteyttämään ja nopeasti myös kirjoittamaan omia arvioita olutoppaaseen. Olutkirjojen rivi kirjahyllyssä alkoi kasvaa ja excel-lista maistetuista oluista paisua.
Elokuussa 2010 Reittausblogi näki valon (kenties kohtasi valokaapelin pään), aluksi tosin Raittiusblogin nimellä, mutta se melko nopeasti kuopattiin ja hyvän oluen ilosanoman levittäminen jatkui Reittausblogi nimen alla. Harrastus on tarjonnut loistavia makuelämyksiä ja monia hauskoja iltoja, siitähän olutharrastuksessa loppujen lopuksi on kyse – hauskanpidosta.
Lokakuussa 2011 olueen syventyminen jatkuu kotipanimotoiminnan käynnistyessä. Ensimmäisenä tuotoksena syntyy
Forestriver Virpi Ale.
Toivottavasti joku innostuu tämän kirjoituksen tai ylipäätään Reittausblogin myötä kokeilemaan, maistelemaan ja nauttimaan oluesta uudenlaisella tavalla. Se on yksi syy miksi tätä "hommaa" teen, toinen on rakkaus olueen.
Kippis!
