Maistelussa: Laitilan Kukko Vehnä vs saksalaiset haastajat

Laitilan Kukko Vehnä palkittiin tällä viikolla Suomen Paras Olut 2025 kilpailussa parhaana vehnäoluena, joten päätin ottaa sen verrokiksi parille saksalaiselle niin ikään tölkkiin pakatulle vehnäoluelle. En vertaa näitä rinnakkain, vaan maistelen rennosti peräkkäin sitä tahtia kuin oma iltani täällä etenee. Aivan kaikkia nyanssieroja ei tällä tavoin ehkä saada esille, mutta olen sen verran oluita jo tässä "urallani" maistellut, että nostan kasuaalin maistelun nautinnollisuuden tiukan analyyttisen rinnakkainvertailun edelle. Nautinnon kautta, siitähän oluessa on kyse. 

 

  

Kaikki tämän illan oluet ovat saksalaistyylisiä vehnäoluita, eli hefeweizeneita, joten saman tyylilajin sisällä liikutaan. Tämä on yksi ehdottomista lempityyleistäni, joten intoa piukassa lähden maistelemaan. Tyylin oluet voivat olla täyteläisen makeita ja runsaan banaanimaisia tai kuivemman sitrusmaisia sekä mausteisia tai kaikkea siltä väliltä. Kukon tiedän olevan tuhdimman banaaninen ja tieto on varma, sillä olut on eniten ostamieni oluiden listauksessa vähintään top-5 ellei peräti top-3 sijoituksella. Kuuluu siis repertuaariin. Kukon ostin tällä kertaa Rauman Äyhön S-marketista. Rittmayer on itselleni täysin uusi tuttavuus ja Hacker-Pschorr taas vanha tuttu, mutta edellinen maisto tai ainakin arviointi on joistain pitkältä vuosien takaa. Sekä Rittmayer että Hacker-Pschorr on tähän maisteluun ostettu Rauman Äyhön Alkosta.

 

Aloitetaan Kukosta ja jatketaan siitä sitten aina edelliseen verraten.  

 

Laitilan Kukko Vehnä

5,5% | Vesi, vehnämallas, ohramallas, humala, hiiva

 

Vanha tuttu Kukko on sakat kunnolla sekaan pyöräytettyä kultaoranssi kaunis vaalea vehnis. Tölkkivehnän vaahtokukka muodostuu kauniiksi hieman pullovehnää ronskimmalla kaadolla. Kukon tuoksu on runsaan banaanimaisen hedelmäinen ja tuntuvasti vehnämaltainen. Rehevä tuoksu sekä hiivan banaanimaisten käymisesterien että vehnämaltaisuuden suhteen. Suutuntuma on melko täyteläinen, sopivasti makea ja runsaan, mutta pehmeän hiilihappoinen. Maussa niin ikään runsaasti banaanimaisuutta. Lisäksi vehnäoluelle tyypillistä neilikkaisuutta. Katkero hyvin maltillinen, mutta jälkimaussa hieman yrttimäistä mausteisuutta. Ei kaikkein raikkain, mutta tuhti ja runsas vehnäolut. Hienosti tasapainossa. Tykkään edelleen todella paljon. Ruppaner panimon vanha hiiva toimittaa!

 

Rittmayer Weizen

5,0% | Vesi, ohra- ja vehnämallas, humala, hiiva 

Nyt sitten kutkuttavasti täysin uusi tuttavuus lasiin. Rittmayerin olut kuohuaa Kukkoa railakkaamin kaataessa. Vaahtokukkakin kestää ehkä hieman pidempään. Väri vaikuttaa pitkälti samalta. Kaunis vehnä se on tämäkin. Tuoksu poikkeaa Kukosta ollen vähemmän banaaninen ja enemmän neilikkainen, hieman jopa purukumimainen - vehnäoluthiivan tuottamia aromeita kaikki. Eri hiivakanta ja eri käymislämpö, sekä lukuisat muut asiat lopulta vaikuttavat lopputulokseen. Suutuntuma on tuoksun tavoin hieman Kukkoa raikkaampi, mutta ei niin muhkea ja syvä. Hiilihappojakin on vähän raikkaammin tai sitten se vaan tuntuu siltä kun oluen loppuveto on Kukkoa selvästi kuivempi ja katkeroisempikin. Vain hedelmäisyyttä ja mielellään banaanimaisuutta kaipaisin itse lisää Kukon tapaan. Toisaalta taas Kukkoon kaappaisin mielelläni tämän Rittmayerin hieman runsaamman hiilihappoisuuden. Tosi hyvää se on tämäkin. 

 

Hacker-Pschorr Weissbier

5,5% | Ainesosat: Vesi, vehnämallas, ohramallas, humala, hiiva

 

Münchenista vielä illan viimeinen. Väriltään Kukkoa ja Rittmayeriä hieman tummempi ja vitivalkoiselta vaahdoltaan pirteää ja pitkäkestoista sorttia. Kaataessa jo huomaa, että tässäkin on Kukkoa enemmän hiilihappoja. Edellisestä maistosta on pitkä aika, mutta muistelin tämän olleen mausteinen ja melko rapsakka tulkinta vehnäoluesta - ja sellainen lasissa on tälläkin kertaa. Suutuntuma on selvästi aiempia katkeroisempi ja loppuveto jalohumalaisen aromikas sekä mausteinen. Humala on selvästi isommassa roolissa kuin aiemmissa pehmeämmissä tulkinnoissa. Mukavan suuntäyttävän kuohkean vehnäinen tämäkin silti on. Banaania ei ole nimeksikään, mutta neilikkaa löytyy ja hieman sitrusmaisuuttakin. Tämä on Rittmayeriin saati sitten Kukkoon verrattuna aivan tyylilajin toisesta laidasta - ja silti erittäin hyvä! Minulle siis maistuu vehnä kuin vehnä, mutta toki sitä parempi mitä maukkaampi ja mieleenpainuvampi.

Näistä kolmesta jos pitää paras rankata niin se melkein menee kahden kaupaksi. Kukko on tuhti ja banaaninen, Hacker-Pschorr taas mausteisempi ja humalainen. Rittmayer jää näiden kahden rinnalla väliinputoajaksi - sellaiseksi keskiverto vehnikseksi. Ei Rittmayerissä ole mitään vikaa, mutta muistanko sen keskeisiä piirteitä enää viiden vuoden päästä? Pakollinen ranking on nyt osaltani tehty, vaikka kahden kaupaksi tämän jätinkin, mutta mainittakoon vielä kerran että kolme oikein hyvää ja maukasta vehnäolutta oli tässä maistelussa ja harvemmin tässä tyylissä huonoa olutta vastaan tuleekaan. Vehnäoluiden ystävillä on asiat hyvällä mallilla - jatketaan siis maistelua. Tosissaan, mutta ei vakavissaan.

Thornbridge Union System - IPA & Burton Ale

Tällä kertaa maistellaan erittäin mielenkiintoisia brittioluita Thornbridgeltä. Oluet on käytetty historiallisella Burton Union järjestelmällä, jonka toiminta on hienosti avattu tässä Beer Lexiconin jutussa. Thornbridge onnistui haalimaan pienen osan Marston's panimon lakkautetusta Union järjestelmästä viime vuonna ja sen antimista pääsen nyt sitten nauttimaan. Aiheesta lisää Thornbridgen sivuilla.  

 

Burton Union järjestelmää käytettiin enimmäkseen Englannissa 1800-luvulla. Se koostuu useista toisiinsa liitetyistä puisista tynnyreistä, joihin olutvierre siirretään sen jälkeen kun se on alkanut aktiivisesti käymään (12-24 tuntia hiivaamisen jälkeen). Toisiinsa liitettyjen (josta nimi union) tynnyrien päällä on avoin sammio, johon vierre käymisen aikana nousee tynnyreissä olevan hanhenkaulaa muistuttavan putken kautta. Sammiosta vierre kiertää takaisin tynnyreihin ja tämä kiertokulku jatkuu niin kauan kun käyminen on aktiivinen. Järjestelmä on hankala ja työläs, etenkin puhdistamisen osalta. Isoimmat Burton Unionit saattoivat olla 60 tynnyrin kokoisia, mutta tämän päivän järjestelmä Thornbridgellä on pienempi, vain kuuden tynnyrin kokoinen.

 

 

Ylempi kuva: Beer Lexicon Alempi kuva: Beer Today

 

Tänään maistan Alkostakin löytyvät IPA:n sekä Burton Alen, jotka on tällä järjestelmällä käytetty. Hyvin mielenkiintoisia maisteltavia, vaikka näitä on tietysti mahdoton verrata samojen oluiden normaalissa käymistankissa käytettyihin versioihin, koska sellaisia ei ole tehty - tai jos on tehty, niin ei ainakaan Suomesta ole tällä hetkellä saatavilla. Oluet ovat tynnyrijärjestelmässä vain käymisen ajan, parisen viikkoa, joten tuskin puun aromeita juurikaan siinä ajasssa tarttuu. Isoin osa järjestelmällä valmistetuiden oluiden viehätyksestä onkin itse historiallisessa järjestelmässä eikä niinkään siinä että sillä tehdyt oluet olisivat edes teoriassa jotenkin parempia - vaikka toki sanotaan, että hiiva on tässä järjestelmässä erityisen tyytyväinen.

 

The Union IPA 

7% | Sisältää ohramallasta, vehnää

  

Union IPA on varta vasten tätä järjestelmää varten luotu resepti. Hanaversio on vahvuudeltaan 6% ja pulloversio 7%. Thornbridge on kirjoittanut tästä oluesta blogijutun, josta löydät vielä tarkemmat tiedot. Perusmaltaana on legendaarinen Maris Otter ja lisänä on ripaus Simpson's kristallimallasta sekä Brewers Invert No.2 inverttisokerisiirappia. Maltaalt ovat brittiläisiä ja niin ovat humalatkin - Goldings ja Northdown.

 

Upean kultainen olut erittäin kestävällä kuohkealla vaahdolla. Tuoksu on erehtymättömän brittiläinen - keksimäistä maltaisuutta, kukkaista sitruksisuutta. raikasta marjaisuutta ja neulasmaisuutta. Hieman mausteisuuttakin. Jenkkihumalia maanläheisempien brittihumalien tykitystä, jota brittihiivan hennon hedelmäiset ja marjaiset käymisaromit hienosti tukevat. Maku on erinomainen myös. Mallaspohja ilman turhaa makeutta, raikas aromikkuus ja lopussa pitkäkestoinen suutuntuman kuivattava katkeruus ja hento vahvuuden lämpö. Sitruksisuutta ja kukkaisuutta keskivaiheilla, loppuvedossa neulasmaisuutta ja hentoa mausteisuutta. On todella hyvää. Erityisen hyvä katkero - se on runsas ja pitkäkestoinen, hieman purevakin, mutta kuitenkin täydellisesti olueen istuvalla tavalla. Tynnyrien aromeita en tästä aisti vaikka tiettyä puumaisuutta loppumaussa onkin, mutta se on samanlaista kuin monissa muissakin brittihumaloiduissa oluissa. Erinomaisen hyvää siis Union systeemistä johtuen tai siitä huolimatta. 

 

Burton Ale (Dark Ruby Red)

7,2% | Sisältää ohramallasta, vehnää

 

Tämän Burton Alen reseptiikka on peräisin vuodelta 2011 Thornbridgen ja Kernelin kollaboraatiosta. Olueen on otettu inspiraatiota 1900-luvun alun vastaavien oluiden reseptiikasta. Siis juuri sellaisten, joita Burton Union systeemillä aikanaan tehtiin. Humalana jälleen Goldings ja lisänä sokerisiirappia, jolla päästään näihin vahvuuksiin ilman liiallista tuhtiutta - tämäkin on historiallisesti oikein.

 

Tumman rubiinin punertavaa olutta beigevivahteisella kestävällä vaahdolla. Molemmissa näissä on vaahto ollut todella ilmavan kuohkea ja kestävä. Pitsikäskin. Tuoksu on tässä hieman paahteisen maltainen, pähkinäinen, marmeladimainen ja myös marjainen sekä kuivatun hedelmäinen. Brittihumalan kukkaisuutta myös. Maku on hyvä, tosi hyvä, mutta suutuntuma kiinnittää nyt suurimman huomion. Rapsakka, sopivasti katkera ja lopussa kuivakkakin. Vesi on käsitelty legendaarista Burton-On-Trentin vettä vastaavaksi ja suutuntuma omaakin miltei rikkimäisen puraisun. Reseptiikka kuitenkin muutoin muhkeana maltaisine ja sokerisiirappisine piirteineen tukee tätä suutuntuman purevuutta. Sopivasti muhkeutta, hieman siirappia ja hyvä paahteinen särmä. Aromihumalat eivät tässä nouse kovinkaan kummoiseen rooliin, mutta kyllä kukkaisuutta ja mausteisuutta joukosta löytyy. En tiedä olenko kertaakaan arvioissani nostanut vettä oluen suurimmaksi yksittäiseksi tekijäksi, mutta tässä se on lähellä. Vesiprofiilin vaikutus on niin selkeä. Maut tietysti tulevat muualta, mutta suutuntumassa se on avainasemassa. Hieno olut se on tämäkin.

 

Hienoja brittioluita olivat kumpainenkin. Ei parempia kuin esim. Fuller'sin modernisti käymistankeissa käytetyt, mutta ei kyllä huonompiakaan. Laadukkaita oluita. Maistelijan suurin ilo siis tästä Burton Union järjestelmästä on mielestäni tässä kohtaa se, että tietää oluen valmistetun tällä järjestelmällä - ja tämän faktan tiedostava maistelija voin näin tuntea pääsevänsä edes hieman lähemmäs tätä oluthistorian ajanjaksoa. Ei näissä juuri muuta sen ihmeellisempää ole.

 

 

Maistossa RPS Brewing uutuudet Rock Blanc, Paper NEIPA ja Scissors Sour

Kuopiolaispienpanimo palaa tavallaan juurilleen ja julkaisee uudet kiven, paperin ja sakset. Näiden uutuusoluiden taikasana on hinta-laatusuhde. Tavoite on siis tehdä laadukasta ja maukasta alle kolmella eurolla ja laajalla saatavuudella. Ihan kannatettava idea, sillä kyllä omaankin ostoskoriin tarttuu Nokian Elowehnä usein ennen sitä Weihenstephaneria tai edes hieman kalliimpaa Kukko Vehnää. Se vaan menee niin ja asiaan osaltaan vaikuttaa sekin, että Nokialainen on useimmiten kylmäkaapissa eli jos vehnää tekee mieli niin sen saa lasiin käyttämättä jääkaapin kautta. Siinä siis RPS:lle seuraava tavoite - oluet kaupassa kylmäkaappeihin, ellei ole jo.

 

Näihin uutuusoluisiin kuuluu siis Rock Blanc, witbier tyylinen olut. Paper NEIPA, jossa jo nimi kertoo mistä on kyse sekä Scissors Sour, joka ei niin ikään nimen lisäksi perusteluja kaipaa. Tarkemmat speksit ja panimon kuvaukset näette yllä olevasta kuvasta. Aloitetaan maistelut Blancista.

 

RPS Rock Blanc

5% | Vesi, ohramallas, vehnämallas, kaura, korianteri, aromit, humala, hiiva

 

 

Panimon aiempi tiedote kertoi suodatetusta vehnäoluesta, mutta tähän paperiversioon on sentään tullut huojentava termi "suodattamaton". Se on maun ja suutuntuman kannalta ensiarvoisen tärkeää. Mausteina persikkaa ja passionia, joita ei ainesosaluettelossa sellaisenaan mainita eli ne luultavasti uppoavat aromit otsakkeen alle.

 

Samea, syvän kultainen olut, jonka vaahto on aika maltillinen ja lyhytikäinen. Tuoksu on raikkaan korianterinen ja eri tavalla hedelmäinen kuin mitä vastaavat witbierit yleensä - tässä on tropiikin hedelmiä jopa hieman hedelmäsosemaisesti kun yleensä on kepeämpää sitrusmaisuutta. Aika jaffamainen tai jopa yllättävänkin jaffamainen tuoksu - aromitko tämän tekevät? Maku on ihan ok. Hyvä raikkaus. Aika kepeä suutuntuma, jossa jään hieman kaipaamaan sellaista vehnäisempää otetta. Hedelmäisyyttä jälleen runsaasti ja osin jaffamaisesti sekä ikävästi hieman päälleliimatun oloisesti. Hyviä makuja, mutta kokonaisuus ei omaan makuuni loksahda ihan kohdilleen. Aromien käyttöä ihmettelen, mutta ehkä ne kustannussyistä ovat perinteisiä appelsiininkuoria tehokkaampia. Ehkä myös haettu persikan ja passionin kautta uutta kulmaa tähän oluttyyliin, mutta ei se oikein omaan makuuni nyt natsaa. Jaffamainen olut, joka olisi parhaimmillaan kesäkuumalla. 

RPS Paper NEIPA

5% | Vesi, ohramallas, kaura, vehnä, humala, hiiva

 

NEIPA halpavalmisteisena tyylinä on tietysti haastava, koska humalaa olisi käytettävä reilusti ja se tunnetusti maksaa. RPS teki kuitenkin sangen kohtalaiseksi olueksi osoittautuneen Kotimaista NEIPA:n S-ryhmälle, joten sillä tiellä tässäkin varmaan mennään. Humalina CryoPop, Simcoe ja Ekuanot.

 

Utuisen sameahko väriltään kultainen olut, jonka vaahto on keskiverto. Hieman pitsiäkin jää lasin reunoille. Tuoksussa on humalaisuutta, joka on hedelmäisen ja kukkaisen aromikasta. Ei tietenkään mitään intensiivintä mehutykitystä vaan sellaista perus hazy pale alen tasoa - tölkissä on kuitenkin luettava NEIPA, se lienee kaupallisessa mielessä pakollinen veto. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja hieman valju. Katkeruus ei tyyliin kuulu, eikä sitä siis ole, mutta ei budjettihedelmäisyyskään koko matkaa jaksa kantaa. Sellaista kunnon humalaöljyistä tuntumaa ei ole. Sitrusta loppuvedossa, mutta ei ole oikein mitään hurrattavaa NEIPA spektrillä. Noin muuten juotavuudeltaan hyvä kepeä humalavetoinen olut. Kelpaa vetää.

RPS Scissors Sour

4,8% | Vesi, ohramallas, kaura, vehnämallas, mango, aromi, humala, hiiva

Nyt ei olla ihan omalla mukavuusalueella oluiden suhteen enkä yleensä soureja ostakaan, mutta kommentit toki tästäkin. Mangoa ja passionia mausteena ja mango ihan mangona ainesosissa mainittuna - passion siis tässä ja Blancissa on mitä ilmeisimmin lisätty aromina. Tuoksu on raikkaan hedelmäinen, taas hieman jaffamainen tai ylipäätään limumainen. Suutuntumassa suuta supistava hapokkuus on kohtalaisen kesy ja kaiken kansan” souria tietysti tekemään on lähdettykin - jääkö kuitenkin liiankin limumaiseksi? Jään itse kaipaamaan tiukempaa puraisua. Runsaan hedelmäinen, helppo sour.

 

Sellaisia siis omaan makuuni olivat RPS:n uutuudet. NEIPA näistä omaan makuuni parhaiten sopiva, vaikka en sitä nyt välttämättä tuon tyylisuunnan alle maultaan niputtaisikaan. Hazy Ale tai ihan vaan Pale Ale ei kuitenkaan taida käydä kaupaksi niin hyvin kuin tuo nyt tölkissä lukeva kirjainyhdistelmä - eikä RPS ole ensimmäinen eikä viimeinen panimo, joka näin toimii. Nähtäväksi jää löytävätkö oluet kuluttajien ostoskoreihin. 

 

Itselleni tässä setissä ei sellaista uutta Elowehnän tasoista kestosuosikkia ollut. Jäin vielä miettimään mitä muita alle kolmen euron oluita yleensä ostan. IPA-osastossa tykkään vahvemmista, joten niitä ei alle kolmella eurolla saa. Lagereissa ostettua tulee Saimaan Marsalkkaa ja joskus Kukko Pilsiä sekä toisinaan Vakka-Suomen Olutmestaria, joka on hyvin saman suuntaista kuin panimon palkittu Prykmestar Keller-Bier. Ei tule oikein mieleen yhtään sellaista alea, jos Elowehnä nyt jää tästä pois, joka toistuvasti olisi ostoskorissa. Kukko Strong Bitter on uusi kestosuosikki, mutta hinta nousee yli kolmeen. Sellaista pohdintaa tällä kertaa. Aina kelpaa uutuudet alle kolmen euron segmenttiin, mutta se sweet spot hinta-laatusuhteessa täytyy olla just eikä melkein kohdillaan, että olut muodostuu kestosuosikikseni.

Maistossa MOVA -oluet Ukrainasta

Nyt maistoon mielenkiintoiset oluet Ukrainan Dniprossa sijaitsevalta Mova Brewingiltä. Maahantuojana on Galatea Beverages, jonka portfoliossa on myös suomalaisille viime vuosina hyvinkin tutuksi tullut kiovalainen Obolon. Hienoa, että näitä Suomeen tuodaan ja jos muutaman maltaisen nauttimalla autan samalla Ukrainaa niin teen sen erittäin mielelläni. 

 

Vuonna 2017 perustettu Mova sijaitsee siis Dnipron kaupungissa, joka ei ole enää kovin kaukana nykyisestä rintamasta. Kyselinkin maahantuojan panimotuotteiden tuotepäälliköltä Veikko Sorvaniemeltä hieman panimon olosuhteista. Tilanne on sangen hankala. Ilmahälytykset saattavat katkoa työpäiviä ja käytännössä mitä tahansa saattaa tapahtua niin oluiden valmistuksessa kuin kuljetuksessakin. Välillä Teams -palavereita otetaan maahantuojan suuntaan pommisuojasta käsin. Ei ole siis helppoa, mutta ukranalaisten asenne on kuitenkin rautainen - "it is what it is" ja hommat hoidetaan siitä huolimatta. Panimo valmistaa olutta 150 000 litraa kuukaudessa eli kokoluokka lienee sellaista Saimaa Brewingin kokoa, hieman pienempi kuin Nokian Panimo - näin ainakin mututuntumalla heitettynä.

 

Kuva: maahantuojan tiedote

 

Panimon sijainti Ukrainan kartalla. Kuva: maahantuojan tiedote

 

Sain maahantuojalta maistoon kolme olutta, jotka jo tällä hetkellä löytyvät niin kauppojen kuin Alkojenkin valikoimasta. Blanche, witbiertyylinen vehnäolut. IPA eli humaloidumpi pintahiivaolut ja nerokkaasti nimetty ja hienosti vahalla sinetöity Anti-Imperial Stout, jolla tietysti vastustetaan Venäjän imperialistisia pyrkimyksiä.

 

Mova Blanche

4,7% | Vesi, vehnämallas, ohramallas, kaurahiutaleet, humala, hiiva 

 

 

Ensimmäisenä maistoon Blanche eli witbier tyylin vehnäolut. Kaunis utuisen oranssihtava olut tiheäkuplaisella vaahdolla. Raikkaassa tuoksussa on korianteria ja sitruunaisuutta sekä runsasta vehnäisyyttä. Hyvä witbierin tuoksu ehkä hieman tyylin ikoneita maltaisemmalla otteella. Maussakin on raikas korianterinen ja lempeän sitruksisen sitruunainen meininki. Loppuveto kuivuu hennon katkeraan jälkimakuun. Mukavan runsaasti myös maltaisuutta ja nimenomaan vehnäisesti. Ja nyt kun on ensimmäinen olut, jonka panimolta maistan niin on syytä todeta oluen olevan myös laadultaan moitteeton. Hienoa, tykkään! 

 

Mova IPA

4,8% | Vesi, ohramallas, humala, hiiva 

 

 

Seuraavana sitten maistoon ”pikku-ipa”, joka tosin 4,8% vahvana olisi vielä joitakin vuosia sitten ollut liian vahva kauppamyyntiin Suomessa. Jännä ajatella, ettei siitä tosiaan vielä niin kauaa ole kun 4,7% ”berliinin muuri” murtui. IPA lasissa hieman utuinen oranssihtava olut. Tuoksussa kunnon sitrusveto hennon pihkaisine sivupolkuineen - nyt on muuten klassista länsirannikkoa. Varsin mukavasti on humalien potkua saatu pakattua kevyeen pakettiin - aromissa löytyy ja maussakin on oikein kunnon katkeruus. Yllättävän hyvä. Harvemmin tällainen kevyempi sessio-ipa tällä tavoin tykittelee. Mallaspohjakin kantaa hyvin ja kaiken lisäksi ilman karamellisuutta eli humalille jää tilaa loistaa. Suorastaan erinomainen IPA etenkin oluen vahvuus huomioiden. 

 

Mova Anti-Imperial Stout

7,2% | Vesi, ohramallas, laktoosi, humala, hiiva 

 

 

Mustaa, vaahdoltaan beigevivahteista, osin mokkaistakin olutta. Tuoksussa on lakritsaisia ja konvehtimaisen suklaisia piirteitä. Laktoosin myötä myös kermakahvisuutta. Miellyttävän täyteläinen ja kermaisen pehmeä suutuntuma. Maltaasta tulee makuun kuitenkin myös tasapainottavaa paahteisuutta ja humalasta katkeruutta. Jälkimaku on lakritsainen ja yrttimäinen. On hyvää. Tavallaan Koff Porteria vastaava tuote, josta laktoosi tekee pehmeämmän ja täyteläisemmän tuntuisen. Reseptissä kuitenkin hienosti myös särmikkyyttä. Hyvää on tämäkin! 

 

Maukkaita oli koko kolmikko siis. Blanchen ja stoutin osasin odottaa hyviksi, koska ne monesti sellaisia ovat panimosta riippumatta, joten ehkä tällä kertaa IPA yllätti kaikkein positiivisimmin. Napakka pikku-IPA! Suosittelen!

 

Arvioidut oluet saatu maahantuojalta.