Olutarvio: Olarin Panimo DBA Big Momma Barley Wine

0 kommenttia
 
Joulupukki tempaisi ja toi espoolaispanimon DBA eli Double Barrel-Aged oluen lahjaksi. Palkittu Big Momma barley wine on tässä DBA, eli Double Barrel-Aged, versiossa laskettu Port- ja Oloroso-tynnyrien hellän kypsytyksen huomaan. Vahvuutta 10,4% ja makua... no, melko varmasti löytyy, eli eiköhän maistella.
 
DBA Big Momma
10,4% | Vesi, ohramallas, kaura, humala, hiiva
 

 
 
Oluen väri on kauniin tumman punaruskea, mahonkinen suorastaan. Vaahto on näin vahvalle oluelle yllättävänkin eläväinen, joskin nopeasti ohueksi kerrokseksi asettuen. Jykevän maltaisessa tuoksussa on marmeladimaisuutta, hilloa, karamellia ja hienoa tammitynnyrimäistä sekä kuivahedelmäistä sherryn tuoksua. Hillitty, suorastaan charmantti tuoksu näin vahvalle oluelle - ei hyökkää vaan pikemminkin laskeutuu aistimiin. Suussa olut on täyteläinen ja aluksi hieman turhankin hiilihappoinen - lasin pyörittely ja oluen lämpeneminen auttaa tähän. Lopulta olut pehmeneekin miellyttävän nautittavaksi. 
 
Maku on rusinaisen maltainen, kuivahedelmäinen, tamminen ja hieman karamellimainen. Sherrymäisyyttä niin maussa kuin lämmittävyydessäkin - vaikka toki sherry on vielä kertaluokkaa vahvempaa. Pieni sellainen tynnyröinnin oksidaation häivähdys  vaivaa. Ultimaattinen ohraviinin pehmeys ja täyteläisyys jää puuttumaan. Olisiko tämä(kin) olut lopulta ollut parempi ilman tynnyröintiä - olkoonkin sitten täyteläisempi ja makeampi? Upea tuoksu, se on tämän oluen paras anti ainakin tänään. Olut kyllä paranee ja pehmenee jatkuvasti mitä pidempään se lasissa lämpenee ja viipyilee. Vain hieman viilennetystä aloitin ja siinäkin hiilihapot olivat vielä hieman koholla, mutta nyt noin kolmea varttia myöhemmin aistimus on miellyttävämpi - olut tuntuu lopultakin asettuneen. 
 
Kyllä tätä ilokseen nauttii, mutta edelleen olen sitä mieltä että turhat tynnyröinnit on oluista syytä jättää pois ja tarjolle sitten vaan sitä ihan muuten vaan kypsynyttä ja asettunutta vahvaa kamaa. 

Arvioitu olut saatu joulupukilta.



Kotiolutta: Panimo Duuni Iso Keitto Imperial Stout 2021

0 kommenttia
 

Reittausblogista jo erittäinkin tutun jyväskyläläisen kotipanokaksikon sadas keitto, Iso Keitto, maistoon nyt. Sadannen kotioluterän kunniaksi kaksikko päätti painaa vähän spessumpaa tavaraa pönttöön. Tekijöiden vaatimattomat kommentit alla:

"Imp stout, mutta vähän vahvempana sotkuna. Tää on meidän satsi nro 100, joten laitettiin sinne sitten Honduras Espressoa, Vaniljatanko, Kaakaonibsejä ja Sherry Oloroso -tynnyrilastuja. OG oli hankala saada, kun loppu mittarista asteikko kesken, mutta noin summittaisena arviona toi on vahvuudeltaan jotain 14% luokkaa. Kuulema "vaikea juotava", erään kisan tuomarin mukaan."

 

Iso Keitto
14% 
 
 
Mukana siis perinteisiä imperial stoutin mausteita - kahvia, vaniljaa, nibsejä ja lastuja, mutta bourbonin sijaan sherryä. Voi olla hyväkin veto. Olut pullotettu jo joulukuussa 2021, eli ikää on yli kaksi vuotta. Kaverit lähettivät taas kaksi pulloa, joista toinen on kellarissa odottelemassa sitä määrittelemätöntä oikeaa hetkeä - sitä erityistä hetkeä. No, otetaas sitten jo testiin tämä "vähän vahvempi sotku". 

Lasiin kaatuu sysimusta olut, jonka ylle rakentuu vain hentoinen vaahtokerros - tyypillistä näin vahvoille oluille. Voimakkaassa tuoksussa etunenään nousevat kahvimaiset sekä suolaisen lakritsaiset aromit, joita sitten vaniljaiset ja paahteisen maltaan aromit seuraavat. Vahvuus tuntuu läheltä nuuhkiessa nenäkarvoissa, mutta sopivan turvaetäisyyden päästä tuoksuu herkulliselta. Erittäinkin herkulliselta. Upea kahvimaisuus herkullisesti ja voimakkaasti pinnalla. Lastutusta ei ole ainakaan liikaa eli sherrymäisyys ei lyö silmille, mutta kyllä se siellä taustoilla kutkuttelee. Suutuntuma on sangen täyteläinen, mutta ei yhtään liian makea - vahvuus ja katkero kuivattavat kivasti. Tiukkuus ei tule liikaa läpi ja vähän saakin tulla noin 14% vahvuudessa. 
 
Maku on hyvä, taas todella kahvimainen, lakritsainen ja katkeroltaan miellyttävän runsas. Runko kuitenkin kantaa. Ei liikaa suklaisuutta vaan enemmän tätä tiukemman paahteista menoa ja vaniljaisuus tuo sopivaa lempeyttä muuten rajuun meininkiin. Lastukypsytyksestä tulee mukaan hieman sherrymäisiä piirteitä - tammimaisuutta ja vähäisesti kuivahedelmiä. Lämmittää rinnassa kivasti nielaisun jälkeen ja vaikutus kumuloituu lasin edelleen tyhjentyessä. On todella hyvää. Runkoa on riittävästi, mutta ei mitään överimakeutta vaan päinvastoin sopivasti tiukkuutta sekä paahteisuudesta että vahvuudesta. Miksei humaloinnistakin. Parasta on kuitenkin tämä oluen melko voimakas espressomainen kahvimaisuus, jonka lomaan vaniljaisuuskin osuvasti asettuu. Sopii todella hyvin tähän kokonaisuuteen. Todella hyvä hitaasti nautiskeltava herkku, jonka vahvuudenkin kyllä noteraa pullon edetessä. Jytisee ja jytkyy. 
 
Tuntuu kyllä hyvin asettuneelta näin reilun kahden vuoden pullossaolon jälkeen. Toinen pullo on kellarissa ja otan sen sieltä sitten kun aika on - sitä ei vielä tiedä onko se kahden vai kymmenen vuoden päästä. Iso Keitto kuitenkin jälleen kerran erinomaisen onnistunut olut - miten he sen tekevät, sitä en tiedä, mutta aina tuntuu toimivan.

Arvioitu olut saatu tekijöiltä.

Irkkustoutit maistossa: Guinness / O'Hara's / Brewdog

0 kommenttia
 
Nyt sitten maistoon kolme irkkustouttia. Tyylin tunnetuin ja peräti tyylin määrittelevä olut on tietysti Guinness. Oluen musta väri tulee paahdetusta ohrasta ja loppuveto on tyypillisesti kuiva ja miksei katkerakin. Tyylin tölkkiversioissa on mukana typpipatruuna joka laukeaa kun tölkin avaa - tämä syö enimmät hiilihapot ja tekee olueen sen tunnetun pehmeän hanaolutta mimikoivan suutuntuman. Kaikkien maistoon tulevien oluiden tölkeistä kyseinen typpipatruuna löytyy. Guinnessin, O'hara'sin ja Brewdogin lisäksi markkinoilla on ollut myös Murphy's, mutta sitä en nyt tähän kattaukseen löytänyt vaikka kiersin kolme kauppaa läpi kattaen sekä S- että K- ryhmän tarjonnan. Mennään nyt siis näillä kolmella. Ensimmäisenä maistoon benchmark eli Guinness.

Guinness Draught Stout
4,2% | Sisältää ohramallasta
 
Typpipatruuna sihahtaa tölkin avauksen yhteydessä ja pystysuoraan lasiin kaadetaan suoraan tölkistä mustaa kultaa, jonka vaahto hitaasti sitten rakentuu oluen pinnalle erittäin kestäväksi. Tuoksussa on kermaisuutta, paahteisuutta ja hentoa suklaisuutta. Tuttu Guinnessin tuoksu - kotiinpaluu. Suutuntuma on kevyt, jopa hieman vetinen, mutta sitten typpipatruunan myötä miellyttävästi suuntäyttävän kuohkea. Erinomainen juotavuus, kuten olettaa sopikin. Maku on pehmeän paahteinen, ei lopulta kovinkaan voimakas. Jopa lagermaisen neutraali maltaisuus. Hieman lakritsaisuutta ja miellyttävästi kuivuva hennon katkera loppupuraisu. Tuttu ja turvallinen benchmark tähän tyyliin. Ei lopulta kovin voimakasmakuinen, mutta erittäin juotava. Näitähän vetäisi koko illan. 

O'hara's Irish Stout
4,3% | Vesi, ohramallas, vehnä, humala, hiiva 




Täysin samanlainen kaato kuin Guinnessilla. Tölkissä on tähän hieno ohjekin: Chill - Pull - Pour - Pause - Enjoy. Eli kaato pystysuoraan lasiin reippaasti aina tölkin loppuun asti, se ei typpipatruunasta johtuen vaahtoa yli eli anna mennä vaan. Odota että olut asettuu ja sitten nautitaan. Tämä ei ole sysimusta vaan enemmän tumman rusehtava. Tuoksu on Guinnessin kaltainen hyvin pitkälti, mutta mielestäni voimakkaamman paahteinen. Kyllä, paahteisuus on selvästi voimakkaampaa ja tuoksussa on kahvimaisiakin piirteitä. Samoja piirteitä kuin G:ssä, mutta voimakkaammin. Maku poikkeaa Guinnessista selvästi - paahteisuus tykittelee kovempaa ja maku on täten huomattavasti runsaampi. Katkero ja sen kautta myös loppuvedon kuivuus on niin ikään voimakkaampi. Tavallaan samaa, mutta paljon enemmän. Itse tykkään tästä katkerammasta loppuvedosta ja kunnolla paahteisesta mausta. Vetisyys puuttuu myös kokonaan. Tämä on todella hyvää - omaan makuuni parempi kuin Guinness.

Brewdog Black Heart
4,1% | Vesi, ohramallas, hiiva, humala, typpi
 
Viimeisenä skotlantilainen haastaja, jota on markkinoitu voimakkaasti Guinnessia haastaen. Brewdogin baareista on mm. tyhjän Guinness-logollisen lasin tuomalla saanut ilmaisen Black Heartin ja somessakin näkyvyys on ollut voimakasta - ja sanon suoraan, itsekin ostin nämä kolme olutta tämän Brewdogin markkinoinnin takia, mutta nouseeko heidän oluensa kaiken hypen tasolle? 
 
Typpipatruuna mossahtaa tölkkiä avatessa. Taas suora kaato lasiin ja tässä olut asettuu selvästi nopeammin kuin Guinness tai O'hara's - ehkei niin voimakas typpipatruuna siis. Katsotaan miten se vaikuttaa suutuntumaan. Oluen tuoksu on taas hyvin tyylimukainen. Paahteisuus on voimakkaampi kuin G:ssa, mutta tuoksu on samalla tavalla melko neutraali. O'hara's on tuoksun tapauksessa toistaiseksi tarjonnut eniten aromeja. Mainio tuoksu kuitenkin tässäkin. Suutuntumako kaiken ratkaisee? Tämä on näistä kaikista alkoholipitoisuudeltaan kevyin, mutta kuitenkin suutuntumaltaan mielestäni täyteläisin. Makua on myös runsaasti - se on hieman pehmeämpää kuin O'hara'sin tiukahko paahteisuus, mutta siinä on samanlaisia hieman kahvimaisia piirteitä ja katkerohumalaakin miellyttävästi. Tämä on muita maltaisempi ja täyteläisempi. Ei kuitenkaan niin tiukka ja kuiva kuin O'hara's. Kuitenkin Guinnessia parempi, etenkin runsasmakuisempi. Guinness oli lopulta näistä se vetisin ja pliisuin. Lopulta kysymys paremmuudesta kuuluukin - otatko tiukemman paahteisen O'hara's:n vai täyteläisemmän maltaisen Black Heartin? Itse valitsen O'hara's:n ainakin kahden tai kolmen ekan tuopin ajaksi.

Hieno maistelu, kolme hyvää olutta kuitenkin. Guinness myös omillaan hyvä olut, mutta ei ikävä kyllä nykyisellään kestä vertailua haastajiinsa. Liian vesitetty, mutta toisaalta kenties kuitenkin kansan syviin riveihin parhaiten uppoava maku - vai onko se vaan nimi joka myy? En tiedä. Jos ja kun hinta-laatusuhteeseen mennään niin Guinness häviää siinäkin. Guinness oli Raumalla yli neljä euroa, O'hara's ja Brewdog kolmen ja puolen euron tuntumassa. Logo siis maksaa, koska volyymi Guinnessilla on varmasti näistä kolmesta kaikkein suurin.

Arvioidut oluet ostettu Rauman Pick 'n Paysta.

 

#kotiolutkalenteri2023 Luukku B7: ISO Panimo Strong Ale #1

1 kommenttia
 
Nyt on aika ottaa maistoon kotiolutkalenteri B:n luukusta seitsemän ISO Panimon jyhkeä Strong Ale #1. Säästelin tätä sellaiseen oikeanlaiseen seesteään hetkeen, vahvuutta kun on noin 17% ja se hetki on nyt. 

Matti Isosompin ISO Panimon nimi ei ymmärtääkseni ole tribuutti kansainvälisille ISO standardeille vaan kuvastaa pikemminkin panimon tekemien oluiden kokoa, vahvuutta ja jykevyyttä. Strong Ale #1 sekään ei ole ihan mikään perinteisin kotiolut. Pohjana on brittityylinen barley wine, joka on vuoden verran kypsynyt Jack Daniels tammilastujen kanssa. Hiilihapottamisen yhteydessä tämän barley winen joukkoon on blendattu vuoden "tynnyröityä" imperial stoutia ja kaksi vuotta kypsynyttä imperial stoutia. Kolmen eri oluterän sekoitus siis - tästä myös nimi Strong Ale #1, koska vastaavalle sekoitukselle ei oikein muuta sopivaa tyylikategoriaa löydy. Lopputuotteessa on ohraa, vehnää, kauraa, sokereita, humalaa ja hiivoja. 


Strong Ale #1
~17% | IBU ~45
 
Lasiin kaatuu tummaa, valoa vasten syvää mahonginruskeaa olutta. Vaahto on niukka, kuten näissä vahvuuksissa sopii olettaakin. Jykevää tavaraa, sen näkee jo kaadosta. Tuoksussa on melassia, rusinaa ja luumua sekä sokeroituja kuivahedelmiä. Imperial Stoutin paahteisemmat piirteet ovat siellä jossain taustoilla ja barley winen piirteet enemmän pinnalla - oikeastaan tämä tuoksuu eniten portviiniltä! Upea voimakas tuoksu, joka paljastaa vahvuutensa vasta aivan läheltä tuoksuteltuna. 
 

 
 
Suussa olut on varsin täyteläinen, hieman suuta tahmaavan ja huulet yhteen liimavan makea, mutta lopulta vahvuuden myötä kauniisti tasapainottuva. Hiilihappoja maltillisesti. Maussa on jälleen hieno portviinimäinen, kuivahedelmäinen ja rusinainen meininki. Todellinen siemailuolut, jonka kanssa ei pidä hätäillä. Vahvuus on maussa piilossa, mutta kyllä sen hymyn levenemisestä huomaa. Stoutin lakritsaisuutta ja suklaisuutta nousee hienovaraisesti loppuvedon porteilla ja se yllättävän hienosti sekoittuu ja sopii voimakasmakuiseen kokonaisuuteen. Jälkimaussa paahteisuus on voimakkaimmillaan, joskaan ei silti voimakkaana eikä dominanttina. Uusia ulottuvuuksia avautuu oluen lämmetessä. Tiettyä ruisleipäisyyttäkin nousee mukaan, samoin tynnyröinnin tai pikemminkin lastukypsytyksen piirteet voimistuvat. Minun mielessäni ne aina assosioituvat enemmän sinne stoutin puolelle, joten tuntuu että stoutin piirteetkin voimistuvat. Onpa elämyksellinen olut, lasillisesta riittää nautiskeltavaa pitkäksi ajaksi. 

Kiitos tekijälle oluesta.