Tänään testissä aitoja belgialaisia
trappistioluita ja peräti kaksin kappalein, sillä aion maistella rinnakkain Brasserie de Rochefortin tuotteet Rochefort 6 ja Rochefort 10. Ilmeisesti numeroin ilmaistut nimet tulevat jonkin vanhan asteikon mukaan lasketusta alkoholipitoisuudesta. Alkoholipitoisuudet nykyasteikon mukaan ovat kutosessa 7,5% ja kympissä 11,3%. Näiden kahden välissä on vielä Rochefort 8, jonka vahvuus on 9,2%, mutta sitä ei ole tähän "hätään" korkattavissa. Luostarin munkit, joita Rochefortissa on noin 15 henkeä, panevat olutta sen verran, että saavat ylläpidettyä luostariaan ja tehtyä lahjoituksia haluamiinsa kohteisiin, eli voittoa ei ole tarkoitus tehdä. Alkon mukaan Rochefortin luostarin vuosituotanto on noin 1,5 miljoonaa litraa, ei kovin paljoa, jos verrataan esim. Sinebrychoffiin, jonka vuosituotanto on noin 400 miljoonaa litraa. Rochefort 6:sta on Suomesta saatavilla joistakin olutravintoloista, mutta Rochefort 10 löytyy myös
Alkon valikoimista. Myös Rochefort 8 oli Alkon valikoimissa, mutta poistui sieltä aiemmin tänä vuonna. Wikipedian mukaan Rochefortin luostaripanimon oluttuotannosta 1% on Rochefort 6:sta (selittänee heikohkon saatavuuden), suurin osa Rochefort 8:aa ja loput Rochefort 10:tä. Huhujen (internetix!) mukaan kaikki oluet pantaisiin käytännössä samalla reseptillä ja vain alkoholipitoisuutta säädeltäisiin kandisokerin annostelulla. Ken tietää, mut ei kertonu... Rochefortin luostarin panimotiloihin on pääsy ainoastaan munkeilla (wikipedian mukaan) ja muutenkin panimotoimintaa pidetään melkoisesti vakan alla, sillä panimon sivuiltakaan ei ainakaan minun kielitaidollani (sivut belgiaksi, hollanniksi ja ranskaksi) löydy juuri mitään.
 |
| Rochefortin luostari (kuva luostarin sivuilta) |
Olettaisin, että tänään maistelussa oleville 6:lle ja 10:lle on annettu parasta ennen päiväys 5 vuotta eteenpäin pullotuspäivästä. Jos tällä tavoin lasketaan niin, 6 on hieman yli vuoden ikäinen (BBE: 08/07/14) ja 10 n. 5½ kk ikäinen (BBE: 03/03/15). Kymppiä jäi kellariin vielä 9 pulloa, mutta tämä kutonen on ensimmäinen maistamani ja ainoa, joka minulla tällä hetkellä on. Kymppiä on tullut maistettua muutamaan otteeseen aiemminkin ja kymppiin palattanee vielä myöhemminkin, mutta ei enää tänä vuonna. Kenties sopiva tahti olisi kerran vuodessa, jolloin viimeinen kellarissa oleva puteli olisi saavuttanut jo kunnioitetun kymmenen vuoden iän...
Mutta asiasta kolmanteen, eli lähdetääs taas rinnakkainmaistelusta liikkeelle ja perinteiset olutarviot löytyvät jälleen jutun lopusta. Rochefort 6:sta tein uuden arvion, mutta kympistä pistän kuluvan vuoden huhtikuussa tehdyn arvion, sillä maistettu yksilö ei tunnu siitä ainakaan oleellisesti poikkeavan.
 |
| Veljet vierekkäin. Taustalla reittaajan paras ystävä :) |
KOMMENTIT RINNAKKAINMAISTELUSTA:
Rochefort 6 on selvästi vaaleamman ruskea kuin isoveljensä. Vaahtoa muodostuu molempiin melko niukasti ja se on suurikuplaista, sekä melko nopeasti katoavaa. Kutosen tuoksu on vahvuudeltaan hieman heikompi kuin kympin, mutta molemmissa on samat elementit läsnä: kuivattuja tummia hedelmiä, rusinaa, yrttisyyttä. Kutosessa puumainen, maanläheinen humalointi erottuu selvästi, kympissä se hukkuu jonnekin voimakkaan yrttisyyden taakse lähes kokonaan, mutta kyllä se sieltäkin erottuu vaimeana. Maut ovat samansuuntaisia molemmissa oluissa, tuoksusta tutut ominaisuudet löytyvät maustakin kutosen ollessa selvästi kevyempi ja liukkaampi. Kympissä yrttisyys on paljon voimakkaampaa ja suutuntuma huomattavasti täyteläisempi. Vallan mainioita oluita molemmat!
ARVIOT:
Rochefort 6:
 |
| Rochefort 6: Hiivat lasissa |
R6 on tumman mahonginruskea ja hieman punertaviakin sävyjä voi havaita. Oluen sekaan kaatuu paljon melko suuria hiivaparttikkeleita (jos ne kaataa mukaan ja minähän kaadan). Vaahto on niukka, suurikuplainen ja katoaa nopeasti jättämättä jälkeäkään. Tuoksu on aluksi hyvin maanläheinen ja puumainen, myöhemmin huomasin tämän olevan humaloinnista. Tuoksusta löytyy tämän lisäksi reilusti maltaisuutta, yrttistä mausteisuutta ja lopusta hieman makeaa portviinimäisyyttä. Maku on hieman makea, maltainen, rusinainen, runsaasti tummia kuivattuja hedelmiä sekä hieman puumaisesti humaloitu ja loppua kohti kuivua jälkimaku, joka on suolaisen lakritsinen. Ei alkoholia. Suutuntuma on keskitäyteläinen, pehmeästi hiilihappoinen ja miellyttävä.
Kouluarvosana: 9
Rochefort 10:
Rochefortin luostaripanimon lippulaiva on väriltään syvän ruskea ja vaahtoa nousee jonkin verran, mutta se katoaa melko nopeasti ja vain hieman pitsiä jää koristamaan lasin reunoja. Tuoksu on todella voimakas, suorastaan jylhä: Massiivista maltaisuutta, yrttejä, hedelmäisyyttä ja rusinaa komppaa pehmeä, karamellinen pähkinäisyys. Myös alkoholin tuoksu nostaa päätään nuuhkaisun lopuksi (tämä lienee vain tuoreen yksilön ominaisuus?). Maku on voimakkaan tumman hedelmäinen, lakritsaa, yrttejä, mausteisuutta ja lisää lakritsaa, sekä lopuksi hieman anista. Luojaa lienee kiittäminen, että tuoksussa esiintyttä alkoholia ei esiinny maussa... ja tarkoitin tietysti tämän oluen luojaa. Suutuntuma on erittäin täyteläinen, portviinimäinen ja silkkisen pehmeä. Jälkimaku kestää pitkään ja lämmittää mukavasti. Todella hyvä, tasapainoinen ja erittäin nautittava olut, eittämättä yksi parhaista.
Kouluarvosana: 10- (pitkin hampain pistän miinuksen, sillä täydellistä olutta ei kai ole olemassakaan, mutta jos on niin tässä ollaan ainakin lähellä. Toinen lähes yhtä hyvä maistamistani oluista on ollut norjalainen Nogne #100, jota myös saa Alkosta, kipin kapin A-kauppaan lukijat!)
Aivan loistavia oluita molemmat, myös Rochefort 8 on samaa sarjaa ja omissa kirjoissani kutosen kanssa tasoissa, kympin noustessa muiden yläpuolelle. Hieno panimo!
LINKKEJÄ:
