Laitilan Kievari Vehnänen

Laitilan Kievari Vehnänen kuuluu Alkon tilausvalikoimaan, eikä sitä näin ollen normaalisti Alkojen valikoimista löydy. Laitilan Alkosta kuitenkin löytyi sekä tämä Kievari Vehnänen, että myös tilausvalikoimaan kuuluva Kievari Portteri. Hienoa, että paikallisia tuotteita tuodaan tällä tavoin kuluttajien saataville, toivottavasti kauppa käy. Vehnäsen mainostetaan olevan mainio baijerilaisittain pantu vehnäolut, eli hefeweizen, joita itse varsinkin kesäisin mielellään kulutan. Pidemmittä alustuksitta on aika kaataa olut lasiin...

Kievari sarjan oluista ja Wirvoitusjuomatehtaan limonadeista tuttu "vanhan ajan" korkki tussahtaa hienosti avatessa ja syöksee tutut hefen tuoksut ilmoille heti pullosta. Kaataessa olut paljastuu sameaksi, tummahkon keltaiseksi, ehkä hieman oranssiseksi, sekä runsaasti vaahtoavaksi. Harmi ettei vieläkään ole kunnon vehnäolutlasia löytynyt mistään, joten joudun edelleen tyytymään pinttiin. Tarkemmin lasista nuuhkiessa löytyy vehnäoluille tyypillistä hapanta vehnäisyyttä, banaanista hedelmäisyyttä, sekä purukumimaista raikasta vivahdetta. Lisäksi varsinkin hieman lämmenneenä kypsiä mansikoita.

Maku paljastuu yllättävänkin makeaksi, vaikkei varsinaisesti makeasta oluesta voidakaan puhua, niin on tämä hefeksi makea. Aluksi kielen päällä hallitsee mansikkainen, jopa hieman sahtimainen hedelmäisyys (nam!) ja vasta sitten tutut vehnäisyys ja banaanisuus. Saksankollegoilta tuttua purukumia tulee sitten maun loppupuoliskolla. Loppu on kohtalaisen kuiva. Suutuntuma on keskitäyteläinen, melko runsaan hiilihappoinen ja kohtuullisen raikas.

Laitilan Kievari Vehnänen oli minulle erittäin mukava yllätys. En odottanut munakunnan panimolta näin hienoa olutta. Kievari sarjan Imperiaalia en ole vielä päässyt maistamaan, joten tällä hetkellä tämä kiilaa omissa listoissani panimon parhaaksi olueksi ja haastaa tiukkaan taistoon paremmuudesta Nokian Panimon hienon Elowehnän 5,3% version. Pitääkin joku kerta ottaa nämä hienot kotimaiset tuotteet rinnakkainmaisteluun. Voi olla, ettei paremmuus silti selviä, mutta saanpahan maistaa taas mainiota olutta :)

Vilpittömät suositukseni!

Vertailu: Alkon Oktoberfestoluet

 
 

Tämän vuoden Oktoberfest on juuri pyörähtänyt Saksassa käyntiin. Noin 6 miljoonaa ihmistä, yli 6 miljoonaa litraa olutta, rutkasti nahkaa, viiksiä ja torvimusiikkia... Mikäs sen mahtavampaa!

Alkossa on tänä vuonna tarjolla kolme oktoberfestolutta: Hofbräu Oktoberfestbier, Löwenbräu Oktoberfestbier ja Laitilan Kievari Kekri. Ajattelin selvittää rinnakkainmaistelemalla mikä näistä kolmesta on kaikkein maistuvin. Kievari Kekri oli valikoimassa jo viime vuonna oktoberfestin aikoihin, joten sitä olen maistanut ennenkin, mutta molemmat saksalaiset olivat uusia tuttavuuksia eiliseen asti, jolloin maistelin ja arvioin kummatkin. Nyt toiset pullot kaapista kolpakkoon ja kolmikko rinnakkain...

Suomipoika erottuu saksalaiskollegojensa joukosta heti, sillä Laitilan Kekrin väri on selvästi muita tummempi. Hofbräu ja Löwenbräu ovat kullankeltaisia ja Kekri meripihkainen / kuparinen. Saksalaiset ovat tuoksultaan melko samankaltaisia, viljaisen maltaisia ja hunajaisia. Hunajaisuus on juuri se tekijä, joka erottaa näiden testissä olevien saksalaisoluiden tuoksun peruslagerien tuoksusta. Löwenbräu on selvästi tuoksultaan makein, ollen jopa hieman ylimakea. Hofbräu on neutraalein ja raikkain. Laitilan Kekri tuoksuu aivan hernekeitolta, siis aivan oikeasti ja samaa on esiintynyt muissakin wirvoitusjuomatehtaan oluissa.

Maistelussa Löwenbräu paljastuu edelleen kaikkein makeimmaksi, turhan makeaa ja alkoholista, ei ole niin liukas kuin Hofbräu, joka jatkaa maun suhteenkin neutraalilla linjalla, ollen kevyen hunajainen ja hieman hedelmäinen, sekä ennen kaikkea helposti nautittava. Kekrin maku ei onneksi vastaa hernekeittomaista tuoksua, vaikka hernekeitosta pidänkin, niin en sitä silti olueeni kaipaa. Kekri on testin oluista selvästi voimakkain maultaan, makeahkoa ja karamellista mallasta on annosteltu roimasti ja humalointikin on voimakkaampi kuin melko miedosti humaloiduissa saksalaisissa. Ei Kekri silti mikään humalapommi ole, eikä ole varmaan tarkoituskaan, mutta humalointi on kuitenkin selkeästi tuntuva ja kuivattaa mukavasti suuta loppua kohden.

Löwenbräun jälkimakua kuvailisin huonohkoksi, sillä makea ja tahmea alkoholisuus jää suuhun pitkäksi aikaa. Hofbräun jälkimaku on hunajaisen hedelmäinen ja hieman makea. Humalointi on kevyt, mutta hieman kuivattaa suuta. Suutuntumaltaan kaikki testin oluet ovat keskitäyteläisiä ja peruslagereita korkeammat alkoholiprosentit tuovat vahvuutta runkoon. Maltaisuutta on riittämiin eikä yksikään testin oluista ole millään tapaa vetinen. Hofbräu on kevein, Kekri "paksuin" ja Löwenbräu tahmein, sekä alkoholisin.

Rankkaan Hofbräun helposti juotavan, hunajaisen ja hedelmäisen Oktoberfestbierin testin parhaaksi, kehno tuoksu pudottaa Kekrin kakkoseksi ja perää pitää hieman turhan makea Löwenbräu, jossa alkoholisuus puskee maun läpi suuhun. Kekri ja Hofbräu onnistuvat piilottamaan alkoholipitoisuutensa, eikä kummassakaan ainakaan optimaalisessa nautiskelulämpötilassa esiinny alkoholisuuutta. Yksikään testin oluista ei ole olutmaailmassa mikään erikoisuus, eikä todellinen herkku, mutta perushyviä vahvoja lagereita kaikki. Löwenbräuta tuskin ostan uudestaan, mutta Kekriä ja Hofbräuta saatan ostaakin. Seuraavaksi viikset kasvatukseen, nahkahousut tilaukseen, henkselit lainaan vaarilta ja yksi lentolippu Muncheniin, tack.

ARVIOT (eiliseltä maistelulta):

Laitilan Kievari Kekri:

Kievari Kekri on kirkas, kuparinen olut, jonka beige vaahto on niukka. Pieni kerros vaahtoa kestää pitkään. Tuoksussa on panimolle ominaista hernekeittoa, sekä hienoisesti makeaa ja metallista mallasta, ei kovin houkutteleva tuoksu. Makeahko ja hieman karamellinen maku on onneksi parempi. Lopussa esiin nouseva humalointi on vaimea, mutta kuivattava ja jälkimaussa on kevyttä marjaisuutta. Suutuntuma on melko hiilihappoinen, keskitäyteläinen ja liukas. Kehno tuoksu on pilata tämän oluen, mutta maku on aivan kelvollinen.

Hofbräu Oktoberfestbier:

Hofbräun panema Oktoberfestbier on kirkkaan kullankeltainen olut, jonka vaahto on tiivis ja valkoinen. Tuoksu on hunajaisen maltainen, viljainen ja itseasiassa melko raikas. Maku on makeahko, hieman hunajainen, maltainen ja kevyesti humaloitu. Loppua kohden hieman kuivuu. Suutuntuma pirteän hiilihappoinen, keskitäyteläinen ja sutjakka. Soljuu alas kepeästi. Suoraviivainen, yksinkertainen ja helposti nautittava olut. Ei tarjoa suuria elämyksiä, mutta palvelee omaa tarkoitustaan (oktoberfestit) hyvin.

Löwenbräu Oktoberfestbier:

Löwenbräun Oktoberfestbier on viljaisen keltainen, täysin kirkas ja kohtalaiselta vaahdoltaan tiivis. Tuoksu on makean maltainen, hieman voinen ja hieman hedelmäinen. Maku on makean maltainen kevyesti hunajainen ja miedon sitrushedelmäinen. Katkeroa löytyy kevyesti ja alkoholi maistuu makeuden läpi. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja tahmean makea. Suuhun jää makea ja hieman alkoholinen jälkimaku. Ei mitenkään erityisen herkullinen, hieman turhan makea ja alkoholinen, mutta kelvannee lederhosenit jalassa isosta kolpakosta nautittuna.

Podrkrkonosský speciál Novopacké pivo

Tämä tumma tshekkilager tarttui omasta vakioalkostani matkaan tänään. Tämä on juuri niitä oluita, joita olen puolitietoisesti onnistunut välttämään... eli ei ennakkoon kovin kiinnostava, mutta sellainen, joka on helposti ja sopuhintaan saatavilla. Tumma lager ei lukeudu suosikkityylieni joukkoon, vaikka aiemmin maistamani ovatkin kaikki ihan kelvollisia olleet, niin yksikään ei ole oikein kunnolla säväyttänyt. Nyt on aika testata miten maistuu tämä Podork... podrokon... podkrdko... olut.

0,5l - 15ml = 0,485l?

Kuvaus ja historiaa (panimon sivuilta):

– in 2005, the original name "Vyrocni" (Anniversary) was changed to Podkrkonossky special (Giant Mountains foothills specialty). The Anniversary beer was brewed in 1997 on the 125th anniversary of the foundation of the brewery. Thanks to high popularity and growing demand, it has ranked among the standard products. It concerns a unique stronger beer with beautiful colour belonging to specialities. The taste of malt is balanced with distinct bitterness, alcohol 6.3%.

  

Sitten itse oluen pariin, reittausvihko esiin ja korkki auki...

Tumman ruskea olut, jonka kestävä vaahto on runsas ja beige. Tuoksu on melko vaisu, mutta siitä erottaa makeaa paahteista mallasta ja jonkin verran humalaa. Heti kaatamisen jälkeen myös vaimeasti suklaata ja savua. Maku on makeahko, jopa sokerinen. Hieman paahteisen maltainen ja paikoin tuntuu jopa palaneelta. Kevyesti suklaisuutta. Lopussa on yllättävän paljon humalointia joka kuivattaa suutuntumaa loppua kohden tehden mausta lakritsaisen. Jälkimaku pitkä ja hieman hapan, sekä jotenkin karkea. Keskitäyteläinen suutuntuma on maltillisen hiilihappoinen.  Onhan tämä positiivinen yllätys, mutta ei kuitenkaan mikään über-elämys. Kannattaa kokeilla.

Kouluarvosana: 8-

Vertailussa Extra Special Bitterit

Extra Special Bitterien (lyhyesti ESB) kantaisä on brittiläisen Fuller's panimon tunnettu "Fuller's ESB", joka tuli ensimmäistä kertaa myyntiin vuonna 1969 nimellä "Winter Bitter". Vuonna 1971 nimi muutettiin ESB:ksi ja samalla juoman saatavuus muuttui pelkän talven sijaan ympärivuotiseksi. Fuller's ESB on (täysin ansaitusti) niin suosittu, että on käytännössä luonut uuden olutgenren, kun lukuisat panimot mm. jenkeissä ovat nimenneet omia jäljitelmiään/kunnianosoituksiaan Extra Special Bittereiksi. Myös Suomesta löytyy näitä panijoita, sillä Laitilan Wirvoitusjuomatehdas teki 2009 vuoden loppupuolella oman ESB:nsä, jonka nimeksi annettiin "Kievari Espi" ja männä viikolla tuli Alkoon Malmgårdin Panimon "Huvila E.S.B". Tänään minulla on vertailussa ja arvioinnin alla juurikin nuo kolme edellämainittua olutta, eli "genren" kantaisä Fuller's ESB ja kotimaiset haastajat. Teoriassa ja karkeasti yleistäen ESB:t eroavat normibittereistä ollen alkoholipitoisuudeltaan ja humaloinniltaan hieman vahvempia ja sijoittuen tyylikartalla jonnekin bitterin ja india pale alen välimaastoon. Fuller's ESB on yksi suosikkioluistani ja ennestään hyvinkin tuttu, Laitilan Kievari Espiä olen maistanut kerran ja Huvila E.S.B on täysin uusi ja odotettu tuttavuus. Laitilan Espistä testissä on mukana kolmosvahvuinen versio, vahvempaakin on tai on ainakin ollut tarjolla, mutta vain ravintolamyynnissä.

Otin aluksi kutakin olutta pienen lasillisen arvion kirjoittamista varten yksi kerrallaan ja tämän jälkeen pistin kolmikon pieniin viinilaseihin vierekkäin rinnakkainvertailua varten. Normaalisti yksitellen nauttiessa suosin kaatamista aivan perinteiseen brittityyliseen pinttiin lähes jääkaappikylmänä.

RINNAKKAINVERTAILU:

Vasemmalla ESB, keskellä Huvila E.S.B ja oikealla Laitilan Kievari Espi

Rinnakkainvertailussa käytän oluista seuraavia nimiä ESB, Huvila ja Espi, lukijan vastuulle jää nimien yhdistäminen oikeisiin tuotteisiin. Oluiden ollessa rinnakkain ulkonäköerot ovat yllättävän pieniä. ESB on tummin, Huvila samein ja Espi hyvin samankaltainen, mutta hieman haaleampi kuin ESB. Huvilan vaahto on kestävin. Tuoksussa voiton vie selkeästi ESB, jonka voimakkuus ja hedelmäisyys ovat aivan omaa luokkaansa. Huvilan ja Espin tuoksut ovat selvästi miedompia, eikä niistä irtoa kunnolla oikein mitään ilman pyörittelyä. Maussakin ESB on ylitse muiden, ollen huomattavasti testin toisia makeampi ja aromikkaampi. Espiä ja Huvilaa vertailemalla Espi paljastuu pehmeämmäksi, Huvilan ollessa jonkin verran karkea. Molemmista kotimaisista irtoaa jälkimaussa tunkkaisuutta, jota ESB:ssä ei ole. Testissä oleva Espi on reilun kuukauden päässä parasta ennen päiväyksen umpeutumisesta, joten terävin humalointi lienee jo kadonnut. Espi on suutuntumaltaan selkeästi kevein, tästä lienee syyttäminen testin alhaisinta alkoholipitoisuutta (4,5%), kirottu olkoon 4,7% "Berliinin muuri" Suomen laissa. Melkein voisin veikata, että nostaisin Espin Huvilaa paremmaksi jos käsissä olisi tuoreempaa tavaraa. Varsinkin oluiden lämmetessä Espistä irtoaa enemmän sekä tuoksusta, että mausta, mutta Huvilan ronskimpi humalointi tasoittaa pelin. Tällä kertaa on pisteytettävä Huvila ja Espi tasoihin, ESB:n liidellessä omissa sfääreissään. Huomaan, että oluita rinnakkainvertailemalla oppii ja havainnoi enemmän kuin pelkkiä yksittäisreittauksia tekemällä, oluiden väliset erot tulivat selkeämmin esiin kuin ennen rinnakkainvertailua vihkoon kirjaamistani arvioista. Nyt vaan odotellaan muutama viikko, että kaupat lyövät Laitilan Espit parasta ennen päiväyksen uhkaavasti lähestyessä poistohinnalla myyntiin, sillä ainakin Raumalla oli kaikissa Espipulloissa lokakuinen BBE...

YKSITTÄISET OLUTARVIOT:

Aito alkuperäinen

Fuller's ESB

Hohtava, kirkkaan kuparinen olut, jonka vaahto on keskiverto. Tuoksu on runsas, kuivattuja hedelmiä,  mansikkaa, makeaa karamellista mallasta, hieman toffeeta, sekä lopussa tuttu brittityylinen puumainen humalointi. Makea maku on karamellisen maltainen, hieman hedelmäinen ja toffeinen, sekä  hieman pähkinäinen ja tuntuvasti humaloitu. Suutuntuma on hieman tahmea, keskitäyteläinen ja maltillisesti hiilihappoinen. Todella maittavan makean mallaspohjan omaava bitter, jossa tasapainottava humalointi ikään kuin loksauttaa kaikki palaset kohdalleen. Kokonaisuus on parempi kuin osiensa summa.

Kouluarvosana: 8½







Laitilan Kievari Espi III

Tumman oranssi, hieman utuinen olut, jonka katoava vaahto on melko niukka ja suurikuplainen. Karamellisen maltainen ja etäisesti toffeinen tuoksu, josta ei juuri humalointia erotu, vaan sen sijaan erottuu hieman vihannesmaista tunkkaisuutta nuuhkaisun lopussa. Maku on hieman ohut. Karamellista ja toffeista mallasta, sekä kevyt puumainen humalointi, joka hieman kuivattaa loppua. Lämmettyään erottuu myös hieman Fuller's ESB:stä tuttua pähkinäisyyttä. Jälkimaussa tuoksusta tuttua tunkkaisuutta Suutuntuma on kevyt ja maltillisen hiilihappoinen. Parasta ennen päiväys on reilun kuukauden päässä, joten ikä on luultavasti jo verottanut humaloinnin iskevyyttä.

Kouluarvosana: 7

Malmgård Huvila E.S.B

Tumman kuparinen olut melko runsaalla valkoisella vaahdolla, joka kuitenkin melko nopeasti katoaa. Pieni kerros kuitenkin viipyy oluen pinnalla pitkään. Tuoksussa on hieman tummaa hedelmäisyyttä ja runsaasti karamellista mallasta, sekä hieman toffeeta. Humaloinnissa tuntuu katkeruutta riittävän, mutta aromikkuutta ei tahdo oikein löytyä ja se latistaa makua. Suutuntuma on keskitäyteläinen, hieman tahmea ja maltillisen hiilihappoinen. Varsin kelvollinen bitter.

Kouluarvosana: 7

LINKKEJÄ:
http://malmgard.fi/
http://www.laitilan.com/
http://www.fullers-ales.com/