The Meaning of SaranacSaranac. The word conjures up visions of clear lakes, open skies and breathtaking mountains. To the native people of our land, the Iroquois, the word means "Cluster of Stars." They lived with the beauty and serenity that was inherent to the lake and surrounding area. We borrow that name in the spirit with which it was created. We brew our Saranac line of beers from the pure water that flows from the Adirondacks and the grains that grow in its unspoiled soil.
- Maa: Yhdysvallat
- Perustettu: 1888
- Muuta: Perheyritys. Panimo on ollut aina Mattin suvun omistuksessa.
Iltaman oluet:
Saranac Imperial IPA
- Alkoholipitoisuus: 8.5%
- Oluttyyli: Double IPA
Saranac Imperial Stout
- Alkoholipitoisuus: 9.0%
- Oluttyyli: Imperial Stout
Yhden panimon iltamat sarjan kolmatta osaa tähdittää yhdysvaltalainen Saranac (Matt Brewing Company), joka operoi New Yorkin osavaltiossa Utican kaupungissa. Matt Brewing Company perustettiin vuonna 1888 saksalaissyntyisen ja Saksassa oluenpanemisen jalon taidon oppineen Francis Xavier Mattin toimesta. Nyt yritystä johtavat yhteistuumin suvun kolmas ja neljäs sukupolvi. Illan oluet kuuluvat Saranacin High Peak sarjaan tai itse asiassa ne ovat Saranacin High Peak sarja, sillä sarjaan ei näiden kahden lisäksi kuulu muita oluita. En ole panimon tuotteita ennen maistanut, joten odotan mielenkiinnolla mitä tuleman pitää.
Aloitetaan Imperial IPA:lla, oluessa mainitaan olevan 85 IBUa (=internation bitterness unit), joten tuhdisti humaloitua tavaraa lienee tarjolla. Humalalajikkeiksi mainitaan Cascade, Columbus ja Centennial. Toivottavasti tämä onnistuisi välttämään yhden tupla-ipojen kompastuskivistä ja kätkemään alkoholipitoisuutensa jonnekin humaloinnin alle, niin ettei alkoholi tunkisi makuun. Ennen oluen jääkaappiin laittamista tutkin pullossa olevaa tavaraa valoa vasten tihrustelemalla, huomasin, että pohjalla on hiivaa, eli on käsiteltävä pulloa varoen jo ennen kaatamista, etteivät hiivat nouse pohjalta "lentoon" ja tunge lasiin viemään parasta terää mahdollisesta ja jopa todennäköisestä humalien aromitykityksestä.
Imperial IPA on lasissa syvän kuparinen ja hieman utuinen. Vaahto on melko niukka, mutta tiivis ja kestää melko hyvin. Tuoksu on erilainen kuin odotin, timangi humalapommi onkin makean karamellinen, yllättävän maltainen, mutta toki myös reilusti ja aromikkaasti sitruksisen humaloitu. Tuoksu on voimakas, eikä ollenkaan alkoholinen. Hyvä tuoksu, muistuttaa itse asiassa jonkin verran Fuller's E.S.B:tä. Maku on makeahkon karamellinen, kypsää hedelmäisyyttä ja tiukka pääasiassa sitrushedelmäinen humalointi. Kaikki on hyvin jälkimakuun asti jossa kättä lyövät lievä alkoholisuus ja osittain imeläksikin muodostunut makeus, ei paras mahdollinen yhdistelmä ja se vaikuttaakin negatiivisesti olutnautintoon. Humalat eivät kuivata suuta riittävästi, vaan sellainen tahmea makeus jää lievän alkoholisuuden kanssa kielen päälle yhdessä greippisen happamuuden kanssa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja hieman tahmea. Hiilihappoisuus on keskivertoa. Maku on tuoksuun nähden lievä pettymys, mutta varsin hyvä olut on silti kyseessä. Maku muistuttaa jonkin verran Flying Dogin Double Dogia, mutta on joka suhteessa vähemmän extreme. Ei huono, mutta parempiakin tyylilajin edustajia on tullut maistettua. Niin ja lopuksi testasin vielä hiivan kanssa, ei muuttanut juurikaan huonompaan suuntaan, itse asiassa leikkasi hieman makeutta pois, mutta olut oli tässä vaiheessa jo lämmennyt eikä ollut enää parhaimmillaan. Suosittelen nauttimista viilennettynä. Noin 10-12 astetta lienee optimaalinen lämpötila.
Ja seuraavaksi Imperial Stoutin kimppuun, välissä reilusti vettä ja jonkin verran aikaa, jotta tuhdisti humaloidun tupla-IPA:n kaikki maut ovat poistuneet kielen päältä. Imperial Stoutit ovat monesti panimoidensa ns. lippulaivatuotteita. Kaikki maistamani tyylilajin edustajat ovat olleet vähintään hyviä ja monet erinomaisia. Tämän tyyliset oluet kelpaisivat hyvin kellaroitaviksikin, mutta ei tullut hommattua kuin yksi pullo tällä kertaa ja se päätyy lasiin melko tuoreena. BBE näyttäisi tässä olevan jo APR/2011, samoin kuin Imperial IPAssakin, mutta niitä nyt ei kannata siinä mielessä kovin tarkasti katsoa. Todennäköistä on, että BBE:t on laitettu tässä tapauksessa vain vuosi pullotuspäivästä eteenpäin, vaikka varsinkin Imperial Stout säilyisi varmasti useitakin vuosia, ellei vuosikymmeniä. Yleensä imperial stoutit kannattaa nauttia melko lämpiminä, suosittelen sellaista 45 min jääkaappijäähdytystä ennen lasiin kaatamista. Niin tein tämänkin kohdalla.
No niin ja takaisin asiaan, anteeksi hairahdukseni fiktion puolelle. Tästä lähtien kirjoitan pelkkää faktaa tiukan insinöörimäisellä otteella. Aika kaataa Imperial IPA lasiin...Ja tässä vaiheessa yleisössä kohahtaa. Suurin kohahdus kuuluu ns. karhumiesten katsomonosasta - "Mitä helvettiä? Hiivaa pullossa?!"..."En varmana osta tuollaista sameaa moskaa, juon vain oluita joissa on reilusti luonnetta!" Tunnelman muuttuessa jo hieman uhkaavaksi puuttuu tuotantoyhtiö peliin ja tarjoaa yleisölle tölkilliset tunturipurojen raikasta lapparia, suoraan Keravalta totta kai... ja pian tilanne rauhoittuukin ja lämminhenkinen, jopa hieman veljellinen ja salattua miesrakkautta huokuva tunnelma palaa katsomoon.
Imperial IPA on lasissa syvän kuparinen ja hieman utuinen. Vaahto on melko niukka, mutta tiivis ja kestää melko hyvin. Tuoksu on erilainen kuin odotin, timangi humalapommi onkin makean karamellinen, yllättävän maltainen, mutta toki myös reilusti ja aromikkaasti sitruksisen humaloitu. Tuoksu on voimakas, eikä ollenkaan alkoholinen. Hyvä tuoksu, muistuttaa itse asiassa jonkin verran Fuller's E.S.B:tä. Maku on makeahkon karamellinen, kypsää hedelmäisyyttä ja tiukka pääasiassa sitrushedelmäinen humalointi. Kaikki on hyvin jälkimakuun asti jossa kättä lyövät lievä alkoholisuus ja osittain imeläksikin muodostunut makeus, ei paras mahdollinen yhdistelmä ja se vaikuttaakin negatiivisesti olutnautintoon. Humalat eivät kuivata suuta riittävästi, vaan sellainen tahmea makeus jää lievän alkoholisuuden kanssa kielen päälle yhdessä greippisen happamuuden kanssa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja hieman tahmea. Hiilihappoisuus on keskivertoa. Maku on tuoksuun nähden lievä pettymys, mutta varsin hyvä olut on silti kyseessä. Maku muistuttaa jonkin verran Flying Dogin Double Dogia, mutta on joka suhteessa vähemmän extreme. Ei huono, mutta parempiakin tyylilajin edustajia on tullut maistettua. Niin ja lopuksi testasin vielä hiivan kanssa, ei muuttanut juurikaan huonompaan suuntaan, itse asiassa leikkasi hieman makeutta pois, mutta olut oli tässä vaiheessa jo lämmennyt eikä ollut enää parhaimmillaan. Suosittelen nauttimista viilennettynä. Noin 10-12 astetta lienee optimaalinen lämpötila.
Ja seuraavaksi Imperial Stoutin kimppuun, välissä reilusti vettä ja jonkin verran aikaa, jotta tuhdisti humaloidun tupla-IPA:n kaikki maut ovat poistuneet kielen päältä. Imperial Stoutit ovat monesti panimoidensa ns. lippulaivatuotteita. Kaikki maistamani tyylilajin edustajat ovat olleet vähintään hyviä ja monet erinomaisia. Tämän tyyliset oluet kelpaisivat hyvin kellaroitaviksikin, mutta ei tullut hommattua kuin yksi pullo tällä kertaa ja se päätyy lasiin melko tuoreena. BBE näyttäisi tässä olevan jo APR/2011, samoin kuin Imperial IPAssakin, mutta niitä nyt ei kannata siinä mielessä kovin tarkasti katsoa. Todennäköistä on, että BBE:t on laitettu tässä tapauksessa vain vuosi pullotuspäivästä eteenpäin, vaikka varsinkin Imperial Stout säilyisi varmasti useitakin vuosia, ellei vuosikymmeniä. Yleensä imperial stoutit kannattaa nauttia melko lämpiminä, suosittelen sellaista 45 min jääkaappijäähdytystä ennen lasiin kaatamista. Niin tein tämänkin kohdalla.
Saranac Imperial Stout, täysin musta, läpinäkymätön olut. Oluttyylin huomioiden yllättävän runsas ja kestävä vaahto muodostuu lasin pinnalle. Ulkonäöstä täydet pisteet. Tuoksu on reilusti, siis reilusti paahteinen. Myös runsaasti kahvia ja suolaista lakritsia. Hieman löytyy myös maitosuklaisia aromeja ja humalointia jenkkityyliin. Alkoholisuutta ei erotu tuoksusta, mutta tietynlaista lämpöä siitä huokuu. Maku on voimakkaasti paahteisen maltainen, runsaan kahvinen ja näiden makujen jälkeen palettiin ilmestyy myös lakritsaisia ja suolaisia makuja. Ei kovin makea imperial stout, vaan edustaa kuivan paahteista ja humaloidumpaa tyylisuuntaa. Maku kuivuu tyylikkäästi loppua kohti, jättäen lakritsaisen ja paahteisen kahvisen jälkimaun suuhun pitkäksi aikaa. Vallan mainio imperial stout, ei mikään totaalinen tajunnanräjäyttäjä, eikä kovin erikoinen, mutta hyvin tehty runsaan paahteinen ja ennenkaikkea nautinnollinen olut.
Pyörittelemällä irtoaa lisää vaahtoa ja aromeja
Yhteenveto: Saranac saa arvosanan "Hyvä". Ei mitään tajunnanräjäyttäjiä kumpikaan, mutta hyviä ja nautittavia oluita.
Nautintasuositukset: Imperial IPA 10-12 asteisena, ainakin aluksi ilman hiivoja ja Imperial Stout pienellä jäähdytyksellä.
KOULUARVOSANAT:
Imperial IPA: 8
Imperial Stout: 9-
Imperial IPA: 8
Imperial Stout: 9-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.