Olutarvio: Cantillon Rosé de Gambrinus

Cantillon Rosé  de Gambrinus

• Panimo: Cantillon
• Maa: Belgia
  
• Alkoholipitoisuus: 5,0% 
• Saatavuus:  Olutravintoloista, ulkomailta
• Oluttyyli: Lambic (hedelmä)

Cantillon on hyvin perinteikäs lambicvalmistaja, jonka vadelmalambic Rosé de Gambrinus on siis tänään arvioitavana tai pikemminkin nautittavana ja arvio syntyy siinä sivussa. Eilinen kirsikkalambic Boon Oude Kriek toimii hyvänä verrokkina tämän illan sessioon. Tämä on ensimmäinen vadelma-, eli framboiselambic minulle. Etiketti on hieman normaalista poikkeava, sillä siinä näytetään harrastavan haureutta, hirvittävää! Ei mutta oikeasti etiketti on varsin kohtalainen ja sopii nimen kanssa hyvin yhteen ainakin rosé sanan osalta vaaleanpunaisine väreineen. Ehkä etiketissä alempana oleva mieshenkilö on Gambrinus, joka on ottanut hellään syleilyynsä terälehtensä avanneen Rosen ja siitä nimi Gambrinuksen Ruusu... Pullo on suljettu ensin kruunukorkilla ja sitten korkkikorkilla, jonka avaamiseen tarvitaan viinipullonavaajaa. Hankalampi avata, mutta kätevämpi käyttää, sillä kruunukorkin voi napsauttaa uudestaan kiinni.

Informaatio, I love it! Painettu sana säästää nettikaistaa.

Olutarvio: Punertava, utuinen ja niukkavaahtoinen olut. Tuoksusta nousee heti happamuus esiin voimakkaasti, mutta nopeasti mukaan tulee myös voimakas vadelmaisuus ja hento kirsikkaisuus. Hedelmäisyyttä on rutkasti enemmän kuin eilisessä kriekissä. Tallimaisuuttakin on hieman, mutta ei mitään lehmänlantaa, eikä häiritsevästi. Jännästi hieman kauempaa nuuhkaistua tuoksuu lähes pelkästään vadelma, kun taas läheltä happamuus on enemmän pinnalla. Maku on aluksi todella hapan sekä kuivahko. Vadelmat erottuvat myös selvästi ja hallitsevat makupalettia happamuuden kanssa. Loppu on kuiva ja pitkässä jälkimaussa happamien vadelmien maku suorastaan tarttuu kitalakeen, kirjaimellisesti. Happamuutta tuntuu olevan Boonin Oude Kriekiä hieman enemmän, samoin kuin hedelmäisyyttäkin, eli kaikkea enemmän. Suutuntumaa kuvailisin keskitäyteläiseksi. Hapokkuutta on varsin maltillisesti ja juotavuus on erinomainen, ellei happamuus lyö jauhoja suuhun. Erittäin hyvää, tätä lisää! 

Ja tarina kertoo, että näin Gambrinus sai (siis sai Ruusunsa, te perverssit) ja heidän touhutessaan minä naukkailin piknikille ottamansa lambicin salaa syövereihini ja pidin siitä.

Yhteenveto: Erinomainen. Tuoksu vallan hyvä, maku erinomainen ja nautittavuus erinomainen. Ykkösvalinta juhlajuomaksi kuoharin tilalle!
 

Nautintasuositukset: Viinilasista (valkkari/puna, ei väliä) tai kuohuviinilasista, jääkaappikylmänä.

KOULUARVOSANA: 9

Olutarvio: Boon Oude Kriek

Boon Oude Kriek

• Panimo: Brouwerij Boon
• Maa: Belgia
  
• Alkoholipitoisuus: 6,5% 
• Saatavuus: Ulkomailta
• Oluttyyli: Lambic (hedelmä)

Tänään reittauksen uhrina on Boon Oude Kriek, jonka tyyli on lambic  ja tarkemmin kriek. Kirsikkaista tavaraa on jälleen luvassa, kuten aiemmin arvostellussa Liefmans Cuvée-Brutissa, joka ei tosin ollut lambic vaan ns. blended ale. Tässä ei ole Liefmansin oluen tapaan käytetty mitään makeutus- eikä muitakaan lisäaineita, vaan täysin puhtaasta ja aidosta lambicista on kyse. Lambicit ovat erikoisia tapauksia, sillä ne eivät ole pohja-, eikä pintahiivaoluita, vaan spontaanikäyneitä.
 
Ote Wikipedian artikkelista Lambic:

Lambic (flaamiksi lambik) on olutlaji, jota valmistetaan ainoastaan Belgiassa, Senne-joen laaksossa Pajottenlandin seutukunnalla Brysselin länsipuolella. Lambic-olueiden erikoispiirre on se, että olutvierteeseen ei lisätä ollenkaan hiivaa, vaan olutpanimon ullakolla olevassa suuressa matalassa altaassa villihiivat ja muut pieneliöt saavat aikaan oluen spontaanikäymisen. Tämä voidaan tehdä vain loka-toukokuun välisenä aikana, jolloin ilma on riittävän viileää. Puhdas lambic on yleensä erittäin hapanta.

Käymisen alettua olut siirretään kypsymään vanhoihin tammi- tai pähkinäpuutynnyreihin, jossa sitä pidetään yhdestä kolmeen vuotta. Näin syntyy puhdasta lambicia, perusraaka-ainetta varsinaisille kaupallisille oluille. 

Maltaina lambicissa käytetään mallasohraa (~70 prosenttia) ja mallastamatonta vehnää (~30 prosenttia). Lambicissa käytettävä humala on yleensä vähintään kolme vuotta vanhaa. Tällaisessa humalassa ei ole enää oluen katkeruutta lisääviä aineita.

Koko artikkeli kannattaa lukaista läpi ja yleensäkin olueen perehtyminen ennen nauttimista syventää kokemusta. Wikipedian englanninkielinen artikkeli on hieman laajempi, joten tuossa linkki siihenkin, olkaa hyvä. Olen lambicien maistajana vielä kokematon, sillä tämä on vasta toinen lambic jota pääsen maistamaan, ensimmäinen oli saman panimon erinomainen Boon Oude Geuze Mariage Parfait. 

Korkkikorkilla suljettu pullo on hillityn tyylikäs. Etiketissä mainitaan yhteen litraan oluita käytetyn perusraaka-aineiden lisäksi 400 grammaa kirsikoita. Parasta ennen päiväyksestä (21.01.2030) päättelisin oluen pullotetun tämän vuoden tammikuussa ja päiväys 20 vuotta siitä eteenpäin. Lienee selvä, että olut sopisi mainiosti myös ikäännytettäväksi. Jostain luin, että lambicit ikääntyisivät niin, että hedelmäisyys jäisi taka-alalle ja happamuus nousisi enemmän esiin, mutta omia kokemuksia ei ole.

Olutarvio: Boon Oude Kriek on lasissa tummanpunainen ja läpinäkymätön, puna hehkuu näyttävästi valoa vasten tarkasteltuna. Vaahto on myös hienosti punertava ja melko kestävä, vaikkei kovin suuri olekaan, tosin kaatokin oli melko varovainen. Tuoksu on hapan, varmasti yksi happamimmista oluista joita olen nuuhkutellut, kirsikkaa löytyy vähemmän yllättävästi myös, mutta ei juuri ollenkaan makeutta. Lisäksi tuoksussa on esillä navetta, luitte oikein, navetta ja hieman puuta, ehkä tynnyreistä joissa tämä on kypsynyt. Ehkä tuota maanläheistä navetan tuoksua voisi kuvailla myös termeillä märkä nahkasatula tai hevostalli. Eikä se ole negatiivinen tuoksu, vaikkei kenties kovin positiivinenkaan, mutta yllättävä ja mielenkiintoinen. Yleiskuva tuoksusta on hyvin, hyvin hapan ja hieman kirsikkainen. Maku on myös hyvin hapan ja kirsikkaisuus tuo hieman makeutta, mutta luonnollista makeutta, ei sokerista ja vain hieman. Suutasupistava suutuntuma on melko kuiva. Hiilihappoisuus on aluksi melko runsasta ja kutittelee kieltä, mutta lasin loppua kohti pehmenee huomattavasti oluen samalla muuttuen miellyttävämmäksi ja nautittavammaksi. 

Siinä se, ensimmäinen kriek, jota maistoin. Positiivinen kuva jäi, eikä se ollut mikään yllätys. Ei tämä mikään superduper olut ollut, mutta nautittava ja elämyksellinen, kuten uudet kokemukset aina. Tämä oli myös tavallaan tuulahdus menneisyydestä, sillä tällä oluenpanotavalla on pitkät perinteet. Tämä toimii jatkossa sitten benchmarkina tuleville kriek maisteluille.

Yhteenveto: Hapan, mutta nautittava ja mielenkiintoinen. Jokaisen tulisi maistaa edes yksi lambic.

Nautintasuositukset: Jääkaappikylmänä on hyvä aloittaa lasillinen. Mieluiten viinilasista. Lasia pyörittelemällä suurin hiilihappoisuus katoaa ja juotavuus paranee.

KOULUARVOSANA: 8½

Olutkellarin inventaario

Päätin tänään suorittaa inventaarion olutkellarissani. Tavaraa on viime inventaarion jälkeen liikkunut molempiin suuntiin jonkin verran, eikä pitämäni lista kellarissa olevista oluista ole enää pitkään aikaan ollut ajantasalla. Oluiden kellarointi vaikuttaa usein positiivisesti oluen makuun, tosin oluen pitää olla kellarointiin sopiva. Itsellä ei ole vielä kokemusta läheskään tarpeeksi kattavan ikäännytysoppaan kirjoittamiseen, sillä omat kokeilut ovat vielä pahasti kesken, mutta asiasta voi lukea mm. Olutwikistä oheisen linkin takaa: Oluen säilytys

Olen keräillyt oluita kellariin nyt noin vuoden ja viisi kuukautta, siinä ajassa ei vielä juuri ehdi kokemuksia kertyä, sillä ikäännytykseen kelpaavat oluet kehittyvät useita vuosia, jotkut jopa vuosikymmeniä. Toivottavasti riittäisi malttia kokeilla myös todella pitkiä ikäännytyksia. Kellarini on talon alustatiloissa maan alla, lämpötila on juuri optimaalinen, noin 12-15 astetta vuodenajasta riippumatta ja tila on suurimman osan ajasta täysin pimeä. Kellari ei sijaitse kotiosoitteessani ja se on itseasiassa kellarin yksi hyvistä puolista, sillä aamuyöllä tapahtuvia spontaaneita korkkauksia ei pääse tapahtumaan.

Otetaanpas katsaus kaikkein pyhimpään, eli laskeudutaan kellarin syövereihin kuvaraportin avulla.

Yleisnäkymä

Suurin osa oluista on sijoitettu kahteen koriin ja kahteen pahvilaatikkoon

Kuvassa etualalla olevat uusimmat tulokkaat, 3 Chouffea ja pari Cuvée-Brutia ovat vielä ilman laatikkoa. Alkosta saa sopivia laatikoita pyytämällä.

Isot pullot kyljellään telineessä

Olutoppaan foorumilla käytiin hiljattain keskustelua siitä, säilyvätkö "korkkikorkilla" suljetut pullot parhaiten kyljellään vai pystyssä. Täyteen yhteisymmärrykseen ei taidettu päästä, mutta molemmilla tavoilla on päästy hyviin tuloksiin.

Kori 1. Brewdogeja etualalla, Slottskällans Imperial Stoutia keskellä ja Rochefort 10 perällä, sekä pari muuta.

Kori 2. Jenkkioluet Anchor Old Foghorn keskellä, Great Divide Yeti takavasemmalla ja Left Hand Imperial Stout perällä. Saksalaista laatutyötä edustavia Aventinus Weizen-Eisbockeja etualalla.

Brewdogit lähemmässä tarkastelussa. Panimon etikettejä on aina mukava lukea niissä olevien varsin lennokkaiden kuvausten takia.

Pahvilaatikossa ns. randomkamat. Kuvan yläosassa Chimay Blue pikkuputelit vuodelta 2009. Toiseksi ylimmän rivin kaksi lambicia (Boon Oude Kriek ja Cantillon Rosé de Gambrinus) nappasin reppuun ja ajattelin maistella parin seuraavan päivän aikana.

Ikäännytyskokeiluista vuosien saatossa blogissa lisää, jos innostus blogikirjoittamiseen jatkuu. Laskin kellarissa olevan yhteensä 77 olutta, eli mukava pesämuna on päässyt jo kertymään suhteellisen lyhyessä ajassa ja epäilemättä lisääkin kertyy pikkuhiljaa. Ajatuksissa siintää jo mm. 10 vuoden ikäinen Rochefort 10  vuonna 2020...

Pistetään lopuksi vielä koko lista. Kokemuksia ja vinkkejä listan oluiden ikäännyttämisestä otetaan vastaan.

1x Mikkeller Black 1x De Molen Rasputin (Bottled 20.1.2010)
3x La Chouffe (BBE 07/2011)
2x Liefmans Cuvée-Brut
3x Brewdog Rip Tide (batch 024)
2x BrewdogParadox Isle Of Arran (batch 016)
1x Brewdog Tokyo*
3x Slottskällans Imperial Stout (2009)
1x Slottskällans Imperial Stout (2008)
1x St. Bernardus Abt. 12
1x La Trappe Quadrupel
2x Achel Bruin
2x Orval
9x Rochefort 10
2x Great Divide Yeti Imperial Stout
1x Aventinus Weizen-Eisbock (2008)
1x Aventinus Weizen-Eisbock (2009)
5x Aventinus Weizen-Eisbock (2010)
3x Anchor Old Foghorn Barley Wine Style Ale
4x Left Hand Imperial Stout
4x Saison Dupont Biologique
1x Dupont Moinette Brune
1x Ayinger Celebrator
2x Malheur 12
4x Chimay Blue (2009 0,33cl)
6x Chimay Blue (2010 0,75cl)
1x Nogne #100 (batch 469)
1x Boon Oude Kriek
1x Cantillon Rose de Gambrinus
1x Haandbryggeriet Norwegian Wood
2x Kasteel Bruin
1x Maredsous Triple
2x Gouden Carolus Classic
1x Liefmans Goudenband
1x d'Ecaussinnes Ultrabrune

Olutarvio: Ayinger Celebrator

Ayinger Celebrator

• Panimo: Ayinger
• Maa: Saksa
  
• Alkoholipitoisuus: 6,7% 
• Saatavuus: Olutravintolat, ulkomailta
• Oluttyyli: Doppelbock
• Maahantuoja: Heino Juomat Oy

"World classic", kuvaili edesmennyt olutguru Michael Jackson Celebratoria. Kyseessä on doppelbock tyylinen pohjahiivaolut, jonka ratebeer.comin yhteisö arvostaa omassa tyylissään maailman parhaaksi, joten sanomattakin lienee selvää, että blogistin hekuma jo ennen pullon avaamista on huomattava.

Celebrator tunnettiin aiemmin nimellä Fortunator, mutta Yhdysvaltain markkinoille tuote kaupattiin nimellä Celebrator, joka myöhemmin korvasi Fortunator nimen myös Euroopassa. Saksalaiset doppelbockit yleensäkin nimetään -ator päätteisin nimin, eikä Ayinger tässä tapauksessa ole lähtenyt tekemään poikkeusta "sääntöön". Nimeämistyyli on Paulaner panimolta lähtöisin, jonka ensimmänen doppelbock oli Salvator.

Pullo on ajattoman tyylikäs, enkä yhtään ihmettelisi vaikka etiketti olisi pysynyt vuosikymmenten saatossa muuttumattomana, hienon perinteikäs. Pullon kaulasta roikkuu pieni valkoinen pukki, joka sekin osaltaan kertoo, että tähän tuotteeseen on panostettu. Pukista näppärimmät Jorma Piisiset valmistavat vaimolle vaikka kaulakorun, mutta itse en ulos heitetyksi joutumisen pelossa moista extremelajia ryhdy harrastamaan, reittausta on mukavampi harrastaa lämpimissä sisätiloissa. Toinen pullo Celebratoria jää kellariin, joten tulee testattua myös tämän pohjahiivaoluen ikäännyttäminen, alkoholiprosentti on melko alhainen pohjahiivaoluen ikäännytystä ajatellen, mutta katsotaan miltä tuote maistuu vaikka kahden vuoden päästä.

Celebrator on ulkonäöltään syvän ruskea, lähes musta. Beigeä vaahtoa muodostuun vähänlaisesti ja se katoaa melko nopeasti, jättäen vain hiuksenhienon kerroksen aivan oluen pintaan. Tuoksu on runsaan maltainen, hieman paahteinen ja aivan hivenen savuinenkin. Mallas hallitsee siis tuoksua, mutta löytyy siitä myös makeutta, sekä tummaa suklaata ja hienoinen humaloinnin tuoksu aivan nuuhkaisun lopussa. Yleisilme on runsaan maltainen ja maanläheinen. Makuakin hallitsee runsas maltaisuus, on paahteista, makeaa, suklaista, kahvista, mämmistä, kaikenlaista maltaisuutta ja reilusti onkin. Humalaakin on käytetty sillä suullisen loppupuolisko on melko kuiva, paahteinen ja tumman hedelmäinen. Humalointi tasapainottaa runsasta makua oivallisesti. Suutuntuma on lähes täyteläinen ja melko maltillisesti hiilihappoinen. Nautinnollinen ja tasapainoinen kokonaisuus.

Ayinger osaa kyllä, muutamien muiden saksalaispanimoiden tapaan, valmistaa erittäin tasapainoisia oluita. Se ei silti tarkoita, että ne olisivat tasapaksuja, saati mauttomia, päinvastoin. Ayingerin tuotteista yksi, Winter-Bock, on tällä hetkellä saatavilla Alkosta. Lidleistä sai ainakin aiemmin kevytversiota  panimon loistavasta vehnäoluesta Bräu-Weissesta, eikä hintakaan ollut paha, muistaakseni 2,49€ / 0.5l. Molemmat hyviä, kuten Ayingerin muutkin oluet, kannattaa kokeilla. Hieman kaivelee mieltä nämä blogin ainaiset kiitettävät arvosanat, mutta minkäs teet, ei ole muuta vaihtoehtoa tässäkään tapauksessa.

Yhteenveto: Tasapainoinen, maukas, loistava.

Nautintasuositukset: Suosittelen aloittamaan hieman jääkaappikylmää lämpimämpänä.

KOULUARVOSANA: 9

Olutarvio: Great Divide Hades

Great Divide Hades

• Panimo: Great Divide
• Maa: Yhdysvallat
  
• Alkoholipitoisuus: 7,8% 
• Saatavuus: Ulkomailta
• Oluttyyli: Vahva belgiale

Hades on belgityylinen ale Yhdysvaltalaiselta Great Dividen panimolta. Piti alunperin tehdä Great Dividesta "Yhden panimon iltamat" tyylinen juttu, jossa toisena oluena olisi ollut suuri ja mahtava Yeti Imperial Stout, mutta en raaskinut sateisena lokakuun iltana vielä Yetia korkata. Yetin tiedän aiemmista kokemuksista loistavaksi olueksi. Myös alkuvuonna nauttimani Titan IPA samaiselta panimolta oli erinomainen, joten Hadekselle oli ladattu kovat odotukset. Panimon graafinen tyyli miellyttää silmääni ja tuntuu hyvältä myös sormissa, sillä etiketit on painettu kartonkimaiselle vahvalle paperille. Oluen ulkopuolisia seikkojahan nämä ovat, mutta ne kuitenkin ovat osaltaan mukana kokemuksen ja tunnelman luomisessa.

Olutarvio:

Vaalea, kullankeltainen olut, joka on hieman utuinen. Vaahtoa muodostuu tyylille epätyylillisen vähän ja se myös katoaa melko nopeasti. Tuoksu on hyvä, löytyy hedelmiä, hieman hapanta belgihiivaa, mausteita ja melko voimakas humalointi. Maku muistuttaa pitkälti Duvelia, joskin hieman kuivempana ja mausteisempana. Eli maku on hieman hedelmäinen, appelsiininkuorinen ja hyvin mausteinen, sekä loppua kohti kuivuva melko reilun katkerohumaloinnin saattelemana. Mausteisuudessa päällimmäisenä on korianteri. Lisäksi hieman happamuutta tuovaa hiivaisuutta.  Alkoholi ei maistu ollenkaan, kuten ei Duvelissakaan, joten tämäkin on helposti nautittava tapaus, jos kuivahkot oluet maistuu. Keskitäyteläinen suutuntuma on aluksi aika voimakkaasti hiilihappoinen, mutta pienellä pyörittelyllä ja hetken lämpenemisen jälkeen tasoittuu miellyttävämmäksi. Vallan mainio belgiale, jonka sijoitan Duvelin kanssa samalle viivalle. Ei räjäytä tajuntaa, mutta on yksinkertaisesti hyvää.

Great Divide, hieno panimo. Tulis jo lunta, niin voisi Yetikin saapua... Tässä kirjoituksessa paljon esillä ollutta Duvelia saa Alkosta hintaan 3,38€ / 0,33l. Kuvittele se hieman kuivempana ja mausteisempana, niin saat Hadeksen.

Yhteenveto: Melko simppeli, mutta erittäin nautinnollinen pläjäys. Suosittelen etenkin belgityylisten oluiden ystäville!

KOULUARVOSANA: 8+

Vertailu: La Chouffe ja La Rulles Triple

La Chouffe

• Panimo: Brasserie d'Achouffe
• Maa: Belgia
  
• Alkoholipitoisuus: 8,0%
• Saatavuus: Alko (6,67€ / 0,75l)
• Oluttyyli: Vahva belgiale 

La Rulles Triple 

• Panimo: Brasserie Artisanale de Rulles
• Maa: Belgia
  
• Alkoholipitoisuus: 8,4%
• Saatavuus: Alko (11,08€ / 0,75l)
• Oluttyyli: Tripel

Alkon jouluolutvalikoimaan kuuluvat myös nämä kaksi vaaleaa olutta, jotka ovat päätyneet jouluolutvalikoimaan luultavasti etikettien tonttujen perusteella, sillä tuotteet eivät ole kausioluita, vaan ympärivuotisia tuotteita. Mutta pääasia, että niitä on nyt saatavilla. Halusin ottaa nämä kaksi rinnakkain tutkiakseni makueroja ja myös sitä, miten reilun kuuden euron Chouffe poikkeaa hinta-laatusuhteeltaan 11 euron Rullesista. La Chouffella on tänään puolellaan myös ikäännytyksen tuoma etu, sillä se on jo reilun parin vuoden ikäistä erää (BBE 27/9/2011), jota myytiin Alkossa jouluolutvalikoimassa 2008 ja Arkadian Alkon erikoisvalikoimassa vuosi sitten (kiitos Aluepassille olutopas.infon foorumilta tästä tiedosta). Viime vuonna tuli Arkadiasta tilattua ilmaisten myymäläsiirtojen aikaan useampi pullo tätä samaa erää. Eipä enää harmita, ettei kellariin jäänyt yhtään niistä, koska Alko on huolehtinut ikäännytyksestä kuluttajan puolesta. Tuorettakin erää on maahantuojan mukaan tulossa, joten pitänee testata sekin. Eli  La Chouffea on maisteltu ennenkin, mutta La Rulles Triple on täysin uusi tuttavuus.

Rulles kaatuu lasiin aavistuksen Chouffea tummempana. Molemmat vaahtoavat tuttuun belgityyliin kohtuu runsaasti valkoista vaahtoa. Chouffen tuoksu on runsas ja pehmeän hedelmäinen, aivan kuin olisi hieman vaniljaa tai laventeliakin havaittavissa. Rullesin tuoksu taasen on happamampi, kuivempi ja belgihiivan tuomaa mausteisuutta erottuu tuoksun loppupuolella. Chouffea nuuhkutellessa hedelmistä voi ainakin yksilöidä helposti löydettävät päärynän, omenankuoret ja lievän banaanisuuden. Puolikas Siwan hedelmäosasto siis. Rullesin maku on myös varsinkin aluksi hieman ärhäkän mausteinen ja hapahko, mutta mausteisuus tasoittuu ja maku kuivuu melko voimakkaasti loppua kohti. Chouffe on alusta loppuun samettisen pehmeää ja hedelmäistä nektaria, todella helposti juotava olut. Rulles on selvästi haastavampi tästä kaksikosta. Myös Chouffen makuun tulee loppupuolella witbiermäistä, korianterin sävyttämää mausteisuutta. Katkeruutta Chouffessa ei juurikaan ole. Rullesiin tuntuu sitä vasten käytetyn reilusti humalaa sillä humalointi on melko voimakasta ja maun loppupuolisko on kuivan mausteisuuden ja katkeron sävyttämä. Alkoholi ei tuoksu eikä maistu kummassakaan, siitä ehdottomasti peukut ylös. Täyteläisyyden arvioisin keskiverroksi kummassakin, eikä suutuntumista mitään moitittavaa löydy, Chouffe on pehmeä ja helppo, Rulles hapokkaampi ja haastavampi. Hyviä ja nautittavia oluita molemmat.

Chouffe sopisi paremmin kesällä juotavaksi ja tarkoitus onkin hommata sievoiset varastot kellariin ensi kesää silmällä pitäen, varsinkin jos vielä valmiiksi ikäännytettyä erää sattuu löytymään. Rullesin uudelleen hankkiminen jää mietintämyssyyn, hinta on kova ja tuote jää armotta Chouffen jalkoihin hinta-laatusuhdetta ajatellessa. Chouffea voi kehua jopa halvaksi. Chouffea tietysti valmistetaan enemmän ja kyse on eri kokoluokan panimosta kuin Rulles, joten Rullesin hinnalle on olemassa joitakin järkiperäisiä argumentteja, mutta ei kuluttajan sellaisia asioita tarvitse miettiä, oluen maku ja hinta yhdessä ratkaisevat.

Yhteenveto: Molemmat hyviä. Kokemattoman harrastajan tai ummikon kannattaa kallistua ennemmin Chouffen suuntaan, mutta kokeneempi jyrä voi valita myös Rullesin, jos lompakon nyörit antavat myöden. Itse valitsen ennemmin La Chouffen, ei muuta kuin tonttulakkia syvemmälle ja toista lasillista keittiöstä...

Olutarvio: Liefmans Cuvée-Brut

Liefmans Cuvée-Brut

• Panimo: Liefmans
• Maa: Belgia
  
• Alkoholipitoisuus: 6,0% 
• Saatavuus: Alko (4,84€/0.375l)
• Oluttyyli: Hedelmäolut

Liefmans Cuvée-Brut on osa Alkon jouluolutvalikoimaa, johon tänä vuonna kuuluu 22 muutakin olutta. Cuvée-Brut on käsinpakattu tyylikkääseen punaiseen kääreeseen. Tämä ei käsittääkseni ole joulu- eikä edes kausiolut, vaan ympärivuotinen tuote, mutta hyvä, että pääsemme nauttimaan siitä edes näin jouluolutvalikoiman myötä.

Cuvée-Brut on muiden Liefmansin oluiden tavoin sekoitus uudemmista ja vanhemmista aleista, jota on vielä maustettu kirsikoilla, kirsikkamehulla, sokerilla ja "sweetenerillä" (näin lukee kääreessä). Liefmansin sivuilla mainitaan, että Cuvée-Brutin tuotanto alkaa panemalla perusbrunea, johon sekoitetaan tuoreita kokonaisia kirsikoita (13kg kirsikoita sataan litraan olutta). Tätä sitten kypsytellään vähintään vuosi ja sitten sekoitetaan muihin, sekä vanhempiin, että nuorempiin aleihin ja jotakuinkin näin saadaan aikaiseksi Cuvée-Brut, jos oikein olen ymmärtänyt. Kuulostaa työläältä ja sitä varmasti onkin. Kääreen mukaan yksi pullo sisältää vähintään 6% hedelmää, joten tämähän on selkeästi terveystuote. Pidän tuotteen hintaa Alkossa peräti sopivana, vaikka ulkomailta irtoaa varmasti halvemmallakin.

Käärettä avatessa pääsee jo jouluisiin tunnelmiin, tämähän on aivan kuin lahjaa avaisi. Nakuna pullo on täysin "anonyymi", ei mitään merkintöjä, ellei korkin sulkijassa olevaa BBE merkintää oteta huomioon. BBE on muuten asetettu suht kauas - 02/09/2020, taatusti kellarointiin kelpaavaa tavaraa siis. Korkki tussahtaa auki vaivatta ja lasiin kaatuu näyttävää rubiininpunaista olutta. Vaahtoa muodostuu vain hieman ja se limonadimaisesti "kohisten" katoaa yhtä nopeasti kuin muodostuikin. Tuoksussa päällimmäisenä on vahva, mutta raikas ja hieman sokerinenkin kirsikkaisuus. Makeutta ja happamuutta on sopivassa suhteessa. Herkullinen ja houkutteleva tuoksu, joka on myös hieman puumainen ja varsin viinimäinen. Maku, aiaiai, mikä maku... Aluksi makeaa kirsikkaista, hieman mehumaista hedelmäisyyttä, jonka jälkeen nopeasti kuvioihin astuu kitalakeen ja kieleen tarttuva happamuus, joka ei kuitenkaan kuivata kovin paljoa, vaan jättää hieman tahmean makeuden ja happamuuden yhdessä esiintymään kielenpäälle ja miellyttävän shown ne pistävätkin pystyyn. Jälkimaku on pitkä, sillä herkullinen kirsikkamehu tarttuu hampaisiin. Suutuntuma on tahmea, mutta melko raikas, nippa nappa keskitäyteläinen sekä miellyttävän niukasti ja kuplivasti hiilihappoinen. En heti väittäisi kovin monimuotoiseksi tapaukseksi, kirsikat ovat selvästi pääosassa, eikä tätä kovin happamaksi voi sanoa, mutta maistuu todella hyvin juuri nyt. Käy yhtä hyvin pitkäkestoiseksi nautiskelujuomaksi, seurustelujuomaksi tai juhlajuomaksi. Nyt pitää enää miettiä paljonko tätä hankkii kellariin, yksi siellä jo on, mutta täytyyhän sille hommata kaveri poikineen. Hieno juoma ja hienoa, että tätä saa Alkosta. Maistakaa!

  

ps. Toisen lasillisen kun kaadoin, niin pidin lasia koko ajan suorassa, jolloin vaahtoa muodostuikin mukavasti ja se kesti kotvasen aikaa. Pullo oli noin puoli tuntia lämpimässä auki ennen kaatamista, liekö vaikuttanut? Anyway, ulkonäköpisteet nousi tämän ansiosta. Viehättävä vaaleanpunainen vaahto.

pps. Sanoinko jo, että maistakaa!

Yhteenveto: Makeaa ja hapanta sopusoinnussa samassa oluessa. Suosittelen vähintään koittamaan, sillä tämä saattaa mullistaa käsityksesi oluesta.

Nautintasuositukset: 8-12 asteen lämpötilassa, hartaudella nauttien.

KOULUARVOSANA: 9

Kauniit kesämuistot

Blogin täytteeksi kesän maistelusessioista kaksi ehdotonta helmeä:  Rodenbach Grand Cru ja Boon Oude Geuze Mariage Parfait, molemmat Belgiasta. Ensinmainittu oli ensimmäinen maistamani hapan ale ja jälkimmäinen ensimmäinen maistamani kunnon lambic. Kauniit muistot ja hillitön kaipuu jäi molemmista. Näitä muistoja on mukava muistella nyt, kun ulkona on pilkkopimeää jo kuuden aikoihin ja muutenkin kurjat kelit. Näitä kannattaa ehdottomasti poimia mukaan, jos reissuillansa näihin törmää. Rakkaasta kotimaasta näitä ei valitettavasti ole olutravintoloita lukuun ottamatta saatavilla.

 Mariage Parfait - täydellinen avioliitto

Boon Oude Geuze Mariage Parfait (8,0%)

Ulkonäöltään oranssinkeltainen ja läpinäkymätön olut, jonka luonnonvalkoinen vaahto on runsas. Tuoksu on kirpeän hapokas ja hyvin valkoviinimäinen. Siitä löytyy myös orvalmaista omenaisuutta ja parfyymisuutta. Hapan ja kirpeän hedelmäinen maku, on rypäleinen ja hapokas. Maku tarttuu hampaisiin omenaisen raikkaana ja melko happamana. Suutuntuma on melko kevyt ja osittain kirpeän hapokas, hapan ja loppua kohden kuivuva. Helposti juotava ja raikas juoma, jossa alkoholi ei maistu ollenkaan, eikä juoma tunnu suussa ollenkaan niin vahvalta kuin on. Ensimmäinen kunnollinen lambicini, en oikein tiennyt mitä odottaa, mutta positiivinen yllätys!

Rodenbach Grand Cru (6,0%)

Oluesta 1/3 osa on tuoretta alea ja 2/3 on kaksi vuotta tammitynnyrissä kypsytettyä. Tämä ensimmäinen maistamani hapan ale on väriltään tumman punaruskea, vaahtoa muodostuu aika niukasti. Tuoksu on todella etikkainen ja hapan, sekä punaviinimäinen ja tammisen rypäleinen. Maku on punaviinietikkainen, kirsikkainen ja pistää kielen kipristelemään happamuudellaan, tammitynnyri nousee esiin jälkimaussa, joka on melko viinimäinen ja kestää pitkään. Todella mielenkiintoinen tuttavuus, mutta aluksi melko haastava tottumattomana juoda, vaikka maku onkin hyvä. Tämä onnistui mullistamaan käsitykseni oluesta, miten monimuotoinen juoma se voi ollakaan, tämähän on jopa hieman tanniininen. Lasin tyhjentyessä alkaa maistua yhä paremmin, alkushokista on toivuttu ja suuta kipristävä happamuus on muuttunut maistuvan kirsikkaiseksi nektariksi, joka välillä muistuttaa hieman mehutiivistettä tai jopa sangriaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja melko matalahiilihappoinen. Miellyttävä, mutta osittain myös hämmentävä tuttavuus!

Sittemmin on tullut nautittua jo toinenkin hapan ale Liefmans Goudenband, joka myös maistui erittäin hyvin. Tästä päästäänkin aasinsillan kautta Alkon jouluolutvalikoimaan, jossa on myös yksi hapan ale Liefmans Cuvee-Brut. Jouluoluiden pitäisi olla Alkoissa kautta maan vielä tällä viikolla. Valikoimat tietysti vaihtelevat myymälöittäin jonkin verran ja tilaamalla saa jos ei hyllystä löydy.