Cantillon Rosé de Gambrinus
- Panimo: Cantillon
- Maa: Belgia
- Alkoholipitoisuus: 5,0%
- Saatavuus: Olutravintoloista, ulkomailta
- Oluttyyli: Lambic (hedelmä)
Cantillon on hyvin perinteikäs lambicvalmistaja, jonka vadelmalambic Rosé de Gambrinus on siis tänään arvioitavana tai pikemminkin nautittavana ja arvio syntyy siinä sivussa. Eilinen kirsikkalambic Boon Oude Kriek toimii hyvänä verrokkina tämän illan sessioon. Tämä on ensimmäinen vadelma-, eli framboiselambic minulle. Etiketti on hieman normaalista poikkeava, sillä siinä näytetään harrastavan haureutta, hirvittävää! Ei mutta oikeasti etiketti on varsin kohtalainen ja sopii nimen kanssa hyvin yhteen ainakin rosé sanan osalta vaaleanpunaisine väreineen. Ehkä etiketissä alempana oleva mieshenkilö on Gambrinus, joka on ottanut hellään syleilyynsä terälehtensä avanneen Rosen ja siitä nimi Gambrinuksen Ruusu... Pullo on suljettu ensin kruunukorkilla ja sitten korkkikorkilla, jonka avaamiseen tarvitaan viinipullonavaajaa. Hankalampi avata, mutta kätevämpi käyttää, sillä kruunukorkin voi napsauttaa uudestaan kiinni.
Informaatio, I love it! Painettu sana säästää nettikaistaa.
Olutarvio: Punertava, utuinen ja niukkavaahtoinen olut. Tuoksusta nousee heti happamuus esiin voimakkaasti, mutta nopeasti mukaan tulee myös voimakas vadelmaisuus ja hento kirsikkaisuus. Hedelmäisyyttä on rutkasti enemmän kuin eilisessä kriekissä. Tallimaisuuttakin on hieman, mutta ei mitään lehmänlantaa, eikä häiritsevästi. Jännästi hieman kauempaa nuuhkaistua tuoksuu lähes pelkästään vadelma, kun taas läheltä happamuus on enemmän pinnalla. Maku on aluksi todella hapan sekä kuivahko. Vadelmat erottuvat myös selvästi ja hallitsevat makupalettia happamuuden kanssa. Loppu on kuiva ja pitkässä jälkimaussa happamien vadelmien maku suorastaan tarttuu kitalakeen, kirjaimellisesti. Happamuutta tuntuu olevan Boonin Oude Kriekiä hieman enemmän, samoin kuin hedelmäisyyttäkin, eli kaikkea enemmän. Suutuntumaa kuvailisin keskitäyteläiseksi. Hapokkuutta on varsin maltillisesti ja juotavuus on erinomainen, ellei happamuus lyö jauhoja suuhun. Erittäin hyvää, tätä lisää!
Ja tarina kertoo, että näin Gambrinus sai (siis sai Ruusunsa, te perverssit) ja heidän touhutessaan minä naukkailin piknikille ottamansa lambicin salaa syövereihini ja pidin siitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.