Ensimmäinen tuote, jota tältä belgialaiselta panimolta pääsen maistamaan. De Ranke on perustettu 1994, kotisivut mainostavat panimon arvostavan perinteisiä oluenpanometodeita ja käyttävän vain parhaita raaka-aineita, eikä ollenkaan lisäaineita. Näin myös tapahtuu, sillä De Ranke käyttää (suurimmaksi osaksi) humalapellettien sijaan kokonaisia kukintoja, joka on kalliimpaa. Panimo valmistaa ainoastaan pintahiivaoluita ja pääasiassa voimakkaasti humaloituja sellaisia, etenkin XX Bitteriä olisi hekumallista päästä joskus maistamaan. Illan olut, Noir De Dottignies, on panimon vahvin olut, jossa on alkon mukaan käytetty Pilsner-, pale ale-, cara-, munchner-, suklaa-, kristalli- ja mustamaltaita, sekä humalina Challenger, Saaz, Styrian ja Goldings, joista 90 % kokonaisina kukintoina ja 10 % pelletteinä. Lisäksi Kandisokeri ja vesi (sekä tietysti hiiva). Pullo on paperiin käärittynä aika tyylikäs ilmestys ja mukavahan näitä on availlakin. Kääreen alta paljastuu vielä normaali etiketti, jossa on kaikki yleisimmät etiketeistä löytyvät tiedot. Korkkikorkki aukeaa vaivattomasti ja pienellä tussauksella. Aika töräyttää putelin sisältö pikariin.
Syvän tummanruskea, valoa vasten punertava olut, jonka beige vaahto on melko runsas ja ohut kerros jää pitkäksi aikaa oluen pinnalle. Kevyesti makeako tuoksu on paahteisen maltainen ja tumman hedelmäinen, maanläheistä (puista/ruohoista) humalointia, hyvin kevyt annos ruskeaa sokeria sekä hiivaisuutta löytyy myös. Maku on makeahko ja sisältää monista muistakin belgeistä tuttua tummaa hedelmäisyyttä ja hieman sokeria. Huomattavasti paahteinen. Siemauksen loppupuolella tuhti humalointi astuu peliin ja tuo sitrushedelmäiset aromit lyhyelle visiitille suuhun. Humalien hedelmäinen aromi taittuu nopeasti paahteiseen ja pitkään jälkimakuun, joka on hieman karkea ja vihannesmainen. Suutuntumaa kuvailisin keskitäyteläiseksi ja keskiverrosti hiilihappoiseksi. Tuoksu ja maku molemmat paranivat hieman oluen hieman lämmettyä ja hiilihappoisuuden tasaannuttua pyörittelyn myötä. Hyvä olut, mutta jotenkin karkea, kaikki palaset eivät loksahda kohdilleen. Vaikea selittää, mutta sen huomaa tätä juodessa. Suosittelen silti kokeilemaan.
Yhteenveto: Hyvä olut, josta kuitenkin viimeinen silaus puuttuu. Belgityylinen hieman sokerinen makeus ja paahteisuus eivät näemmä omassa suussani istu samaan olueen ja suutuntumakin olisi voinut olla parempi. Hinta/laatusuhde omaan suuhuni ja kukkarooni nähden kehnohko.
Nautintasuositukset: 12 astetta ja ylöspäin.KOULUARVOSANA: 8-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.