Tämä ja eilisilta olivat pyhitettyjä Alkon uutuuksien maistelulle. Alkon julkistamat kahdeksan kevät- ja pääsiäisolutta (nähtävissä
täällä, julkaistu 21.2), eivät ennakko-odotuksissa herätä spontaaneita hurraahuutoja loistavaa
Hopfenweissea lukuunottamatta. Kevään kausioluiden ulkopuolella on julkistettu muutama muukin, mm. odotettu
Dark Horizon 3. edition, mainio
Anchor Porter ja minulle entuudestaan tuntemattomat
Greenland Ice Cap Beer ja
Strong Suffolk Vintage Ale. Olutharrastajien keskuudessa suurin antikliimaksi on Hartwallin Suomessa valmistama
Foster's 5,0%, mikähän idea tämän valikoimaan ottamisessa oli? Samaa mautonta kuraa saa maitokaupoista kautta maan (joskin 4,7% versiona) ja vaaleita bulkkilagereita on valikoimissa jo entuudestaan riittävästi.
Kevään uutuudet kokonaisuudessaan tuntuvat pieneltä pettymykseltä, kun jouluolutvalikoimakin, joka ennakkolta vaikutti ihan hyvältä, osoittautui kehnonlaiseksi niin eivät fiilikset nouse kovin korkeiksi. Tässä vaiheessa vielä jos erehtyy käymään Ruotsin alkoholimonopolin
Systembolagetin sivuilla, niin fiilikset viimeistään lyödään kallion koloon. Länsinaapurissa homma toimii paremmin ja tarjolle tuodaan enemmän olutmaailman ns. isoja nimiä. Onhan sielläkin kehnompia joukossa, mutta kehnot-loisteliaat suhde on aivan eri kuin meillä ja valikoiman laajuuskin on aivan eri luokkaa.
No, sitten itse olutmaisteluiden pariin. Lyön tiskiin seuraavat tuomiot:
positiivinen yllättäjä. Luulin vaaleaksi tusinalageriksi, mutta paljastuikin normaalia tummemmaksi ja mausteisemmaksi. Hintakin on ihan käypä puolen litran pullolle. Rehellisesti sanottuna tuskin silti tulee toista ostettua, mutta tälle kannattaa antaa mahdollisuus. Tarina oluen takana on naurettava. Virossa pullotetun ja luultavasti myös valmistetun oluen veden väitetään olevan maailman puhtainta, sillä se on sulatettu Grönlannin jäälautoilta irronneista paloista, jotka paikalliset kalastajat ovat keränneet... Uskoo ken tahtoo.
Arvio: Väriltään syvän punaruskea olut, melko niukka valkoinen vaahto, josta on minuutin jälkeen jäljellä enää rinkula lasin reunoilla. Tuoksu on melko yllättävä, marjaista happamuutta heti alussa, sekä makeutta, anista ja mentholia. Kevyesti paahteista maltaisuutta erottuu hieman taustalta. Maku on melko makea, marjaisen hedelmäinen, kevyesti hapan ja lopussa mausteinen. Humalanpuraisu lopussa on kesy, mutta kyllä siellä pientä potkua on. Suutuntuma on keskitäyteläinen, hieman öljyinen ja maltillisen hiilihappoinen. Oluen idea jääpaloineen ja maailman puhtaimpine vesineen on naurettava, mutta yllätti positiivisesti.
Ayingeriltä on lupa odottaa laatua. Eräs tasalaatuisimmista panimoista minkä tiedän. Jos tarjolla on Ayingerin olutta, niin en epäile maistaa. Myös Frühlingsbier paljastui tasapainoiseksi ja hyväksi olueksi omassa genressään. Genre nyt vaan on sellainen, ettei se suuremmin säväytä, mutta Saksalaisella terassilla +25C ja isosta tuopista niin maistuisi varmasti jumalaiselta.
Arvio: Frühlingsbier kaatuu täysin kirkkaana ja vaaleankeltaisena. Mittava vaahto on vitivalkoinen, tiivis ja kestävä. Tuoksu on aromaattisen raikas ja kukkainen, sekä kevyen maltainen, ruohoinen ja hieman voinen. Maku on hieman makeahkon viljaisen maltainen, kevyesti voinen, ruohoinen ja hieman yrttinen. Kevyt humalien nipistys lopussa. Suutuntuma hipoo keskitäyteläisyyden rimaa ja on pirteästi hiilihappoinen. Varsin keväinen/kesäinen olut, joka on tasapainoinen ja nautittava, mutta ei säväytä sen suuremmin.
Hollantilainen Bock, joka irtoaa halpaan reilun kahden euron hintaan, mikäs siinä ellei olut olisi täysin ala-arvoisen makuinen. Jälleen pitää ihmetellä tämän valikoimaan ottamisen perusteita. Käsittääkseni Alko maistaa, siis ihan konkreettisesti maistaa jollain porukalla, myyntiin tulevat tuotteet. Miten ihmeessä tämä on läpäissyt maistelun? Kenties halpa hinta painoi vaakakupissa makua enemmän. En osaa sanoa, mutta välttäkää tätä. Kaameaa paskaa suoraan sanottuna.
Arvio: Vähävaahtoinen vaalean kuparinen olut. Tuoksu makean, hieman hunajaisen maltainen, pahvisen tunkkainen ja hieman alkoholinen. Pahvisen maltainen, karkea ja alkoholinen maku on kerrassaan surkea. Hieman hunajaisuutta ja makeutta erottuu, mutta ei toimi todellakaan. Yleisilme on karkea ja pahvinen. Suutuntumaa kuvailisin keskitäyteläiseksi ja pehmeähiilihappoiseksi. Olipa surkea kokemus.
Tämä on yksi lempioluistani ilman muuta ja vihdoinkin sitä on saatavilla myös Alkon vakiovalikoimasta. Aiemmin nämä on joutunut hankkimaan ulkomailta. Olut oli myös hetken saatavilla Alko Arkadian erikoisvalikoimasta vuonna 2009, mutta myytiin nopeasti loppuun. Hopfenweisse
on esiintynyt blogissa aiemminkin, mutta pistetään arvio nyt vielä tähän allekin, sillä olut ei ole eilisen maistelun perusteella muuttunut mihinkään. Olutpullossa on hiivaa, mutta suositteleen nauttimaan ilman. Kannattaa antaa hiivojen asettua pullon pohjalle ennen kaatamista. Hiivojen kaataminen oluen joukkoon ei ole mitenkään vaarallista, tämä on hyvää hiivoillakin, mutta ilman hiivoja raikkaus, hedelmäisyys ja humalien tykitys pääsevät parhaiten esille.
Arvio: Hopfenweisse on väriltään keltaoranssi ja ilman hiivoja kirkas, vaahto on oluttyylille ominaisesti runsas. Tuoksussa on runsaasti aromikasta hedelmäistä humalaa, appelsiinia, hieman mausteisuutta ja kaiken tämän alla tuttu vehnäoluen tuoksu, joskin miedommalla banaanisuudella. Tässä uuden aallon vehnäoluessa banaanisuuden on korvannut muu hedelmäisyys. Kerrassaan houkutteleva ulkonäkö ja tuoksu. Maku on hedelmäinen, sitruunaa, appelsiinia ja witbiertyylistä mausteisuutta. Tuhti humalointi kuivattaa makua loppua kohti ja jälkimaku kestää pitkään. Alkoholi ei maistu missään vaiheessa, vaikka vitamiineja on se 8,2%. Todella nautittava olut, jossa kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa. Tämä vaan yksinkertaisesti toimii.
Minulle ennestään täysin tuntematon Cuvée des
Trolololoo, paljastui myös kehnoksi esitykseksi. Yli kolme euroa maksava 0,25cl pullo ja sisältö ei säväytä. Hinta-laatu suhteeltaan surkea esitys, kehotan jättämään hyllyyn, ellei pakottavaa tarvetta maistelulle ole.
Arvio: Vaaleahkon keltainen, melko kirkas ja runsasvaahtoinen olut. Tuoksu on viljaisen maltainen, belgityyliin hieman hiivainen ja päärynäisen hedelmäinen. Lämmin alkoholi erottuu tuoksusta taustalta, muttei viinaisesti. Maku on maltainen ja tuoksua heikommin hedelmäinen, lattea ja tasapaksu. Jälkimakuun jää vain karkeahko ja hieman pahvinen kuivuva maltaisuus. Alkoholi ei sentään maistu läpi. Suutuntuma on keskitäyteläinen, lämmittävä ja keskiverrosti hiilihappoinen. Hinta-laatusuhteeltaan kehno pikkuputeli. Kertaostos.
Kippis lukijat!
