Olutarvio: Palm Speciale

Palm Speciale

• Panimo: Palm
• Maa: Belgia
  
• Alkoholipitoisuus: 5,4% 
• Saatavuus: Alko (2,69€ / 0,33l)
• Oluttyyli: Belgityylinen ale

Kämmen Speciale on Alkon vakiovalikoimaan tällä viikolla saapunut uutuus. Ratebeerin kuvauksessa sanotaan, että tämä olisi pitkään ollut Euroopan myydyimpiä erikoisoluita, mene ja tiedä. Samaan konserniin kuuluvat myös Rodenbach ja Boon. Rodenbach tunnetaan loistavasta hapan alestaan ja Boon on pidettyjen lambicien valmistaja. Palm Specialen hinta on Alkon ja Suomen mittakaavassa halpa, vain karvan yli 5€/litra. Pullon ulkonäkö ei häikäise, tumman vihreä ja punainen eivät mielestäni synkkaa, mutta sisältöhän on tunnetusti tärkein.

Kirkas, rusehtava ja hieman punertava olut, joka vaahtoaa varovaisella kaadollakin mukavasti. Tuoksu on neutraali, ei minkään sortin iskevyyttä. Kevyesti maltaisuutta ja hieman yrttisävytteistä mausteisuutta ja jopa pahvisuuttakin on mukana. Tuoksu ei liiemmin houkuttele, eikä lisää odotuksia maun suhteen. Mihin belgialeista tuttu hedelmäisyys on kadotettu? Maku kulkee tuoksun tavoin mauttomia teitä ja vieläpä turvallisesti valkoisen katkoviivan oikeaa puolta. Hädin tuskin keskitäyteläiseen runkoon mahtuu maltaisuuden lisäksi vain hyvin kevyttä hunajaisuutta, joka tulee parhaiten esiin juuri ennen jälkimakua ja hieman jotain yrttistä, ehkä jopa hieman mentholista tatsia, samansorttista kuin esim. Lapin Kulta Tuiskussa. Mutta kovin on neutraalia pojat, kovin on neutraalia. En kajoa tähän toista kertaa.

Paha pettymys. Toivon syvästi, ettei joku oluista kiinnostunut harrastajan alku mene tätä ostamaan aikeissaan testata sitä "paljon kehuttua belgialaista olutta", sillä tämä ei niistä herkuista kerro yhtään mitään. Saman konsernin (mutta eri panimon) Rodenbach Grand Cru tosin pitäisi saada Alkoon. Se on hapan ale, joka on omassa tyylissään käsittääkseni jonkin sortin arkkityyppi ja yksi tunnetuimmista. Kerran olen sitä maistanut Saksasta hommatusta pullosta ja maistui vallan mainiosti. Alkossa ei ole koskaan tainnut olla yhtään hapan alea?

Yhteenveto: Neutraali, voisi jopa sanoa mauton.

Nautintasuositukset: No älä ny viitti.

ARVOSANA: 5

Olutarvio: Kalnapilis 7.30

7.30

• Panimo: Kalnapilis
• Maa: Liettua
  
• Alkoholipitoisuus: 7,3% 
• Saatavuus: Alko (2,86€ / 0,5l)
• Oluttyyli: Vahva lager / Imperial Pils

Tämä Alkon uutuusolut kiinnostaa lähinnä kahden viikon päästä tapahtuvan Liettuaan suuntautuvan matkan takia. Pari päivää vietetään vaimon kanssa Kaunasissa, jonne Ryanair lentää Tampereen Pirkkalasta halvemmalla kuin bussilla pääsisi Raumalta Helsinkiin, tai edes Turkuun. Reittausmatkasta ei ole kyse, mutta pari panimoravintolaa ja muutama paikallinen pubi luultavasti silti katsastetaan. Tämä Kalnapilis on liettualaisittain iso panimo, sen omistaa tanskalainen Royal Unibrew. Pullo on tyylikäs ja näyttävästi kohokuvioitu kuten Alkon toinenkin liettualaisolut Svyturys Baltijos. Ulkoasuun on ainakin panostettu, mutta entä sisältö?

Haaleahkon kullankeltainen, kirkas ja nopeasti katoavalta vaahdoltaan kohtalainen olut. Tuoksu mitäänsanomaton, hieman tärkkelysmäistä mallasta ja kevyt etanolin katku. Maku jatkaa samoilla linjoilla, ytimekkäästi sanottuna tässä on pelkästään pehmeä mallaspohja ja sen päällä tiukkaa viinaa. Humalointia ei löydy ja jälkimakukin on viinainen. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja maltillisen hiilihappoinen. Yksinkertaisesti pahaa, liian viinainen, eikä oikeastaan maistu miltään.

Kalnapilis 7.30 osoittautui pettymykseksi, surkea olut. Pysyttelen mahdollisuuksien mukaan matalaprosenttisemmissa ja mielellään hanasta tarjotuissa oluissa paikan päällä. Reissusta on luvassa raporttia, jos raportoitavaa on. Se on kuitenkin varmaa, että tätä ei tarvitse toiste maistaa.

Yhteenveto:  Aivan liian viinainen ja mauton ollakseen nautittava. 

Nautintasuositukset: En voi suositella tämän nauttimista. 

ARVOSANA: 4+

Olutarvio: Anchor Old Foghorn

Old Foghorn

• Panimo: Anchor
• Maa: Yhdysvallat
  
• Alkoholipitoisuus: 9,4% 
• Saatavuus: Alko Arkadia (4,61€ / 0,355l)
• Oluttyyli: Barley Wine

Tätä Anchorin vuonna 1975 debytoinutta klassikko "ohraviiniä" saa nyt Alko Arkadian erikoisvalikoimasta. Foghornin alkoholipitoisuus vaihtelee hieman eri tuotantoerissä, tällä hetkellä Alkosta saatavat ovat 8,8% vahvuisia. Oma pulloni on vanhempaa erää, Saksasta hankittu, parasta ennen on juuri ylittynyt (BBE 4/2011) ja vahvuus on 9,4%. Aiemmin muistaisin juoneeni tuota 8,8% vahvuista ja 9,6% vahvuistakin versiota. Maku ei tunnu liiemmin vaihtelevan erien välillä, vaikka vahvuus vaihteleekin. Pitäkää silti mielessä, että tämä arvio perustuu perstuntumaan, mitään rinnakkainmaisteluja en ole suorittanut. Tämä pullo on ehtinyt jo ikääntymään reilun vuoden päivät meikäläisen kellarissakin, epäilisin ikää olevan n. 2 vuotta, mutta varma en ole. Sumutorven pitäisi kuitenkin sietää ikääntymistä hyvin ja syytä olisikin, sillä kellariin jäi vielä muutamia pulloja. Pullo on tyylikäs ja etiketti on varmaan pysynyt lähes muuttumattomana pari-kolme vuosikymmentä, siitä pidän, perinteet kunniaan. Toinen huomionarvoinen seikka on muistakin Anchorin oluista tuttu korkin teksti "Use opener", only in America...

Utuisen ruskeaa olutta kuparisella vivahteella. Vaahto on melko niukka ja katoaa nopeasti. Tuoksu on herkullinen ja houkutteleva. Makeaa karamellista ja toffeista maltaisuutta, runsaasti voimakasta hedelmäisyyttä sekä marjaisuutta. Lopussa huumaavan herkullista amerikan humalaa. Ei ikääntyminen ole ainakaan heikentänyt tuoksua, joka on edelleen voimakas ja monipuolinen. Maku on myös karamellisen makea ja voimakkaasti hedelmäinen. Tämä parin vuoden ikäinen vaikuttaa mielestäni tuoretta kuivemmalta ja olisi jokseenkin portviinimäinen ilman lopun runsasta humalointia, joka viimeistään kietoo nauttijan sellaiseen umpisolmuun ettei irti pääse, eikä halua ennen kuin viimeinenkin pisara on nautittu. Ehdottoman nautittava ja hyvin täyteläinen jälkiruokaolut, hitaaseen nautiskeluun. Ikääntyy ainakin pari vuotta tyylikkäästi.

Yhteenveto: Herkullinen, monipuolinen jälkkäri makean nälkään.

Nautintasuositukset: Vain hieman viilennettynä.

ARVOSANA: 9

Olutarvio: Nøgne Ø India Pale Ale

Nøgne Ø India Pale Ale

• Panimo: Nøgne Ø
• Maa: Norja
  
• Alkoholipitoisuus: 7,5%
• Saatavuus: Alko (5,33€ / 0,5l)
• Oluttyyli: India Pale Ale

Tässä on yksi Alkon valikoiman parhaista oluista, eikä se ole mikään mielipide, vaan faktatietoa. Tämä on norjalaisen huippupanimon näkemys suosittuun India Pale Ale tyyliin ja kyseessä onkin hyvin tyypillinen nykypäivän IPA amerikan humalalajikkeilla. Olen juonut tätä monesti aiemminkin ja niin pitäisi sinunkin tehdä, ellet ole jo tehnyt. Ai ei löydy lähi-Alkon valikoimista? No tilaa sitä sinne. Monopolin velvoitteisiin kuuluu toimittaa sinulle sinun valitsemaasi Alkon myymälään haluamaasi perusvalikoiman (ei Arkadian erikoisvalikoiman) tuotetta. Eli käytännössä joko pyydät suoraan myymälästä (puhumalla, you know), soitat tai lähetät sähköpostia lähi-Alkoosi ja pyydät tilaamaan vaikka vain sitten yhdenkin pullon sinulle, yhteystiedot löytyvät Alkon sivuilta. Ainakin Raumalla ilmoittavat joko sähköpostitse tai soittamalla (jos antaa numeron, tietysti), että tilaus on saapunut.

Pullo on panimolle tyypillisesti 0,5-litrainen long-neck malli. Etiketit ovat panimolle tyypillisesti yksinkertaisen tyylikkäät ja niissä mainitaan mm. oluen valmistuspäivä, jota kannattaakin tämän IPA:n kohdalla tarkkailla, sillä tämä on parhaillaan mahdollisimman tuoreena. Minulla on nyt tässä käsillä hyvin tuore yksilö, se on pantu 23.3.2011, joten odotan totaalisen hekumallista olutnautintoa. Hiivat kannattaa kaataessa jättää pullon pohjalle, sillä hiivoilla humalien tarjoama täyslaidallinen jää vajaaksi ja raikkaus kärsii. Pullon kannattaa antaa päivän verran asettua, mikäli pohjalla makaavat hiivat ovat päässeet esim. ostoskassissa heiluessa sekoittumaan olueen. Tämä on kiistatta yksi lempioluistani, joten innolla kimppuun!

Hieman utuinen, hohtavan oranssi olut, jonka mittava vaahto on näyttävän näköinen ja jättää pitsiä laskiessaan. Tuoksu on hekumallinen, runsaasti aromaattista sitrushedelmäistä humalointia, hieman neulasia ja pihkaista mäntymetsää, toffeista mallasta tulee alta esiin myös, mutta humalien paraatimarssiahan tämä on. Maussa on heti kielen päälle iskeytyessä toffeista mallasta, mutta sekunnin murto-osassa iskeytyy voimakas ja monipuolisen hedelmäinen aromaattinen humalointi kielen sivuille, nielaistaessa kitalakeen ja sen jälkeen kaikkialle. Tästä voisi löytää hedelmiä varmasti keskiverto Siwaa enemmän, mutta päällimmäisenä on selvästi erottuva persikka. Olut on suussa kihelmöivä ja suuta supistavan greippinen. Jälkimaku on pitkä ja greippisen hapan. Suutuntuma on keskitäyteläinen, suuta kipristävä, mutta hiilihappoisuudeltaan kuitenkin pehmeähkö, varsinkin hetken asetuttuaan.

Hyvä-parempi-paras-Nøgne Ø India Pale Ale.

Yhteenveto: Alkon valikoiman parhaita oluita. Runsaasti humaloitu tyylinsä valio.

Nautintasuositukset: Ilman hiivoja, viilennettynä.

ARVOSANA: 9½

Hyvää olutta tölkissä yhä useammin

Humalainen tuopissa.

Kuten otsikko kertoo, niin hyvään tölkitettyyn olueen törmää tätä nykyä yhä useammin. Männä viikolla paikallisesta Prismasta tarttui mukaan Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan wanha tuttu Kievari Humalainen ja myös Retalea oli hyllyssä, mutta käteni tarttui varmoin ottein ainoastaan Humalaiseen. Hinta ei juuri tölkityksestä halventunut, alumiini-humalainen irtosi noin tasan tarkkaan 10 senttiä halvemmalla kuin lasi-humalainen, hintaa oli 2,89€. Rento kääntyminen ja katsaus takavasempaan, josta ajattelin hamuta jotain kenties uutta reitattavaa, mutta silloin koinkin ilmestyksen, tuo brittibitterien Jeesus Nasaretilainen, Fuller's London Pride, oli muuttanut olomuotonsa lasipakkauksesta alumiinipötköön, jota tölkiksikin kutsutaan. Hintakin oli ihanasti alentunut alle kolmen euron selostajan todetessa digitaalien pysähtyneen kaupan mediakuutiossa lukemiin 2,95€. Vaikka uusia kavereita löytyykin, niin vanhoja ei silti kannata unohtaa, niinpä mukaan tarttui myös Keisari Luomu, jonka kanssa olen kokenut jo monet kauniit kahdenkeskiset hetket. Tölkkönen on ihan kiva pakkaus, näyttävyydessä häviää putelille kuusmuna, mutta kevyt ja käytännöllinen se on, eikä valokaan pääse kuoren läpi pahojaan tekemään. Varovasti viilennyksen kanssa, sillä tölkki Pridestä tuli hetkessä liian kylmää, onneksi kuitenkin Slovakia kaatui sopivaa lämpötilaa odotellessa. Oluet muistuttavat naisia siinä mielessä, että liian kylmältä ei irtoo, ei silti, en minä niistä mitään ymmärrä, siis oluista. Naisista vielä vähemmän.

Tiettävästi Fuller'sin loistavaa London Porteriakin on saatavilla tölkistä, ei tosin vielä ainakaan Suomesta, mutta Ruotsin monopoli Systembolagetista taitaa löytyä. Myös kovassa nosteessa (yhä edelleen) oleva Skotlantilainen Brewdog tölkittää osaa oluistaan, 0,33l tölkkösessä pesii ainakin Punk IPA, jonka pesimäalue kattaa luultavasti Britteinsaarten lisäksi valtaosan Ruotsista, tiettävästi olut-ornitologit ovat havainneet myös saman panimon 77 Lageria ja ties mitä muita mutta niistä ei blogistilla ole tällä hetkellä varmaa havaintoa.

Näihin kuviin näihin tunnelmiin, täällä Aarne Närvänen, Ruskeasuo, Suomi.

Alkon kevään uutuuksia osa 2

Maaliskuussa kirjoittelin mielipiteitä joistakin Alkon kevään uutuuksista, nyt on aika ottaa esittelyyn osa tuon kirjoituksen jälkeen valikoimaan uusina tulleista oluista. Pari varsin hyvääkin uutuutta on tullut, mutta samalla toki myös tuttua ja turvallista kuraosaston täytettä.

Aloitetaan ensin erinomaisten uutuuksien lyhyestä listasta:

Nøgne Ø Imperial India Pale Ale (#500)

Tämä norjalaisen huippupanimon tupla-IPA on päätynyt ostoskoriini useammin kuin yli 15 euron litrahintaan olisin uskonut. Syykin on selvä, olut on loistavan makuinen! Järjetön määrä eksoottista hedelmäisyyttä, runsaasti humalaa ja erinomainen juotavuus. Alkoholi ei maistu yhtään ja tyylilajin oluita toisinaan vaivaavaa tahmaisuutta ei suutuntumasta löydy. Nimi tulee siitä, että tämä on panimon viidessadas keitto (batch). Aiemmin panimolta on tullut myös #100, joka oli panimon sadas batchi, jota myös saa Alkosta ja joka myös on aivan helvetin hyvä. 

Erinomaiset tulikin käsiteltyä siinä... 

Sitten hyvät: 

Hacker-Pschorr Hefe Weisse

Hyvä kuivakan puoleinen ja hapokas (ei kuitenkaan liian hapokas!) saksalainen vehnäolut. Tästä kirjoitin blogiin aiemmin koko pitkän arvionkin. Hinta-laatusuhde on tässä ihan hyvin kohdallaan. Jos vehnikset maistuu niin kannattaa kokeilla. 

 Imper Ale Ego

Italialainen viinipulloksi naamioituneena oluthyllyllä nököttävä olut. Ainakin luulisin, että nämä jäävät hyllyyn nököttämään, sillä 18,70 euron litrahinta on "ihan hyvästä" oluesta ainakin minulle liikaa.  Tästäkin kirjoitin blogissa aiemmin. Kyseessä on raikas belgityylinen ale, joka muistuttaa witbierejä, eli belgialaisia vehnäoluita. Raikas, virheetön ja hyvänmakuinen, muttei mitenkään säväyttävä ja tällä hinnalla saa puolestani jäädä hyllyyn. Halvemmalla saa yhtä hyviä saman tyylisiä oluita maitokaupoistakin, mm. La Trappe Puur tai Diamond Lente Blond.  

Strong Suffolk Vintage Ale 

Noin vuoden tauon jälkeen comebackin tehnyt Strong Suffolk Vintage Ale oli minulle uusi tuttavuus. Jostain syystä ei aiemmin tullut testattua, vaikka tämä onkin oluena varsin mielenkiintoinen, tässä on sekoitettu 12% tynnyrikypsytettyä alea ja tuoretta miedompaa alea, jolloin on saatu 6% sekoitus. Makukin oli hyvä, brittityyliin tutusti karamellisen toffeinen mallaspohja, jota komppasi tynnyrikypsytyksestä tarttunut tammisuus ja sopiva alkoholin potku. Jos on jäänyt maistamatta niin kannattaa antaa mahdollisuus. 

"No iha okei" uutuudet:

Blackfriar

Skotlantilaisen Inveralmond panimon valmistama English Strong Ale Blackfriar osoittautui huonommaksi kuin odotin. Brittityyliset oluet ovat viime aikoina maistuneet hyvin, mutta tässä muuten hyvän maun pilasi metallinen virhemaku, joka tunki nystyröihin silloin kun humaloinnin olisi pitänyt iskeä. Alkosta saa halvemmalla parempaakin samantyylistä, Fuller's 1845.

Herold Svetlý Breznický Ležák

Tällä panimolla on jo ennestäänkin kaksi tuotetta Alkon listoilla, Wheat Lager ja Black Lager, jotka ovat molemmat varsin onnistuneita ja ennen kaikkea hinta-laatusuhteeltaan hyviä oluita, sillä hinnat ovat kahden euron kieppeillä per pullo. Tämä uusin, jonka virallinen nimi on niin unpronouncable, että Alkokin tyytyy kutsumaan sitä Premium Czech Pilsiksi. Kyseessä on hyvin perinteinen tsekkipils, hieman voisella maltaisuudella ja kevyellä, mutta rapsakasti iskevällä ruohoisella humaloinnilla. Myös valmistukseen käytetty sokeri erottuu mausta, ei tämä olut silti makea ole, vaan melko raikas ja tasapainoinen. Suutuntuma ansaitsee erityiskehut, pilsiksi hyvin täyteläinen ja pehmeä. Kylmänä tuoksusta pisti esiin hieman vihannesmaisuutta, mutta se katosi myöhemmin. Suosittelen ja ostanen itsekin uudelleen, sopii varmasti hyvin kesän grilli-iltamiin, eikä liiemmin rasita lompakkoa.

Kuraosaston uutuudet lyhyesti listattuna:

Forst Premium Lager

Vaalea bulkkilager Italiasta. Olutharrastajia tuskin jaksaa kiinnostaa edes tikin vertaa ja mäyrismiehet eivät näin "kalliiseen" koske. 

Beck's

Valtavan InBev -megakorporaation omistama Beck's on vaalea lager Saksasta. Tässä on saattanut joskus olla makuakin, mutta nykyään sulautuu bulkkilagereiden kullankeltaiseen massaan. 

Corona Extra

Lähes väritön, tuoksuton ja mauton bulkkilager Meksikon suurimmalta panimolta.

Tulossa olevia, ei vielä (6.5.2011) Alkon sivuilla julkaistuja:

Kalnapilis 7.30
Toinen Liettualaisolut Alkon valikoimiin Švyturys Baltijosin kaveriksi. Tyylilajina balttimaille tyypillisesti vahva lager. Kiinnostaa itseäni tällä hetkellä enemmän kuin tämän tyyliset yleensä, sillä suuntaan vaimon kanssa Liettuaan kesäkuun alussa pienelle reissulle ja paikallinen olut tottakai kiinnostaa.
  
Nøgne Ø Saison
Kesäolutvalikoimaan, joka julkaistanee joskus toukokuun lopulla, on tulossa tämä ennakkoon todella hyvältä vaikuttava belgialaista alkuperää olevan Saison-tyylin edustaja. Lähteenä panimon facebookiin pistämä kuva, jossa tätä pullotetaan erityisellä suomietiketillä varustettuna ja teksti "Saison gone Finnish."

Schneider Weisse Mein Kristall

Olutopas.infon foorumeilla maahantuojan edustaja vahvisti tämän oluen tulon Alkon kesäolutvalikoimaan. Kyseessä on suodatettu vehnäolut. Suodattamalla vehnäoluesta lähtee juuri se paras anti pois, sillä tietty hiivaisuus ja kunnon banaanisuus hyvän vehnän tekee, ainakin omasta mielestäni. Kaikki maistamani suodatetut ovat olleet suodattamattomia veljiään huonompia, jotkut jopa pahvisia, mutta annan toki tälle mahdollisuuden, sillä panimo on yksi parhaista, ellei paras vehnäolutta valmistavista panimoista. Hintakin on toivottavasti ja maahantuojan (Servaali) huomioon ottaen jopa todennäköisesti kolmen euron pintaan tai alle.

Siinä niitä, mutta missä ovat suomalaiset pienpanimo uutuudet? Olisiko siinä sellainen aihe, josta kannattaisi taas antaa Alkon palauteboksiin täytettä? Julkisesti tietenkin. Viimeisestä monopoli-angstin purusta onkin jo hetki kulunut. Vapaus kansalle!