Olutarvio: Gouden Carolus Hopsinjoor

Gouden Carolus Hopsinjoor

• Panimo: Het Anker
• Maa: Belgia
  
• Alkoholipitoisuus: 8,0% 
• Saatavuus: Ulkomailta, olutravintoloista
• Oluttyyli: Belgityylinen vahva ale

Juhannusjytkynä toiminut 0,75cl Gouden Carolus Hopsinjoor edustaa reilummin humaloitujen belgien sukuhaaraa. Genre on siis sama kuin esim. Alkosta saatavalla erinomaisella Chouffe Houblonilla. Hopsinjoorin takana on vuonna 1471 perustettu belgialainen panimo Het Anker, jonka tumman, Alkostakin saatavan Gouden Carolus Classicin arvioin blogissa aiemmin. Pidin Classicista sen verran, että odotukset tätä kohtaan olivat korkealla ja kohtuullisen hyvin tämä odotuksia vastasikin. Hopsinjooria ei Alkosta löydy, joten ne joutuu hakemaan ulkomailta tai nauttimaan asiaan vihkiytyneessä olutravintolassa.

Näin kaatuu Hopsinjoor

Iso shampanjatyyliin suljettu pullo aukeaa vaimeasti mossahtaen ja eurooppalaisten humalajikkeiden kukkainen tuoksu nousee kuin sauhuten pullon suusta. Lasiin oranssinkultainen Hopsinjoor kaatuu runsaasti vaahdoten. Vaahto on kestävää pilvistä höttöä, jonka katoamista lasin pinnalta saa odottaa ikuisuuden. Odotellessa ehtii hyvän tovin keskittymään oluen valokuvaamiseen, vaikka maistaakin tekisi jo mieli. Tuoksu on hiivainen, hieman vehnäinen ja sitruunainen. Aromaattista kukkaista ja ruohoista humalaa, sekä lisäksi hieman mausteisuutta. Maun rungon muodostavat belgihiivaisuus ja vehnäinen mallas. Maun alussa on makeutta, joka loppua kohti taittuu kuivempaan suuntaan. Alkoholin potkuakin on, mutta ei viinaisuutta. Humalointi jää loppupeleissä esim. Chouffe Houbloniin verrattuna kevyeksi. Tässä on maun loppupuolella maanläheistä ruohoisuutta, kukkaisuutta ja iskevää pippurista mausteisuutta, mutta vain keskiverrosti - kliimaksi jää saavuttamatta. Jäin ehkä kaipaamaan aromikkaampaa hedelmäisyyttä, mutta toisaalta tämä oli todella tasapainoinen tällaisenään. Pitkä mausteinen jälkimaku on hyvä ja alkoholikin hieman lämmittää. Suutuntuma on täyteläinen ja maltillisen hiilihappoinen. Alun makeudesta jää hieman tahmeutta kielen päälle ja se kestää loppuun asti. Runsaampi ja monipuolisempi humalointi olisi kenties tehnyt tästä vielä paremman, mutta kuten mainittua niin tasapainoinen olut ja tällaisenään erittäin nautittava. Ei aina tarvitse olla extremeä. Kuten arvata saattaa, niin maistui aika pirun hyvin aurinkoisella terassilla.

Yhteenveto:  Tasapainoinen, melko runsaasti humaloitu belgiale.

Nautintasuositukset: 8-12 asteen lämpötilassa, runsaalla kaadolla ylimääräiset hiilihapot pois.

ARVOSANA: 8+

Olutarvio: Gusswerk Weizenguss

Weizenguss

• Panimo: Brauhaus Gusswerk
• Maa: Itävalta
  
• Alkoholipitoisuus: 5,4% 
• Saatavuus: Alko (2,38€/0,33l)
• Oluttyyli: Hefeweizen

Alkoon saapui hieman takavasemmalta ja yllättäen tällainen itävaltalainen luomuvehnäolut. Luomusta huolimatta hinta on Alkon mittakaavassa halpa - 2,38€ / 0,33l pullo. En lukenut mitään ennakkotietoja panimosta tai oluesta vaan siirryn kerrankin suoraan asiaan. Pullon on hillityn tyylikäs, etuetiketissä ei ole mitään ylimääräistä vaan yksinkertainen on tässä tapauksessa kaunista. Useimmat vehnäolutlasit ovat puolilitraisille tarkoitettuja, joten pullokoko saa hampaat hieman narskumaan, mutta pikkupullon kanssa oppinee elämään, mikäli olut paljastuu hyväksi. Pisteet kotiin myös siitä, että olut on luomua.

Näyttävä, samean oranssi olut, jonka kermainen vaahto on tyylille uskollisesti runsas. Kokonaisuutena komeaa katseltavaa. Tuoksu on pehmeän vehnäinen, kypsän banaaninen, sitruunainen, hieman hunajainen ja mausteinen. Pehmeys tuntuu olevan oluen kantava teema, sillä makukin on pehmeä. Siinä on sahtimaista hedelmäisyyttä, eli kypsää (sellaista "hieman" tummunutta jota ei tee enää mieli syödä) banaanisuutta ja hieman mansikkaa. Vehnäistä maltaisuutta ja hiivaa on vehnäoluelle normaalisti. Sitruunaisuutta ei maussa juuri esiinny, eikä raikkaus ole muutenkaan tämän oluen juttu, vaan tämä on enemmänkin täyteläinen ja kypsän hedelmäinen nautiskeluvehnis. Suutuntuma on vehnäolueksi hyvin täyteläinen ja maltillisen hiilihappoinen. Ei pahaa sanottavaa, tällä hinnalla erinomainen ostos ja tulee varmasti ostettua toistekin. Suosittelen!

Yhteenveto: Sahtimaisesti kypsiä hedelmiä tarjoava, hieman erilainen, mutta silti ehdottoman tunnistettavasti vehnäolut. 

 Nautintasuositukset: Lähes jääkaappikylmänä vehnäolutlasista

ARVOSANA: 8+

Olutarvio: Vakka-Suomen Prykmestar Suvi

Prykmestar Suvi

• Panimo: Vakka-Suomen Panimo
• Maa: Suomi
  
• Alkoholipitoisuus: 4,5% 
• Saatavuus: Maitokaupat (ostopaikka Prisma, Rauma, 3,29€/0,5l)
• Oluttyyli: Aromatisoitu olut

Vakka-Suomen Panimon Prykmestar Suvi on koivunlehdillä maustettu olut, joka ilmestyy kevään/alkukesän kausituotteena nyt toisena vuotena peräkkäin. Panimomestarin itse keräämiä supisuomalaisia tuoreita koivunlehtiä on liotettu yön yli maltaiden mäskäysvedessä, josta pitäisi olueen irrota kevyt koivuinen maku, joka nousee etiketin mukaan parhaiten maun loppupuolella esiin. Olen maistanut tätä ennenkin, mutta se oli viime vuoden syyskuun lopulla, eikä keväällä pantu olut ollut enää tuoreinta mahdollista. Silloin tämä ei täysin vakuuttanut, mutta nyt annan toisen mahdollisuuden tuoreena. Odotettavissa mieto, mutta raikas ja kevyen koivuinen olut. Montako muuta koivuolutta tiedätte? Niinpä. Melko uniikki tapaus taitaa olla. Olvi on kopsannut idean halkotölkkinsä ulkonäköön tästä Suvioluen pullosta. Koivunrunkoa esittävä etiketti sopii tähän kesäiseen olueen hyvin, mutta Olvi Halko sen sijaan on Olvin kolmosta erilaisessa pakkauksessa ja kovemmalla litrahinnalla. Innovatiivistä? Onneksi meillä on näitä pienpanimoitakin.

Kullankeltainen, standardi pilsin väri. Vaahto aivan vitivalkoinen, osin suurikuplainen, tiivis ja pitsiä jättävä. Tuoksu melko neutraali, puhdasta maltaisuutta ja kevyesti, mutta selkeästi erottuen ruohoista humalaa. Koivua en vielä tuoksussa havaitse. Raikas, mutta mieto tuoksu. Myös maku on melko mieto, tarjoten samaa raikasta mallaspohjaa ja kelpo annoksen ruohoista humalaa, etiketin maininnan mukaisesti saunavihta saa jalansijaa vasta jälkimaun puolelta, jossa kevyt koivunlehden aromi jatkuu kiitettävän pitkään. Hyvin perinteisen pils oluen linjoilla liikutaan, mutta koivunlehdet tuovat pientä lisäsärmää ja twistiä makuun. Suutuntuma on kevyt ja keskiverrosti hiilihappoinen. Raikas ja laadukas kokonaisuus, mutta jää loppupeleissä kuitenkin hieman pliisuksi. Kokeilemisen arvoinen, mutta en usko, että tästä muodostuu itselleni mitään kesän kestosuosikkia.

Yhteenveto: Pils-tyylinen olut, johon kevyt koivunlehtisyys tuo hieman  lisäarvoa.

Nautintasuositukset: Lähes jääkaappikylmänä sopivasta lasista.

ARVOSANA: 7

Alkon kesäoluet 2011

Alkon kesäoluet 2011

Alkoon paukahti viime viikolla 9 kpl kesäoluita (listattu yllä), joista 6 olen saanut maistettua. Kahta ei alustavasti kiinnostakaan maistaa (Apfel Bier ja San Miguel) ja yhtä en ole vielä saanut, vaikka olen lähi-Alkooni tilauksen jättänyt (Saison De Dottignies). Alla joitain ajatuksia ja havaintoja maistetuista.

Mikkeller Burger & Bun L.A. Lager

Tanskalaisen Mikkel Borg Bjergsøn tyylinäyte tähän loppuunkaluttuun (niin luulin, mutta sitten maistoin tätä) vaaleiden lagerien tyyliin. Olut on pantu Kööpenhaminalaiselle Burger & Bun ravintolalle. Runsaasti humaloitu vaalea lager, joka muistuttaa maultaan enemmänkin jenkki pale alea. Kesäolutvalikoiman parhaimpia, I love it!

Olutarvio: Utuisen oranssinkeltainen olut, jonka runsas vaahto on osin suurikuplainen. Pieni kerros kestää oluen pinnalla pitkään. Tuoksu on miellyttävän mäntyinen (ei pistävä) ja todella runsaasti eksoottisen hedelmäinen. Hyvin humalainen tuoksu, jonka lopussa on aavistus karamellimaista mallasta, ei aivan tyypillisin vaalea lager. Maku on myös miellyttävän pehmeä, olut tuntuu miellyttävältä suussa ja on tuoksun tavoin hyvin eksoottisen hedelmäinen ja loppua kohti enemmän mäntyinen. Suutuntuma on ehkä aavistuksen vaahtoava ja se saa oluen tuntumaan hieman ohuelta aluksi, mutta loppua kohti happojen haihtuessa runko tukevoituu. Hiilihappoisuus on maltillista tasoa. Hyvin nautittava, tuoksu aivan erinomainen ja makukin erittäin hyvä.

L'Avesnoise Bière Blanche

Ranskalainen witbier, eli flaamien vehnäolut. Tyylilajin tunnetuin lienee Hoegaarden. Tämän ranskalaisen tuoksu ei vakuuttanut, mutta maultaan se oli varsin nautittava. Hinta-laatusuhde on ihan hyvä, mutta en usko tästä muodostuvan itselleni vakio-ostosta.

Olutarvio: Kullankeltainen, oranssihtava, utuinen ja runsaasti vaahtoava. Tuoksu on vehnäisen maltainen ja pippurisen mausteinen. Selkeästi erottuu myös likaista märkää rättiä muistuttava tuoksu, eli aivan parhaaseen raikkauteen ei ylletä. Maku on kuivahkon vehnäinen, hieman hapan ja mausteinen, loppupuolella myös hyvin kevyttä omenaista hedelmäisyyttä. Mausteisuuskin varmaan osaltaan auttaa kuivattamaan suutuntumaa. Maku on selvästi tuoksua parempi, joskin melko mieto ja yksipuolinen. Suutuntuma on kuivahko, melko runsaan ja hieman pistävän hiilihappoinen ja keskitäyteläinen. Ihan juotava witti.

Nøgne Ø Saison

Norjalaisen huippupanimon näyte belgiasta lähtöisin olevaan saison tyyliin. Hintava, kuten panimon oluet yleensäkin, mutta erinomaisen hyvä kesäinen nautiskelujuoma. Hinnasta huolimatta päätyy ostoskoriini kesän aikana monta kertaa. Tästä kirjoitin blogissa jo aikaisemminkin, lue juttu tästä.

 

Olutarvio: Oranssinen, utuinen ja runsasvaahtoinen olut. Tuoksultaan raikas, hedelmäinen, hieman mausteinen ja hapan. Humalointi tuoksussa on hieman saippuaista ja sitruksista. Yleisilmeeltään napakka ja iskevä tuoksu. Maultaan menisi täysin belgialaisesta, ollen raikkaan belgihedelmäinen, hieman hapan, kuivahko ja kukkaisen, sekä sitrushedelmäisen humaloitu. Pitkä greippisen hapan ja kuiva jälkimaku kruunaa kokonaisuuden. Suutuntuma on kuivahko, keskitäyteläinen ja maltillisen hiilihappoinen. Hiivat jätän itse mieluummin pulloon, parempi ilman.

Oppigårds Golden Summer Ale

Ruotsalaisen Oppigårdsin blond ale on tyylille tyypillisen raikas ja erittäin juotava, mutta samalla hieman yksiulotteinen ja mauiltaan mieto, joka toki sekin on tyylille tyypillistä. Tästä ei jostain syystä tullut kirjoitettua olutarviota, mutta hyvä mieli jäi. Jos tyylilajin muut edustajat maistuvat, niin mikä ettei tämäkin. Tulen ostamaan toistekin ja arvio saattaa seurata perästä.

Schneider Weisse TAP2 Mein Kristall

Jos vehnäolutta olisi pakko juoda suodatettuna, eli kristall-versiona, valitsisin Schneider Weissen TAP2:n, mutta koska ei ole pakko, niin juon ennemmin suodattamatonta. Mielestäni nämä suodatetut vehnikset ovat turha oluttyyli, mutta jos tälle jotain käyttöä on niin toiminee siltana lagerista kunnon vehniksien pariin.

Olutarvio: Kirkkaan kullankeltainen olut, joka vaahtoaa runsaasti, niin kuin hefen pitääkin. Tuoksu on runsaan purukuminen, sitruunainen ja hieman banaaninen. Hedelmäisyys hyvin pinnalla. Olut tuntuu suussa nielaisun jälkeen hieman nahkealta. Maku on suodattamatonta hefeä selvästi heikompi, kuten olettaa saattaa, mutta samat elementit ilman hiivan läsnäoloa ovat kuitenkin mukana. Sitruunaisuutta on banaania enemmän ja purukumissa löytyy, makeutta on ehkä jopa enemmän kuin happamuutta. Ei kuitenkaan millään tavalla pahvinen, kuten jotkin lajitovereistaan, vaan raikkaan juotava. Suutuntuma hieman suodattamatonta kepeämpi.

Svaneke Session Pilsner

Tanskalainen suodattamaton pils, joka nimensä mukaan olisi sopiva sessiokäyttöön. Makukin tukee tätä väitettä, mutta Alkon hinnoittelu torpedoi sen. Hyvä pils, mutta turhan hintava. Omalta osaltani jäänee kertakokeiluksi. 

Olutarvio: Kullankeltainen olut oranssilla vivahteella. Tiivis keskiverto vaahto, joka jättää pitsiä laskiessaan. Humalapainotteinen tuoksu, amerikan sitrusta ja mäntyä kevyt maltaisuus seuranaan. Simppeli, raikas tuoksu. Iskevä humalointi on myös maun hallitsevana elementtinä, alkaen ruohoisena ja taittuen loppua kohti yhä katkeramman mäntyiseksi päättyen jälkimaun pitkään greippiseen happamuuteen. Kevyt keksimäinen maltaisuus kulkee maussa mukana humaloinnin takana. Suutuntuma on maltillisen hiilihappoinen ja kenties aavistuksen keskitäyteläiseksi arvioimiani kevyempi.

Siinä niitä. Saison De Dottignies saatetaan nostaa blogissa myöhemmin esiin, mikäli tuote osoittautuu nautittavaksi. Tutustukaa nyt ensin näihinkin. Ai olet tutustunut jo? ...Juovo! 

Muita uutisia:

Raumalla aloittaa uusi "pienimunaisten mikrokotipanimo" Forestriver, jonka ensimmäinen olut on Virpi. Kyseessä on kahden amatöörin kunnioitettava yritys halvan, mutta hyvän oluen panemiseen. Oluen taustalla on Uusi-Seelantilainen vaalea kaunotar, joka tarjosi blogistin nuoremmalle veljelle hänen elämänsä toistaiseksi parhaat kyydit. Olut valmistetaan Coopers Draught pönikästä, sokeri korvataan spraymaltaalla ja Uusi-Seelantilaista Nelson Sauvin humalaa lisätään aromihumalaksi "riittävästi". Mahdollisesti suoritetaan jopa osittaismäskäys crystal maltilla, mutta se on vielä auki. Asiasta lisää myöhemmin, mikäli touhu onnistuu. Jos ei niin vaivumme syvään hiljaisuuteen, eikä aiheesta enää puhuta. Asiasta lisää Reittausblogin facebook sivulla.

Sain myös postikortin Plzenistä, jossa wanhempi veljeni vieraili vaalean lagerin syntysijoilla. Matkakertomuksesta kiinnostuneet voivat suunnata tänne: J seikkailee, havainnoi ja valokuvaa

Brouwerij't IJ

 (kuva: Brouwerij't IJ)

Brouwerij 't IJ on Amsterdamin keskustassa sijaitseva pieni hollantilaispanimo, joka on perustettu 1983, eli samana vuonna kun Reittausblogin siemen kylvettiin. Vuosituotanto on noin 250 000 litraa, joka on noin puolet vähemmän kuin esim. Vakka-Suomen Panimolla. Panimon kaikki oluet ovat luomusertifioituja pintahiivaoluita, suodattamattomia sekä pastöroimattomia ja niissä on "talonmakuna" jonkin verran herkullista happamuutta. Saatavuus Suomesta lienee mitätön, Alkolla ei ole panimon tuotteita listoilla ja muut kaupat eivät saa myydä, koska panimon kaikki oluet ovat aivan saatanan turmiollisia, eli ylittävät maagisen 4,7% rajan. Niputan tässä jutussa viisi panimon olutta saman otsikon alle, maistelut suoritettiin alkuvuoden aikana. Tsekatkaa nämä jos jossain näette, vähintään hyviä oluita kaikki. 

Plzen (Pils, 5%)

Pintahiivalla tehty pils, ei aivan tyypillinen siis, mutta ulkonäkö on runsasta vaahtoa lukuunottamatta kuitenkin tyypillistä pilsiä. Tuoksu on happaman villihiivainen, hapokas ja ruohoinen. Tshekkipilsiä happamuudella, mahtavaa! Hapan maku muistuttaa aluksi jopa rahtusen Orvalia kevyellä omenaisuudellaan, mutta loppua kohti olut muuttuu enemmän ruohoiseksi kun humalointi hyppää kehiin. Kuivan hapan ja ruohoinen yleisilme. Pullon pohjalla on hiivaa, jonka itse jättäisin mieluummin kaatamatta. Hiivan kaataminen pyöreyttää makua liikaa ja raikkaus katoaa. Erikoinen, mutta erinomainen pils, tätä pitää saada lisää. Sessiokäyttöön.

Zatte (Tripel 9%)

Tripel-tyylin tulkinta t' IJ:ltä. Tuoksu on päärynäinen ja ananaksinen, sekä hieman hapan ja mausteinen. Raikas ja houkutteleva. Maku on makeahkon päärynäinen ja hieman ananaksinen ja lopuksi kevyesti korianterinen ja taustalla komppaa tuttu panimon happamuus. Hyvin perus tripelin linjoilla liikutaan siis, vaikkakin tämä ehkä hieman totuttua makeampi ja kevyesti hapan. Alkoholia ei vahvuudesta huolimatta mausta löydy. Talon oluista ehkä lähimpänä tyypillistä oman tyylinsä edustajaa, mutta taiten pantu joka tapauksessa.

 Strutsi-teema toistuu persoonallisen muotoisissa etiketeissä.

Columbus (Belgityylinen vahva ale 9%)

Pullossa paljon suuripartikkeleista hiivaa, joka sekoittuu kaataessa väkisin oluen joukkoon, sillä olut lähes hyppää pullosta kun korkin napsauttaa auki. Isot hiivapartikkelit kuitenkin laskeutuvat nopeasti lasin pohjalle. Lasissa olut on tumman kuparinen ja sen todella runsas kestävä vaahto on kermaista ja höttöistä. Tuoksu on tuoreen omenainen, banaaninen ja orvalin tapaan hapan, lambicmaista tallimaisuuttakin esiintyy. Lopussa on vielä hieman yrttistä mausteisuuttakin. Happaman hedelmäinen, omenainen maku on kuivahko, kukkainen, hiivainen ja vehnäinen. Melko mielenkiintoinen yhdistelmä, jonka ei paperilla välttämättä uskoisi toimivan, mutta niin vain käytännössä toimii. Jälkimaku on hyvin lambicmainen, happamuutta ja orvalmaisia viboja. Muutenkin lambicmainen villihiivan happamuus on maussa selkeästi esillä yhtenä hallitsevana elementtinä. Varsin mielenkiintoinen ja hyvä olut.

Extra Speciale Vlo (Belgityylinen vahva ale 9%)

Erikoisvahva versio panimon Vlo oluesta. Valmistettu De Bierkoning olutkaupan 25-vuotisjuhlaa varten. Pullossa on Vlo:n etiketti, mutta siihen on lisätty pieni tarra, joka kertoo sen olevan Extra Speciale versiota. Tämä oli mielestäni paras näistä viidestä maistamastani panimon oluesta. Tuoksu on aivan uskomaton, siinä lambicin tallimaisuus yhdistyy kirpeään hedelmäisyyteen ja appelsiininkuoriin. Hapan maku on todella runsaan hedelmäinen, löytyy niin sitruunaa, omenaa, appelsiininkuorta kuin eksoottisiakin sävyjä. Lambicmaiset sävyt sulautuvat hedelmäisyyteen täysin saumattomasti. Juotavuus ja nautittavuus on täysin tapissa korkeista prosenteista huolimatta. Stunning!

 

Struis (Belgityylinen vahva ale 9%)

Kolme viidestä maistetusta oli vahvoja belgityylisiä aleja ja alkoholipitoisuuskin on kaikissa sama 9%, mutta keskenään oluet olivat kuitenkin erilaisia. Struis eroaa muista maistetuista heti jo tumman ruskean värinsä vuoksi. Tuoksussa on jälleen tuttu happamuus ja omenaisuus. Lisäksi tummia kuivattuja hedelmiä ja kevyt tallimaisuus. Vaikea tuoksu arvioitavaksi, ei tunnu oikein saavan otetta vaan tietynlainen iskevyys puuttuu ja hieman vihannesmaisuuttakin tuntuu aika ajoin. Maku on tumman hedelmäinen ja hieman paahteinen, happamuutta löytyy lähes lambicmaisesti, mutta se on pehmeää, eikä suuta supistavaa laatua. Suutuntuma on tummalle vahvalle oluelle sopivan täyteläinen ja matalahiilihappoinen. Nautittava ja omalaatuinen.

Varsin uniikki panimo, tai ainakin siltä näin vielä melko kokemattoman olutharrastajan näkövinkkelistä vaikuttaa. Villihiivainen happamuus on läsnä jokaisessa maistamassani oluessa, joten jos esim. Alkosta saatava Orval tai lambicit maistuvat niin tämän panimon oluita kannattaa haalia käsiinsä. Omani sain eräältä Saksalaiselta kääpiöltä, mutta se on toinen tarina se.

Kesä ja Nøgne Ø Saison

 

Kesä ja saison, nyt voi v*ttu naattia naattia naattia...

Alkon kesäolutvalikoiman kirkkain tähti, ainakin ennakko-odotuksissa, on norjalainen Nøgne Ø Saison, joka irtoaa pitkäripaisen hyllystä hikikarpaloita otsalle nostattavaan 6,01€ hintaan. Pullokoon ollessa puolilitrainen litrahinnaksi muodostuu yli 12€. Nøgnen tuotteelta tämän vielä kestää, mutta vastahakoisesti kortin saa monopolin kassalla koneeseen työntää. Saison on Belgiasta lähtöisin oleva, pitkät perinteet omaava oluttyyli. Saisonit sopivat maultaan yleensä mainiosti kavereiksi kesänviettoon, alunperin ne pantiin loppukesän sadonkorjuuoluiksi.

Nøgne Ø Saison, jota äsken ensi kertaa maistoin, oli taattua Nøgnea, eli tutulla 4-10 arvosana asteikolla mitattuna noin yhdeksikkö. Tuoksultaan raikas, hedelmäinen ja keskirunsaasti humaloitu. Humalointi on hieman saippuaista ja sitruksista. Maultaan tämä norski menisi myös täysin belgialaisesta, ollen raikkaan belgihedelmäinen, hieman hapan, kuivahko ja kukkaisen, sekä sitrushedelmäisen humaloitu. Pitkä greippisen hapan ja kuiva jälkimaku kruunaa kokonaisuuden. En usko tämän sopivan grillausolueksi, makkaran tai pihvin kaveriksi. Lautaselle suositellaan etiketissä kalaruokia ja valkoista lihaa. Omassa käytössäni uskoisin menevän täysin nautiskeluoluena. Janojuomanakin menisi mainion juotavuutensa ansiosta, mutta 6,5% alkoholipitoisuus on syytä muistaa ja hintakin valitettavasti osaltaan hillitsee useamman putelin ostamista. Alkossa tällä hetkellä oleva erä on sopivan tuoretta, pantu 19.4.2011. Kehoitan käymään kimppuun asappina, vaikka tämä kestänee ikäännytystäkin. 

Muitakin Alkon kesäolutvalikoiman oluita yritän ehtiä blogissa nostamaan esille, vaikka yhdessä isommassa könttäjutussa kunhan kesän riennoilta (ja työnteolta) ehtii. Seuraava viikonloppu menee Tampereella jossain idols-konsertissa, mitä siellä niitä nyt oli... Accept ja Judas Priest ainakin. Hyvää kesää!

Matkalla Liettuan Kaunasissa

Tuli käytyä parin päivän visiitillä Liettuan Kaunasissa. Ensikosketus Liettuan maaperään, ekaa kertaa about 12 vuoteen lentokoneessa ja ekaa kertaa neljään vuoteen vaimon kanssa kahdestaan matkalla. Varsinaisesta "olutmatkasta" ei ollut kyse, vaan lähinnä tarkoitus oli päästä vaimon kanssa hetkeksi irti. Kaksi päivää on lyhyt aika, mutta kyllä siinäkin jo ehti monennäköistä nähdä ja tuli toki muutamia oluitakin maisteltua. Ryanair lentää Tampereelta (Pirkkalasta) suoraan Kaunasiin ja tarjouksia tarkastelemalla on mahdollista lentää edestakaisin todella halvalla. Meillä maksoi kahden hengen meno-paluu lennot yhteensä 76€ ja rapiat. Pelkät käsimatkatavarat mukaan ja menoksi. Liettuan valuutta on liti. Yksi euro on noin 3,4 litiä. Olut maksoi kaupassa pari litiä ja ravintoloissa yleensä 3-7 litiä merkistä ja tuopin koosta riippuen. Kallein tilaamani olut oli hotellin ravintolasta tilattu Guinness, joka maksoi 10 litiä, eli karvan alle 3 euroa. Ravintoloissa ruoka maksoi sen verran vähän, että 20€ riitti helposti kahden henkilön syömisiin ruokajuomineen ja jälkkäritkin sai vielä päälle. Ryanairin lento oli yli puoli tuntia etuajassa perillä, olimme pyytäneet hotellia lähettämään taksin lentokentälle klo. 23.35, jolloin lennon olisi pitänyt olla perillä. Ajateltiin, että odotushommiksi meni, mutta meidän hotellilla (ja muillakin hotelleilla) oltiin ilmeisen hereillä lennon saapumisajasta, sillä heti terminaalissa oli noin 20 taksikuskia, joilla oli jokaisella oli nimilappu kädessä. Sieltä joukosta löytyi myös meidän semisti pelottava paksuniskainen kuskimme, jonka uudehkoon audiin saimme hypätä kyytiin. Hinta oli hotellin kanssa etukäteen sovittu 60 litiä, eli about 18 euroa. Enemmänkin voi joutua maksamaan, mikäli hintaa ei sovi etukäteen. Esimerkiksi pois lähtiessä hieman kaljuuntuva Steve Carellin näköinen taksikuski pyysi vielä kymppiä lisää, kun tarjosin kuuttakymppiä maksuksi. Bussilla pääsee kahdella litillä, mutta niitä ei noin myöhään taida enää mennä.

  Laisvés aléja. Repussa Maximasta ostettu saalis.  "Mul on kuule hevosen voimat!"

Kaunas on Liettuan entinen pääkaupunki, populaa on tällä hetkellä noin 350000. Kaupunki jakautuu nimellisesti uuteen ja vanhaan kaupunkiin, mutta kovin suurta eroa ei näiden välillä ole. Uudellakin puolella pääkatujen ulkopuolella on monet talot melko huonossa jamassa, silti seinässä saattaa olla uudenkarhea ilmalämpöpumppu ja pihassa komea auto. Samalla tavalla se taitaa olla tosin monessa muussakin entisen itäblokin kaupungissa. Kaupungin keskusta kulminoituu kahden kilometrin pituiseen Laisvés aléja kävelykatuun, jonka varrella on runsaasti kauppoja ja ravintoloita. Ruoka ja olut on Liettuassa halpaa ja kulttuuriin kuuluu ulkona syöminen. Kävelykadun varrella olikin jokainen terassi lähes täynnä pitkin päivää ja hyvä leppoisa tunnelma 29 asteen lämmössä. Yhtään paidatonta örveltävää känniääliötä ei näkynyt, eikä kuulunut koko reissun aikana (ei edes kuvaukseen sopivaa suomituristia!). Liettualaiset vaikuttivat hyvin leppoisilta, eivätkä juoneet humaltuakseen vaan enemmän nautiskelivat, sovimme siis hyvin joukkoon. Olutostosten kannalta paras paikka lienee keskustan lähellä sijaitsevan Akropolis kauppakeskuksen Maxima supermarket. Liettualaisten oluiden valikoima oli todella runsas, lisäksi edustettuna oli isot kansainväliset lagermerkit, pari saksalaista isoa panimoa, joista Paulaner näkyvimpänä ja Belgeistä mm. La Trappe ja Affilgem. Brittiosastoakin oli Fuller's:n johdolla, mutta ylipäätään tuontioluiden valikoima oli esim. Alkoa huonompi, eli huono. Reissun pääpaino omalla kohdalla oli kuitenkin Liettualaisiin oluisiin tutustuminen. Ostin Maximasta muutaman pullon hotellireittauksia varten, mutta niistä tuli loppujen lopuksi juotua vain suodattamaton Svyturys Nefiltruotas Raw, joka oli yksi parhaita maistamia liettualaisia, Tauras Nefiltruotas, joka oli yksi huonoimpia ja Paulaner Salvator, joka on klassinen saksalainen doppelbock. Asahi Super Dryn ja Affligem Tripelin poisti Kaunasin lentokentän turvatarkastaja repustani kun yritin niitä käsimatkatavaroissa lentokoneeseen, tylysti "Not allowed", no eipä nuo paljoa maksaneet, n. 2€ per pullo. Harmi silti, sillä olisin ollut ensimmäinen ihminen maailmassa joka kaappaa lentokoneen Asahi Super Dryn avulla... Liettualaisoluet maksoivat vielä vähemmän, 0,5l pullo irtosi merkistä riippumatta alle eurolla.

Panimoravintola Avilys ja kunnon kupariset tankit

Avilys Medaus

Kaunasissa on kaksi panimoravintolaa Akropolis kauppakeskuksessa sijaitseva Bravaria ja vanhassa kaupungissa kävelykatu Vilniaus Gatvén varrella sijaitseva Avilys. Bravaria oli tyylikäs saksalaistyylinen ravintola (kuten nimestäkin voi päätellä). Muuten viihtyisän ympäristön pilasi isolla screenillä pyörivä Voicen tyylinen musiikkikanava, joka soi aivan liian lujalla. Keskustelemaan kuitenkin pystyi, mutta moista kapistusta ei mielestäni olisi tarvittu ollenkaan. Kaikki tarjoilijat eivät puhuneet englantia, mutta jos eivät tilausta ymmärtäneet, niin hakivat kielitaitoisen paikalle. Maistoin Bravarian vehnäolutta, eli Baltasia ja tummaa lageria Ajerųa, jotka olivat molemmat varsin laadukkaita, nautittavia matalahiilihappoisia oluita, mutta kuitenkin varsin miedon makuisia. Ylipäätään liettualaisoluet vaikuttivat hyvin pitkälle mallaspainotteisilta, humalointia ei juuri missään oluessa noteerannut normilageria enempää. Avilysissä nautin talon hunajaoluen Medausin, joka oli yksi reissun parhaita oluita. Hyvin hunajainen, kenties karvan liian makea, mutta pehmeä ja herkullinen. Avilysillä oli ulkona terassi, mutta varsinainen ravintola, jonne me menimme, sijaitsi kellarikerroksessa. Hyvin maltillisesti valaistu, tunnelmallinen tila. Sekä Bravariassa, että Avilysissä nautittiin beer snacksien listalta paahdetut leipätikut, joissa oli valkosipulia, majoneesia ja juustoa. Hemmetin hyviä molemmissa paikoissa, mutta Bravariassa kenties vielä hitusen parempia ja yhdestä satsista riitti molemmille matkaajille. Molemmat panimoravintolat jättivät itsestään hyvän kuvan, oluet olivat laadukkaita ja panovehkeet kaiken kansan nähtävillä ravintolan sisällä. Ruokaa ei päästy snacksejä enempää testaamaan, sillä kuvut olivat täysiä jo paikalle saapuessa, mutta menuissa oli herkullisen nälköisiä annoksia. Tavallaan jopa harmitti, ettei Avilysiin voitu jäädä syömään, sillä baarimikko sytytti tyylikkäästi kynttilät pöytään ja oli muutenkin todella kohtelias. Ravintoloissa muutenkin palvelu oli todella hyvää, mielestäni selvästi suomalaista ravintolakulttuuria edellä. Paikallisiin tapoihin kuuluu tipin jättäminen ja sitä käytäntöä mekin noudatimme. Pääsääntöisesti jätetimme kaikki vaihtorahoina tulleet kolikot tipiksi ja jos summa näytti mitättömältä niin nakkasimme pari litiä siihen päälle.

Liettuan päämerkeistä selkeästi paras oli Svyturys, joka jätti varjoonsa Kalnapilisin, Taurasin ja Volfas Engelmanin. Svyturyksen oluet olivat puhtaimman makuisia, muut panimot onnistuivat saamaan etanolin makua jopa 5,2% peruslageriinsa. Svyturyksen vehnäolut Baltas maistui taivaalliselta terassilla nautittuna, vaikka tarjoiltiinkin lemon slicen kera. Lisäksi jo aiemmin mainittu suodattamaton Nefiltruotas Raw oli hyvä ja siinä saattoi jopa aistia humalointiakin hieman. Myönnettäköön että Ryanairin lennolla maistettu, 4,5€ maksanut, Svyturys Ekstra peruslager ei ollut yhtään muita merkkejä ihmeellisempi, mutta Svyturys kuitenkin jätti itsestään parhaan kuvan. 

Svyturys Baltas, saksalaistyylinen hefeweizen. I love it! (ja Elvari diggas myös!)

Toisena päivänä kävimme lähellä keskustaa sijaitsevassa Kaunasin eläintarhassa, joka vaikutti ihan hyvin hoidetulta eläintarhalta, vaikka rakennukset olivatkin pääsääntöisesti vanhoja ja joillakin eläimillä mielestäni turhan pienet tilat. Eläintarhan pienestä kioskista sai Volfas Engelmanin lageria hanasta, 4 litiä, eli 1,5€ tuoppi. Kaikenkaikkiaan varsin hyvä reissu. En välttämättä pelkästään olutelämysten perässä Liettuaan lähtisi, sillä oluet oluet eivät niin ihmeellisiä ole, mutta ihan nätti kaupunki ja hieno ravintolakulttuuri, jonka voi käydä tsekkaamassa jos haluaa kaupunkilomalle halvalla.

In case of emergency - land with a telemark!

Tsekkaa myös Timo "TBone" Klimoffin Humalablogin juttu: Olutmatkailua Kaunasissa ja Vilnassa
(se on ihan hyvä blogi, vaikka onkin porilainen...)