Brouwerij't IJ

 (kuva: Brouwerij't IJ)

Brouwerij 't IJ on Amsterdamin keskustassa sijaitseva pieni hollantilaispanimo, joka on perustettu 1983, eli samana vuonna kun Reittausblogin siemen kylvettiin. Vuosituotanto on noin 250 000 litraa, joka on noin puolet vähemmän kuin esim. Vakka-Suomen Panimolla. Panimon kaikki oluet ovat luomusertifioituja pintahiivaoluita, suodattamattomia sekä pastöroimattomia ja niissä on "talonmakuna" jonkin verran herkullista happamuutta. Saatavuus Suomesta lienee mitätön, Alkolla ei ole panimon tuotteita listoilla ja muut kaupat eivät saa myydä, koska panimon kaikki oluet ovat aivan saatanan turmiollisia, eli ylittävät maagisen 4,7% rajan. Niputan tässä jutussa viisi panimon olutta saman otsikon alle, maistelut suoritettiin alkuvuoden aikana. Tsekatkaa nämä jos jossain näette, vähintään hyviä oluita kaikki. 

Plzen (Pils, 5%)

Pintahiivalla tehty pils, ei aivan tyypillinen siis, mutta ulkonäkö on runsasta vaahtoa lukuunottamatta kuitenkin tyypillistä pilsiä. Tuoksu on happaman villihiivainen, hapokas ja ruohoinen. Tshekkipilsiä happamuudella, mahtavaa! Hapan maku muistuttaa aluksi jopa rahtusen Orvalia kevyellä omenaisuudellaan, mutta loppua kohti olut muuttuu enemmän ruohoiseksi kun humalointi hyppää kehiin. Kuivan hapan ja ruohoinen yleisilme. Pullon pohjalla on hiivaa, jonka itse jättäisin mieluummin kaatamatta. Hiivan kaataminen pyöreyttää makua liikaa ja raikkaus katoaa. Erikoinen, mutta erinomainen pils, tätä pitää saada lisää. Sessiokäyttöön.

Zatte (Tripel 9%)

Tripel-tyylin tulkinta t' IJ:ltä. Tuoksu on päärynäinen ja ananaksinen, sekä hieman hapan ja mausteinen. Raikas ja houkutteleva. Maku on makeahkon päärynäinen ja hieman ananaksinen ja lopuksi kevyesti korianterinen ja taustalla komppaa tuttu panimon happamuus. Hyvin perus tripelin linjoilla liikutaan siis, vaikkakin tämä ehkä hieman totuttua makeampi ja kevyesti hapan. Alkoholia ei vahvuudesta huolimatta mausta löydy. Talon oluista ehkä lähimpänä tyypillistä oman tyylinsä edustajaa, mutta taiten pantu joka tapauksessa.

 Strutsi-teema toistuu persoonallisen muotoisissa etiketeissä.

Columbus (Belgityylinen vahva ale 9%)

Pullossa paljon suuripartikkeleista hiivaa, joka sekoittuu kaataessa väkisin oluen joukkoon, sillä olut lähes hyppää pullosta kun korkin napsauttaa auki. Isot hiivapartikkelit kuitenkin laskeutuvat nopeasti lasin pohjalle. Lasissa olut on tumman kuparinen ja sen todella runsas kestävä vaahto on kermaista ja höttöistä. Tuoksu on tuoreen omenainen, banaaninen ja orvalin tapaan hapan, lambicmaista tallimaisuuttakin esiintyy. Lopussa on vielä hieman yrttistä mausteisuuttakin. Happaman hedelmäinen, omenainen maku on kuivahko, kukkainen, hiivainen ja vehnäinen. Melko mielenkiintoinen yhdistelmä, jonka ei paperilla välttämättä uskoisi toimivan, mutta niin vain käytännössä toimii. Jälkimaku on hyvin lambicmainen, happamuutta ja orvalmaisia viboja. Muutenkin lambicmainen villihiivan happamuus on maussa selkeästi esillä yhtenä hallitsevana elementtinä. Varsin mielenkiintoinen ja hyvä olut.

Extra Speciale Vlo (Belgityylinen vahva ale 9%)

Erikoisvahva versio panimon Vlo oluesta. Valmistettu De Bierkoning olutkaupan 25-vuotisjuhlaa varten. Pullossa on Vlo:n etiketti, mutta siihen on lisätty pieni tarra, joka kertoo sen olevan Extra Speciale versiota. Tämä oli mielestäni paras näistä viidestä maistamastani panimon oluesta. Tuoksu on aivan uskomaton, siinä lambicin tallimaisuus yhdistyy kirpeään hedelmäisyyteen ja appelsiininkuoriin. Hapan maku on todella runsaan hedelmäinen, löytyy niin sitruunaa, omenaa, appelsiininkuorta kuin eksoottisiakin sävyjä. Lambicmaiset sävyt sulautuvat hedelmäisyyteen täysin saumattomasti. Juotavuus ja nautittavuus on täysin tapissa korkeista prosenteista huolimatta. Stunning!

 

Struis (Belgityylinen vahva ale 9%)

Kolme viidestä maistetusta oli vahvoja belgityylisiä aleja ja alkoholipitoisuuskin on kaikissa sama 9%, mutta keskenään oluet olivat kuitenkin erilaisia. Struis eroaa muista maistetuista heti jo tumman ruskean värinsä vuoksi. Tuoksussa on jälleen tuttu happamuus ja omenaisuus. Lisäksi tummia kuivattuja hedelmiä ja kevyt tallimaisuus. Vaikea tuoksu arvioitavaksi, ei tunnu oikein saavan otetta vaan tietynlainen iskevyys puuttuu ja hieman vihannesmaisuuttakin tuntuu aika ajoin. Maku on tumman hedelmäinen ja hieman paahteinen, happamuutta löytyy lähes lambicmaisesti, mutta se on pehmeää, eikä suuta supistavaa laatua. Suutuntuma on tummalle vahvalle oluelle sopivan täyteläinen ja matalahiilihappoinen. Nautittava ja omalaatuinen.

Varsin uniikki panimo, tai ainakin siltä näin vielä melko kokemattoman olutharrastajan näkövinkkelistä vaikuttaa. Villihiivainen happamuus on läsnä jokaisessa maistamassani oluessa, joten jos esim. Alkosta saatava Orval tai lambicit maistuvat niin tämän panimon oluita kannattaa haalia käsiinsä. Omani sain eräältä Saksalaiselta kääpiöltä, mutta se on toinen tarina se.