Outblack
- Panimo: Struise Brouwers / Stillwater Artisanal Ales
- Maa: Belgia
- Alkoholipitoisuus: 10,0%
- Saatavuus: Ulkomailta
- Oluttyyli: Belgityylinen vahva ale
Outblack on todella suositun belgipanimo Struisen ja kovassa nosteessa Ratebeerissä olevan "gypsy-panijan"* Stillwaterin yhteistyön hedelmä. Olut on pantu Decan panimolla Belgiassa. Tässä pintahiivaoluessa on yritetty yhdistää tumma ja vahva belgiolut uudehkon black-ipa tyylisen oluen kanssa. Tummaa, vahvaa ja voimakkaasti humaloitua lienee siis luvassa. Kyseessä on ilmeisesti ns. yhden illan juttu, eli kertapano, erän suuruudesta ei minulla ole tietoa. Oma pulloni on Saksasta hankittu ja aion korkata sen nyt.
Kruunukorkki taittuu tutun sihahduksen saattelemana auki. Lasiin kaatuu täysin mustaa olutta, runsaalla beigellä vaahdolla. Vaahto on kestävä ja pitsiä jättävä. Tuoksultaan tämä muistuttaa hyvin pitkälti imperial stoutia, sillä sen verran löytyy jylhää runsaan paahteista ja osin palanuttakin maltaisuutta sekä alkoholin potkua. Voimakkaassa tuoksussa on myös palanutta sokeria, hieman marjaista hedelmäisyyttä ja runsaanoloinen humalointi, jonka terävyys kuitenkin osin peittyy voimakkaan paahteisuuden alle. Olen hieman yllättynyt selkeiden belgielementtien puuttumisesta. Hieno tuoksu, mutta odotuksiin nähden erilainen. Maku alkaa hieman makean maltaisena, sokerisena ja hedelmäisenä. Paahteisuutta on tuoksun tavoin runsaasti ja olut on suussa mukavan paksua ja pehmeää. Alkoholipitoisuus tuntuu pienenä potkuna ja lämmittävyytenä. Runsas humalointi puskee puolivälissä mukaan kuvioihin ja loppu onkin hyvin kuivan lakritsinen ja yrttinen. Jenkkihumalista tuttu sitrushedelmäisyys yrittää puskea makupalettiin mukaan, se ei kuitenkaan pääse makeuden alta kunnolla valloilleen, mutta katkeruudessa löytyy ja greippinen happamuus maistuu herkullisesti pitkässä jälkimaussa. Suutuntuma on täyteläinen ja hiilihappoisuus keskirunsasta, mutta pehmeää. Nautittava ja tasapainoinen olut. Kuin runsaasti humaloitu, hieman hedelmäinen imperial stout.
Kruunukorkki taittuu tutun sihahduksen saattelemana auki. Lasiin kaatuu täysin mustaa olutta, runsaalla beigellä vaahdolla. Vaahto on kestävä ja pitsiä jättävä. Tuoksultaan tämä muistuttaa hyvin pitkälti imperial stoutia, sillä sen verran löytyy jylhää runsaan paahteista ja osin palanuttakin maltaisuutta sekä alkoholin potkua. Voimakkaassa tuoksussa on myös palanutta sokeria, hieman marjaista hedelmäisyyttä ja runsaanoloinen humalointi, jonka terävyys kuitenkin osin peittyy voimakkaan paahteisuuden alle. Olen hieman yllättynyt selkeiden belgielementtien puuttumisesta. Hieno tuoksu, mutta odotuksiin nähden erilainen. Maku alkaa hieman makean maltaisena, sokerisena ja hedelmäisenä. Paahteisuutta on tuoksun tavoin runsaasti ja olut on suussa mukavan paksua ja pehmeää. Alkoholipitoisuus tuntuu pienenä potkuna ja lämmittävyytenä. Runsas humalointi puskee puolivälissä mukaan kuvioihin ja loppu onkin hyvin kuivan lakritsinen ja yrttinen. Jenkkihumalista tuttu sitrushedelmäisyys yrittää puskea makupalettiin mukaan, se ei kuitenkaan pääse makeuden alta kunnolla valloilleen, mutta katkeruudessa löytyy ja greippinen happamuus maistuu herkullisesti pitkässä jälkimaussa. Suutuntuma on täyteläinen ja hiilihappoisuus keskirunsasta, mutta pehmeää. Nautittava ja tasapainoinen olut. Kuin runsaasti humaloitu, hieman hedelmäinen imperial stout.
Yhteenveto: Voimakkaan paahteinen, täyteläinen ja runsaasti humaloitu nautiskeluolut.
Nautintasuositukset: Lähes huoneenlämpöisenä
ARVOSANA: 9
* gypsy-panija: Panimomestari ilman omaa panimoa, valmistaa oluensa muiden panimoissa. Yksi tunnetuimmista tällaisista on Mikkeller.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.