Olutarvio: Jopen Koyt

Jopen Koyt

• Panimo: Jopen (oluet pannaan De Proefilla)
• Maa: Belgia
• Alkoholipitoisuus: 8,5% 
• Saatavuus: Ulkomailta
• Oluttyyli: Gruit / Spiced Beer

Jopen Koyt on olut, jonka reseptin kerrotaan olevan vuodelta 1407. Se oli aikaa ennen kuin oluessa käytettiin humalaa, silloin olueen lisätiin humaloinnin sijaan erinäisiä mausteita. Tässä oluessa on etiketin mukaan käytetty ohramallasta, vehnämallasta, kauraa ja mausteita. Ei siis humalaa. Alkoholipitoisuus on vahvempi kuin alkuperäisessä reseptissä ja olut on pantu huippumodernissa De Proefin panimossa Belgiassa. Alkuasetelma on mielenkiintoinen, sillä tämä on ensimmäinen olut jota pääsen tästä tyylistä maistamaan.

Melko kirkas, hieman punertavan tumman ruskea olut, joka vaahtoaa melko vähäisesti. Voisin veikata, etteivät oluet olleet näin kirkkaita vuonna 1407, mutta väliäkös tuolla. Lasia pyöritellessä vaahto tarttuu lasin reunoihin ilmiantaen vahvan alkoholipitoisuuden. Tuoksu tuo mieleen Rochefortin trappist-oluet, siinä on samanlaista pähkinäisyyttä ja kuivattujen tummien hedelmien tuoksua, lisäksi kosolti yrttistä mausteisuutta ja hieman pippurisuutta. Maltaisuus vaikuttaa runsaalta ja lämmittävä alkoholikin potkaisee läheltä nuuhkaistuna. Maku on miellyttävä ja yllättävän kuiva. Runsaasti kuivattua belgihedelmää, anista ja yrttisyyttä, tuntuu jopa hieman mentholiselta maun keskivaiheilla. Alkoholi potkaisee lopussa ja kuivattaa suutuntumaa entisestään. Jälkimaku on pitkä ja mausteinen. Suutuntuma on keskitäyteläinen, kuiva, hivenen alkoholinen ja keskiverrosti hiilihappoinen. Yllättävän hyvä ja kokemuksena mielenkiintoinen olut. Kokeile ihmeessä.

Yhteenveto: Mausteinen voimakas luostarioluet mieleentuova belgi.

Nautintasuositukset: Noin 12-asteisena.

ARVOSANA: 8+

Anchor Brewingin tarina & Anchor Bock

Hieno olut on jo kokemus sinänsä, mutta taustatietojen lukeminen oluesta, oluttyylistä ja panimosta syventää kokemusta entisestään. Olen lukenut useiden panimoiden syntyhistorioista, mutta tarina Anchor Brewingin takana on edelleen sykähdyttävin. Se menee lyhyesti näin:

Oli vuosi 1965 ja Fritz Maytag istui paikallisessaan nauttimassa Anchor Steam Beer olutta, joka oli paitsi hänen lempioluensa, niin myös pubin ainoa hanaolut. Baarimikko siinä loihe lausumaan, että nauti nyt, sillä tuo saattaa olla viimeinen tuoppisi kyseistä olutta. Fritzille selvisi, että Anchor Brewing oli konkurssin partaalla, menisi vain pari päivää ja firma olisi nurin. Hän veti nopeat johtopäätökset, myi osuuksiaan sukunsa pesukonefirmasta ja osti 51% Anchorista pelastaen sen varmalta vararikolta. 

Sittemmin Fritz ja Anchor Brewing ovat menestyneet ja näytelleet suurta roolia jenkkien pienpanimoiden nousussa nykyiseen loistoonsa. Kunnioitan panimoa suuresti, enkä pelkästään siitä syystä, että he tekevät pirun maistuvia oluita vaan vaakakupissa painaa suuresti myös perinteiden ja käsityön kunnioittaminen sekä vaaliminen. Alkosta löytyy tällä hetkellä kolme Anchorin olutta, Anchor Steam, Liberty Ale ja Porter. Maitokaupoista voi löytää myös Anchor Summer Beeriä, joka ei enää oikein vuodenaikaan sovi, mutta jos suht tuoreita pulloja löytää, niin kannattaa sekin maistaa.

Kirjoitan tästä nyt siksi, että satuin eilen katsomaan legendaarisen Michael Jacksonin The Beer Hunter sarjaa youtubesta. Beer Hunterin viidennessä jaksossa, joka on kuvattu 1992, Jackson vierailee Anchorilla. Videolla Maytag kertoo panimon synnystä ja näyttää panimon tiloja, jotka ovat edelleen kupariset käymisastiat mukaanlukien samat. Tsekkaa ihmeessä video alta. Anchorin osuus alkaa noin 3 minuutin kohdalta

Juttu ilman olutarviota ei olisi juuri mitään, siksipä kyytipojaksi valikoitui Anchor Bock Beer, jota ei tällä hetkellä taida Suomesta saada. Oma pulloni on Saksasta hankittu. Bock on saksalainen pohjahiivakäymisellä valmistettava oluttyyli, jossa pääpaino on runsaalla maltaisuudella. En ole tätä olutta ennen maistanut, mutta luotto Anchorin ammattitaitoon on kova.

Hyvin tumman ruskea, lähes musta olut, jonka mittava beige vaahto laskeutuu pitsiä jättäen pieneksi kestäväksi kerrokseksi oluen pinnalle. Tuoksu on herkullinen, siinä on päällimmäisenä runsas maltaisuus, joka tuoksuu tuoreelle paahdetulle limpulle. Lisäksi hieman suolaista lakritsia, puuta ja kahvimaisiakin piirteitä. Maku on runsaan maltainen ja olut hyvärunkoinen, alkoholia on vain 5,5%, mutta helposti kävisi maun ja suutuntuman perusteella vahvemmastakin. Maltaisuus on maussakin limppuisen leipäistä, maun alkupuolella on kevyttä suklaisuutta ja kahvisuutta, joka loppua kohti kääntyy suolaisen lakritsaisuuden suuntaan. Lopussa on tasapainottavaa humalaa sopivasti, niin että pääpaino pysyy runsaassa maltaisuudessa, kuten tyylin sopii. Pehmeä, maltainen bock, juuri niin hyvä kuin Anchorilta odotinkin. 

Tämä Alkon jouluolutvalikoimaan kiitos!

IPA-iltamat: Anderson Valley & Victory Brewing

Nyt luvassa humalahakuista juomista, sillä maistelussa on pari jenkkiläistä India Pale Alea, eli tuttavallisemmin IPAa. Oluet ovat Anderson Valley Hop Ottin IPA ja Victory HopDevil. Anderson Valleyltä olen aiemmin maistanut varsin mainion tupla-IPAn ja Victoryltä pari viikkoa sitten hekumallisen Prima Pilsin, joten odotukset on kovat. IPA on ollut jo useita vuosia ns. kuuma oluttyyli, eikä aivan syyttä, kuulun itsekin tyylin vankkumattomiin kannattajiin. Oluttyyli on Briteistä lähtöisin, mutta jenkkien pienpanimot herättivät sen amerikkalaisten humalalajikkeiden voimin uudelleen henkiin entistä parempana.

Aloitetaan Californialaisen Anderson Valleyn oluella. Ensin kierros panimossa videon muodossa ja sitten maistelemaan. 

 Anderson Valley Hop Ottin IPA

Lasiin kaatuu hieman utuista oranssihtavan kuparista olutta, jonka pitkä vaahto jättää näyttävät pitsikuviot lasin reunaan laskiessaan. Tuoksu on rapsakka, pohjalla hieman makeahkoa karamellista mallasta ja sen jälkeen humalaa, humalaa, humalaa... on mäntyistä, sitruksista, aromaattista, I love it! Suussa katkeruus tuntuu kielen perukoilla ja kitalaessa asti greippisenä happamuutena, sellaista pehmeää, pitkäkestoista katkeruutta. Kuivaa, raikasta ja hemmetin hedelmäistä tavaraa, tyyliin kuuluvaa mäntyisyyttä unohtamatta. Tasapainoista ja erittäin hyvää.

 

   

Siirrytään videon kautta toiselle puolelle Pohjois-Amerikkaa, eli Pennsylvaniaan, jossa majaansa pitää Victory Brewing.

Victory HopDevil

Ulkoisesti aivan kuin Anderson Valleyn IPA, ehkä karvan verran kirkkaampi. Anderson Valleyn hienoinen karamellimaisuus ja makeus puuttuu tästä täysin ja tämä vaikuttaakin tuoksun perusteella kuivemmalta ja raikkaammalta sekä selvästi hedelmäisemmältä. Tuoksu on mäntyinen/neulasmainen ja vähemmän sitruksinen kuin Hop Ottin IPA, sitruksen tilalla on hieno eksoottinen hedelmäisyys, yrttisyys, kukkaisuus ja hieman mausteisuuttakin. Maku on eksoottisen hedelmäinen, sitrushedelmäinen, yrttisen katkera ja loppuliu'ussa hieman kukkainen ja greippisen hapan. Katkeruus on tässäkin pehmeää ja pitkäkestoista. Pelkkää nautintoa, raikkautta ja puhtautta, ei mitään karkeutta tai ylihumalointia. Hedelmäisyys on selvästi Hop Ottin IPAa aromaattisempaa ja monipuolisempaa. Makeuden puuttuminen pitää ehdottomasti laskea plussaksi myös. Tämä on karvan verran vielä erittäin hyvää Hop Ottin IPAa parempaa, huikea panimo tuo Victory.

Saatavuus on Hop Ottin IPAn osalta Suomessa luultavasti olematon, mutta HopDeviliä voi joistakin olutravintoloista löytää. Tsekkaa saatavuus Olutoppaasta.

Olutarvio: Gusswerk Hom Mali Rice

Hom Mali Rice

• Panimo: Brauerei Gusswerk
• Maa: Itävalta
• Alkoholipitoisuus: 5,1% 
• Saatavuus: Alko (2,83€ / 0,33l)
• Oluttyyli: Erikoisvilja

Alkon syksyn uutuuksiin lukeutuva itävaltalainen Hom Mali Rice on pintahiivalla käytetty luomuolut, jossa 25% maltaista on korvattu reilun kaupan jasmiiniriisillä. Riisiä (ja maissia) käytetään maltaan jatkeena myös useissa jenkkien massalagereissa koska ne ovat mallasta halvempia. Pienpanimotuotteessa en ole riisin käyttöön ennen törmännyt, vaikka esimerkkejä on varmasti olemassa useitakin. Riisi, ja maissikin, ohentaa olutta aina, sillä niissä ei ole samalla tavalla proteiineja kuin maltaissa, vaan ne tuovat olutreseptiin makunsa lisäksi vain käymiskelpoisia sokereita, eivätkä juuri muuta. Hom Mali Rice ylittää niukasti ultimaattisen pahuuden rajan (4,7%), ollen vahvuudeltaan 5,1%, hinta on maamme hintatasoon ja luomu-sertifikaattiin nähden melko halpa. Pidän Gusswerkin mainiosta Weizenguss luomuvehniksestä, jota myös saa Alkosta suht edullisesti, joten mielenkiinnolla tämänkin kimppuun.

Ei täysin kirkas vaan hieman utuinen haalean kultainen olut (kuvassa tummempi kuin luonnossa). Vaahtoa muodostuu reippaalla kaadolla melko runsaasti, mutta se ei kestä kovin kauaa. Tuoksu on puhdas, hieman makean maltainen, hennosti sitruunainen ja totta kai riisiäkin löytyy. Humalointia tuoksussa melko niukasti, mutta hyvin raikas ja puhdas tuoksu siitä huolimatta. Maku on hieman makean maissisen maltainen, riisimäinen ja hennon sitruunainen ja hedelmäinen. Yleisilmeeltään hyvin puhdas ja raikas kuten tuoksukin, mutta humalointi jää vaisuksi. Suutuntumaltaan raikas, kevyt ja pirteän hiilihappoinen, mutta kuitenkin pehmeä. Ei mauiltaan kovin ihmeellinen, mutta sessiokäyttöön ja raikkaaksi janojuoma sopiva olut.

Yhteenveto: Raikas ja puhdas luomuolut, sessiokäyttöön.   

Nautintasuositukset: Lähes jääkaappikylmänä.

ARVOSANA: 7

Olutarvio: Vakka-Suomen Tervanaama

Tervanaama

• Panimo: Vakka-Suomen Panimo
• Maa: Suomi
• Alkoholipitoisuus: 4,5% 
• Saatavuus: Olutravintola Kahdet Kasvot, valitut "maitokaupat". Ostopaikka: Ruokapuoti Lumo, Rauma (4,50€/0,50l)
• Oluttyyli: Aromatisoitu Olut

Vakka-Suomen Panimo on valmistanut tämän oluen Tamperelaisen Kahdet Kasvot olutravintolan 15-vuotisjuhlan kunniaksi ja sitä saa pääasiassa vain sieltä, mutta muutamia laatikoita on mennyt ilmeisesti Tampereen alueen kauppoihinkin, sekä kaksi laatikkoa Raumalle Ruokapuoti Lumoon, josta omani kävin noutamassa. Kyseessä on 4,5% täysmallasolut, johon on käytetty lisäksi terva-aromia.

Hieman colan väriä haaleampi, melko runsaasti vaahtoava olut, näyttää hyvältä tuopissa. Vaahto laskeutuu melko nopeasti ja vain pieni kerros jää oluen pinnalle. Tuoksu on hieman paahteisen maltainen, kevyesti makea ja siinä on herkullista savuisuutta sekä tervaleijonamaista aromia ja maanläheistä "turpeisuutta". Maussa on hienoisesti savuisuutta sekä kevyesti paahteista ja makeahkoa maltaisuutta, terva-aromi nousee esiin maun loppupuolella ja jälkimaussa. Ruohoista humalaakin on, mutta melko vähäisesti, ei tähän välttämättä mikään überkatkero tosin sopisikaan. Suutuntuma on maitokauppaoluelle tyypillisesti melko keveä ja hiilihappoisuus keskiverto. Muistuttaa jonkin verran Vakka-Suomen Panimon viime vuotista Syydväst Nortamo-Seora Juhlolutta, joka oli myös terva-arominen. Aivan kelvollinen tuote, mutta ei tästä itselleni mitään kestosuosikkia muodostuisi, vaikka tulisikin laajemmin saataville.

Yhteenveto:Terva-arominen, hieman savuinen täysmallasolut.

Nautintasuositukset: Viilennettynä

ARVOSANA: 7

Vielä lisää Alkon syksyn uutuuksia

Kirjoittelin valikoimaan tulevista oluista aiemminkin, tsekkaa Alkon syksyn uutuuksia ja Lisää Alkon syksyn uutuuksia. Osa noissa jutuissa mainituista onkin jo paukahtanut A-kaupan hyllyyn, mutta vielä lisääkin on siis tulossa. 

Henrik Larkio, maahantuoja Servaalin olutvastaava, kertoo Olutoppaan foorumilla, että mainio vahva belgiale La Chouffe tulee marraskuun lopulla valikoimiin 0,33-litraisessa pullossa. Aiemmin tämä tonttuetiketillä varustettu yleisbelgi on löytynyt isossa pullossa Alko Arkadian valikoimista ja ainakin viime vuonna myös Alkon jouluolutvalikoimasta. La Chouffe sopii mainiosti vähän joka tilanteeseen ja myös ikääntyy tyylikkäästi. Chouffea odotellessa kannattaa tsekata sen tymäkästi humaloitu isoveikka Chouffe Houblon Dobbelen IPA Tripel, joka on jo viimeiset puolitoistavuotta viihtynyt Alkon vakiovalikoimassa. Itseasiassa Chouffe Houblonia on tullut juotua paljonkin, mutta jostain syystä arviota ei ole blogiin asti päätynyt, asia pitäisi varmaan korjata. Loistava olut ja iso pullo irtoaa varsin edukkaaseen alle 8€ hintaan.

Nimimerkki Salamanteri lyö lisää löylyä kiukaaseen ilmoittamalla, että 3.10 vakiovalikoimaan paukahtaa Goose Island India Pale Ale, 0,355-litraiselle pullolle on hintaa lyöty tiettävästi 3,86€. En ole tätä ennen maistanut, joten eiköhän juttu päädy blogiin sitten kun oluen saan huulilleni. Näin ennakkoon vaikuttaisi aivan hyvältä IPAlta. 

Samana päivänä, eli 3.10, valikoimaan tulee ilmeisesti myös maitokaupankin hyllyiltä tuttu jamaikalainen bulkkilager Red Stripe, jota ostetaan kenties eniten sen hauskan lääkepulloa muistuttavan pakkauksen takia. Kuriositeettina mainittakoon, että muistaisin lukeneeni yleisurheilun MM-kisojen aikaan suomalaisen pikajuoksija Jonathan Åstrandin haastattelun, jossa hän mainitsi lempioluekseen Red Stripen, luuleeko kenties jamaikalaisen oluen tuovan jamaikalaisten vauhdin radalle? 

Viime viikolla saapui lisäksi Karhu Ruis 6,0%, sitä en ole vielä maistanut, mutta 4,6%-vahvuinen maitokauppaversio ei häikäissyt.

Olutarvio: Nøgne Ø Imperial IPA (#500)

Imperial IPA (#500)

• Panimo: Nøgne Ø
  
• Maa: Norja
• Alkoholipitoisuus: 10,0% 
• Saatavuus: Alko (8,29€ / 0,5l)
• Oluttyyli: Double IPA

Tämä on Alkon valikoiman ehkä paras olut tällä hetkellä. Norjalaisen huippupanimon täydellisyyttä hipova tyylinäyte haastavaan Double IPA tyyliin. Nimessä esiintyvä #500 tahtoo sanoa, että tämä resepti on panimon viidessadas pantu erä. Alkosta on saatavilla myös yhtä loistelias #100, jonka resepti on tietysti panimon sadas pantu erä. Alkon hinta yhdestä pullosta tuntuu kovalta, mutta voin kertoa, ettei panimon oluet paljoa tuota halvempia ole muuallakaan. Pitkäripaisesta saattaa tällä hetkellä löytää todella tuoretta erää, toissapäivänä ostamani pullo on pantu 15.8.2011, eli noin kuukausi sitten, humaloinnin luulisi olevan iskussa! Olut on pullossa jälkikäyvä, eli pullossa on hiivaa. Hiivan kannattaa antaa laskeutua pullon pohjalle ja olut kaataa lasiin ilman hiivoja.

Tummankuparinen olut, jonka runsas vaahto on tiivis, melko kestävä ja runsaasti pitsiä jättävä. Moniulotteisessa ja runsaan humaloidussa tuoksussa on ananasta, eksoottista hedelmäisyyttä ja karamellimaisuutta. Suussa olut on silkkisen pehmeää, mutta samalla ihanan katkeraa kuten aiemmillakin maisteluilla. Maku on makeahko, täyteläisen maltainen, eksoottisen hedelmäinen ja pehmeä. Runsas mäntyinen ja greippisen hapan katkeruus väijyy taustalla ja iskee täydellä voimallaan ennen nielaisua ja jatkuu tietysti pitkälle jälkimakuun. Alkoholia on runsaasti, mutta maussa siitä ei ole tietoakaan. Suutuntuma on täyteläinen ja maltillisen hiilihappoinen, tyylilajin sudenkuopat - liiallisen makeuden ja tahmaisuuden, tämä välttää täydellisesti. Parhautta! Hakekaa nyt kun on tuoretta.

Yhteenveto: Alkon valikoiman parhaita oluita, tasapainoinen tymäkästi humaloitu Double IPA. 

Nautintasuositukset: Hyvin viilennettynä, ilman hiivoja.

ARVOSANA: 9½

Olutarvio: Vakka-Suomen Prykmestar LuomuPils

LuomuPils

• Panimo: Vakka-Suomen Panimo
• Maa: Suomi
• Alkoholipitoisuus: 5,2% 
• Saatavuus: Alko (3,90€ / 0,5l)
• Oluttyyli: Pils

Aiemmin tällä viikolla tuli hehkutettua tätä lähipanimoni luomu-sertifioitua pilsiä yhdeksi parhaista maistamistani. Blogissa ei ollut tästä vielä juttua, joten asia oli korjattava pikimmiten. LuomuPilsiä saa onneksi Alkon valikoimista, sillä muuten myynti olisi rajattu ravintoloihin. Tämä on hyvin tsekkityylinen, mutta parempi kuin paraskin tsekkipils. Ota vaikka se aito alkuperäinen Pilsner Urquell ja tämä LuomuPils rinnakkainvertailuun ja totea itse.

Vakka-Suomen Prykmestar LuomuPils on ulkonäöltään kirkas, keltainen ja melko niukasti vaahtoava. Tuoksu on ennen kaikkea raikas, ruohoista, hieman aromaattista humalaa ja hieman viljaista mallasta. Maku on viljaisen maltainen, hyvin raikas ja runsaasti ruohoisen humaloitu. Ruohoisuus on hyvin aromaattista ja tuoreen tuntuista, todella hyvää. Suutuntuma keskitäyteläinen ja hiilihappoisuus iskevä. Raikasta juotavaa. Parhaimmillaan tuoreena.

Yhteenveto: Suomen paras pils.

Nautintasuositukset: Lähes jääkaappikylmänä. 

ARVOSANA: 8½

Onnistuuko jenkeiltä Pils?

Monet "kadunmiehet" väittävät kahden budweiserin kokemuksella jenkkioluita täysin mauttomiksi ja vetisiksi litkuiksi, älä usko heitä. Asiaan perehtyneet harrastajat tai muuten aikaansa seuraavat oluenystävät tietävät, että jenkeistä tulee tällä hetkellä monia maailman parhaiden joukkoon arvostettuja oluita. Tuli viime viikonloppuna testattua, että onnistuuko jenkeiltä saksalaistyyppisten pohjatyylioluiden valmistus ja lopputulos oli, että onnistuu ja vieläpä varsin hyvin! Lopputulos ei yllätä, sillä testatut oluet olivat Sierra Nevadan Summerfest ja Victory Prima Pils. Sierra Nevada on jenkkien yksi suurimmista, ellei suurin ns. "craft-brewery", johon on aina voinut luottaa hyvän oluen suhteen ja Victory Prima Pils taasen keikkuu aivan Ratebeerin kärkisijoilla omassa kategoriassaan (Pilsener). Alla kommentit oluista.

 

Sierra Nevada Summerfest (Premium Lager, 5,0%)

Vaalean kullankeltainen olut, joka vaahtoaa melko runsaasti. Vaahto on vitivalkoinen, tiivis ja pitsiä jättävä. Tuoksu on neutraali, siinä on kukkaista ja ruohoista humalointia ja puhdasta maltaisuutta, mutta ei juuri muuta. Maku on pehmeä, hienoisesti makean maltainen ja kevyesti ruohoisen, sekä kukkaisen humaloitu. Myös hieman diasetyyliä, joka tuo täyteläisyyttä. Suutuntuma on lähes keskitäyteläinen ja maltillisesti hiilihappoinen. Pehmeä ja nautittava, mutta kovin neutraali.

Ei siis säväyttänyt maultaan. Turhan neutraali, mutta toisaalta virheetön (ei virhemakuja) ja helposti nautittava. Täyttää siis täysin saksalaisen perusoluen merkit, virheetön ja nautittava, mutta ei mitenkään erityisen mieleenpainuva. Tällaisillekin oluille on paikkansa, parhaiten toimisi grillailun ohessa tai kesäisessä sessiokäytössä.

 Victory Prima Pils (Pils, 5,3%)

Kullankeltainen olut, jonka vaahto on niukka. Tuoksussa on puhdasta maltaisuutta ja hieno aromaattinen ruohoisen yrttinen ja hienoisesti sitruksinen humalointi. Selvästi voimakkaampi ja aromaattisempi tuoksu kuin Summerfestissä. Kuin tsekkipils, mutta hienovaraisella jenkkihumalan säväyksellä, I love it! Maku on puhdas, raikas ja rapsakan humalainen, tuoksun tavoin. Jälkimaku on pitkä ja yrttinen, sekä hieman greippisen hapan. Suutuntuma on lähes keskitäyteläinen ja keskiverrosti hiilihappoinen. Erittäin nautittava rapsakasti humaloitu pils.

Victory For Your Taste, kerrankin mainoslause joka osuu kohdalleen. Yksi parhaita maistamiani pilsejä t'IJ Plzenin ja Vakka-Suomen Panimon Prykmestar LuomuPilsin ohella. Noita kolmea ei tosin voi oikein edes verrata, sillä jokainen seisoo tukevasti omilla jaloillaan. Plzenissä on oivaa happamuutta, Prykmestar LuomuPils on tuoreena tajuttoman herkullisen ruohoinen (lisäksi lähipanimon tuote) ja Prima Pils taasen jenkkityyliin taidolla sovitettu uuden aallon pils.

Näitä ei muuten saa Suomesta, koska alkoholimonopoli.

Olutarvio: Cantillon Kriek

Cantillon Kriek

• Panimo: Cantillon
• Maa: Belgia
• Alkoholipitoisuus: 5,0% 
• Saatavuus: Alko (8,46€ / 0,375l)
• Oluttyyli: Lambic (hedelmä)

Alkon syksyn uutuuksiin lukeutui ilahduttavasti myös tämä aito makeuttamaton lambic. Kriek tarkoittaa kirsikkaa ja tämä onkin kypsynyt tammitynnyrissä ison kirsikkakasan kanssa vähintään pari-kolme vuotta, ennen kuin siihen on sekoitettu osa tuoreempaa lambicia, jotta siihen on saatu valmistajan tavoittelema maku. Hinta on aivan järkyttävä, se on jopa niin järkyttävä, että monista olutravintoloista irtoaa pullo halvemmalla kuin Alkosta, onkohan monopolin katteissa jotain pielessä? Ostin kuitenkin kaksi pulloa, joista toinen tänään maisteluun ja toinen kellariin. Säilyvyyttä pitäisi olla rapiat parikymmentä vuotta ja pidempäänkin, jos vain olosuhteet kellarissa ovat kunnossa. Jos et ole maistanut lambicia, etkä tiedä mistä on kyse, kannattaa sinun katsoa alla olevat videot (ja miksei muutenkin).

"Beer Amongst the Belgians" Promo (Vimeo.com)

Tim Webbin isännöimän olutsarjan promootiotarkoituksiin kuvattu jakso, jossa vieraillaan Cantillonilla. Cantillonin osuus alkaa noin 8:30 kohdalla, suosittelen kuitenkin katsomaan koko jakson. Videossa kerrotaan lambicin valmistuksesta Cantillonilla ja rakkaus oluttyyliin välittyy hienolla tavalla. Tästä näkee myös Cantillonin upeat tilat Brysselin keskustassa nykyisessä muodossaan. 

The Beer Hunter - The Burgundies of Belgium part 2

Lambicin valmistuksesta edesmenneen olutguru Michael Jacksonin kertomana. Pätkä on kuvattu Lindemansilla vuonna 1989.

Aivan upea, todella perinteikäs ja vanha oluttyyli on siis kyseessä. Kriekin pullo on Cantillonille ominaiseen tapaan suljettu ensin korkkikorkilla ja sitten vielä kruunukorkilla, taatusti tiivis ratkaisu! Pullo etiketteineen on hillityn tyylikäs ja oluttyylin arvolle sopiva. Piukkaan juntattu korkkikorkki irtoaa lyhyen taistelun jälkeen...

Cantillon Kriek on samean punainen olut, jonka päälle muodostuu pieni pinkki vaahto, joka nopeasti kohisten katoaa. Tuoksu on raikkaasti tuoreen kirsikkainen, kevyesti hapan, kuivahkon puinen ja hienoisesti esiintyy myös tallimaisuutta eli ns. horse blanketia ja hapokkuutta. Suussa ensimmäinen tuntemus on oluen kieltä kipristelevä hapokkuus, raikasta! Maku on tuoreen kirsikkainen, herukkainen, hapahko ja lopussa puumaisen kuiva. Lisäksi löytyy häivähdys vaniljaakin. Suutuntuma on kevyehkö ja kieltä kipristelevän hapokas. Mitä mainioin juoma, todellinen olutmaailman kuohuviini, joka olisi parhaimmillaan kesällä. Jos hinta olisi edes jollain tapaa järkevällä tasolla hamstraisin tätä kaapit täyteen. 

Yhteenveto: Raikas kirsikkainen kupliva. 

Nautintasuositukset: Lähes jääkaappikylmänä viinilasista.

ARVOSANA: 9-

Kirja: A Life On The Hop

A Life On The Hop - Memoirs From a Career in Beer on CAMRAn julkaisema kirja, jonka on kirjoittanut Roger Protz. Protz on yksi brittien tunnetuimmista olutkirjoittajista ja luonnollisesti CAMRAn jäsen. Kirja on englanninkielinen (ei suomennettua painosta) ja sitä tituleerataan omaelämänkerraksi, mutta se on itseasiassa vain kokoelma sekalaisia muistelmia Protzin yli 30 vuotta kestäneeltä uralta. Kansien väliin mahtuu pubi- ja panimovierailuja pääasiassa Euroopan maista, mutta vierailee Protz toki jenkeissä ja Etelä-Amerikassakin. Osa jutuista on melko tylsääkin luettavaa. Itseäni ei ainakaan hirveästi kiinnostaneet Britannian pubit ja sepustukset niiden historiasta, mutta mahtuu kirjaan hyviäkin pätkiä mm. Protzin panimovierailut ja pubikierrokset Tsekeissä neuvostovallan aikana. 

Todellisia helmiä ovat vierailut Trappist-panimoilla, mieleenpainuvimpina Rochefort ja Orval, sekä Belgian lambicvalmistajilla. Matkoilla maistelluista oluista on yleensä muutaman sanan mittainen lyhyt mielipide ja CAMRAn mieheksi Protzilla vaikuttaa olevan ihan terve suhtautuminen mm. saksalaisiin ja tshekkiläisiin pohjahiivaoluihin, eikä hän juuri muutenkaan hauku maistamiaan oluita isojen panimojen mauttomia tuotteita lukuunottamatta (jotka tietysti haukut pääasiallisesti ansaitsevatkin). Kirja on kokonaisuutena ihan ok, vaikka rakenne onkin poukkoileva eikä varsinaista punaista lankaa ole. Tekstikin on hieman turhan pientä, vaikka näköni onkin kunnossa, niin isompi fontti olisi ollut lukijaystävällisempi. Jos ei muuta, niin kirja sai minut ainakin tekemään ostopäätöksen Tim Webbin kirjoittamasta Good Beer Guide Belgiumista, sen verran mairittelevaan tyyliin Protz Webbistä kirjoittaa. Toki Webb on myös CAMRAn miehiä...

Olutarvio: Viven Ale

Viven Ale

• Panimo: Brouwerij van Viven
• Maa: Belgia
• Alkoholipitoisuus: 5,0% 
• Saatavuus: Alko (3,04€ / 0,33l)
• Oluttyyli: Belgityylinen Ale

Viven Ale kuuluu Alkon tämän viikon uutuuksiin yhdessä Sinebrychoff Vuosioluen ja Oktoberfestoluiden kanssa. Panimo, joka perustettiin vuonna 1999, on nimeltään Brouwerij van Viven, mutta oluet valmistetaan kuitenkin De Proefilla. De Proefilla tehdään "muutamia" muitakin oluita, mm. Mikkellerin. Listauksen näkee Ratebeeristä. Brouwerij van Vivenillä on viisi olutta, Blond, Brown, Ale, Double IPA ja Porter. Blondia ja Brownia, jotka ovat perinteisiä belgityylisiä oluita, on valmistettu jo vuodesta 1999, mutta muut kolme, jotka ovat enemmän ei-belgityylisiä, lanseerattiin markkinoille vasta vuonna 2010, eli Viven Ale on tuotteena vielä nuori. Vivenissä käytetään brittiläistä Goldings humalaa ja se on pullossa jälkikäyvä, eli pullossa on hiivaa. Alkoholipitoisuus on 5% ja hinta kohtuullinen 3,04€. Tyylikäs pullo myrkynvihreine korkkeineen aukeaa ja juoma kaatuu lasiin...

Viven Ale on utuista, oranssihtavaa olutta, jonka vaahto on keskiverto, tiivis, kestävä ja pitsiä jättävä. Kaadoin oluen aluksi varovasti jättämällä hiivat pulloon. Melko mieto tuoksu, jossa pehmeän päärynäistä belgityylistä hedelmäisyyttä ja mukavasti hieman sitruunaista ja yrttistä humalaa. Maku on tasapainoinen ja hyvä. Siinä on tuoretta ja pehmeää päärynäistä hedelmäisyyttä ja tuntuva brittihumalan katkeruus sitruunaisin ja kukkaisin aromein höystettynä. Kuivuvassa jälkimaussa hieman yrttisyyttä. Melko yksinkertaista, mutta tasapainoista ja toimivaa tavaraa. Suutuntuma on raikkaan hiilihappoinen ja lähes keskitäyteläinen. Hiivojen lisäämisen jälkeen maku on selvästi mausteisempi ja pyöreämpi, tämä on parempi nauttia ilman. Nautittava olut, joka varmasti maistuu tyylin ystäville.

Yhteenveto: Yksinkertaisen toimiva ja tasapainoinen belgiolut brittihumaloinnilla. 

Nautintasuositukset: Hyvin viilennettynä

ARVOSANA: 8-

Olutarvio: Sinebrychoff Porter

Sinebrychoff Porter

• Panimo: Sinebrychoff
• Maa: Suomi
• Alkoholipitoisuus: 7,2% 
• Saatavuus: Alko (2,08€ / 0,33l)
• Oluttyyli: Portteri



Mainos vuodelta 1990
(kuva: Raimo Leskisen sivuilta)

Tänään on lasissa pitkästä aikaa tämä suomalainen klassikko. Porter on tällä hetkellä toinen kahdesta Sinebrychoffin pintahiivaoluesta. Se on myös Sinebrychoffin arvostetuin ja palkituin olut kautta aikojen. Ilmeisen tyhmiä ovat tätä taustaa vasten tarkasteltuna, kun eivät panosta pintahiivaoluisiin enempää. Ilmeisesti myynnistä ei irtoa yhtä hyvin voittoa kuin "peruskamasta". Tämä on hinta-laatusuhteeltaan Alkon parhaita, ellei paras olut. Lienee myös yksi Alkon vanhimmista yhä myynnissä olevista tuotteista, tuotenumerokin on kohtalaisen pieni, 000067. Se on tällä hetkellä myös ainut suomalaisen suuren panimon olut, josta todella nautin ja jota voisin varauksetta suositella jokaiselle vastaantulijalle. Mauttomat Koff-lagerit ovat tästä erittäin, erittäin kaukana. Toivoa sopii ettei Sinebrychoffin omistava Carlsberg lakkauta tämän tuotantoa. Oikealla oleva kuva on mainos vuodelta 1990, löysin sen Raimo Leskisen sivuilta. En osaa sanoa oliko Sinebrychoff Porter todellakin ainoa suomalainen portteri vuonna 1990, kuten mainos väittää, saattoi ollakin, mutta enää mainoslause ei tietenkään päde. 

Ko. sivuilta löytyy paljon muutakin olutaiheista kuvamateriaalia ja muitakin vanhoja lehtileikkeitä, joista riittää hupia, vai mitä sanotte esim. JOMO krapulapäänsärkylääkkeen mainoksesta vuodelta 1975? Kannattaa tutustua: http://raimoleskinen.1g.fi/kuvat/

Se toinen Koffin pintahiivaolut Porterin lisäksi on maitokauppohin kohta ilmestyvä uutuus Puolukka Stout, josta Olutverkko kertoo seuraavaa:

Koffin Portterin (7,2 %) pohjalta laimentamalla ja maustamalla vedellä, puolukka- ja mustikkamehulla. Marjaesanssit on onnistuttu sijoittamaan mukaan tarpeeksi hellällä kädellä, ei yliampuvasti, mutta perinteisen stoutin (esimerkiksi Koffin Portterin) luonteesta ja ominaisuuksista jäädään kauas.

Pitää ottaa Puolukka Stout ehdottomasti maisteluun sitten kun sattuu kaupassa kohdalle, vaikka onkin vedellä laimennettu ja mehulla maustettu. Suuren panimon pintahiivaolut on Suomessa kuitenkin melkoinen harvinaisuus.

Takaisin Porterin pariin. Porterin reseptin kerrotaan pysyneen käytännössä muuttumattomana koko oluen elinkaaren ajan, eli vuodesta 1860 asti. Jossakin vaiheessa kuitenkin ohratärkkelys niminen paholainen on tämänkin ainesosaluetteloon eksynyt, eli täysmallasoluesta ei ole kyse. En ole varma olenko koskaan maistanut tätä tärkkelyksettömänä versiona (tuskin, sillä ensi kertaa maistoin vuonna 2008), joten en osaa sanoa miten se on makuun vaikuttanut. Vaikka Porter on suodattamaton, ei pullossa kuitenkaan ole hiivasakkaa, sillä hiiva on eritelty olutta suodattamatta. Tarinan mukaan Porterin valmistuksessa käytetty hiiva olisi salakuljetettu Lontoosta ja se olisi samaa mitä Guinnessin valmistukseen käytetään. Voihan se hyvin ollakin. Vakoilua ynnä muuta agenttitouhua mahtuu myös oluen historiaan. Sinebrychoffin sivuilla neuvotaan oikeaoppisesti nauttimaan tämä lähes huoneenlämpöisenä, sillä kylmänä suuri osa oluen viehätyksestä katoaa.

 
Huoneenlämpöinen porter kaatuu lasiin mustana. Vaahto on runsas, melko kestävä ja mokkaisen värinen. Tuoksu on voimakas, siinä on kahvia, tummaa suklaata ja reilusti hyvin paahteista mallasta, hiven tummaa hedelmäisyyttä sekä runsas yrttinen humalointi. Tuoksu kallistuu enemmän imperial stoutin kuin portterin suuntaan ja niin tekee makukin. Maku on kuivahkon paahteinen ja kahvinen, keskivaiheilla hieman suolaisen lakritsinen ja loppupuolella enemmän tumman suklainen. Alkoholipitoisuus ilmenee lämmittävyytenä. Humalointi on melko voimakasta ja katkerossa löytyy, yleisilme on kuiva. Suutuntumasta tulee ainoat varsinaiset moitteet, sillä se on ainakin tässä yksilössä hieman vaahtoavan hiilihappoinen ja se saa oluen aluksi tuntumaan hieman ohuemmalta kuin se todellisuudessa on. Loppupuolella suutuntuma kuitenkin paranee, kun olut on maannut lasissa jonkin aikaa ja lasia on kenties pari kertaa pyöritelty, jotta "ylimääräiset" hiilihapot ovat poistuneet. Edelleen hyvin nautittava olut. Sopii muuten erinomaisesti kunnollisen tumman suklaajäätelön kanssa nautittavaksi - lusikallinen jäätelöä suuhun ja huoneenlämpöistä olutta päälle, jolloin jäätelö sulaa suuhun ja maut sekoittuvat timangiin harmoniaan.

Yhteenveto: Hyvä kevyttä imperial stoutia muistuttava portteri.  

Nautintasuositukset: Lähes huoneenlämpöisenä

ARVOSANA: 8½

Olutarvio: Sinebrychoff Nikolai Vuosiolut 2012 5%

Nikolai Vuosiolut 2012 5%

• Panimo: Sinebrychoff
• Maa: Suomi
• Alkoholipitoisuus: 5,0% 
• Saatavuus: Alko (1,74€ / 0,33l)
• Oluttyyli: Kellerbier

Keravalaisen Carlsberg konserniin kuuluvan panimojätin syksyn uutuus, joka vähemmän yllättäen paukahti Alkon valikoimaan. Koffin uutuudet jostain syystä aika usein sinne päätyvät läpäissen Alkon maisteluraadin äärimmäisen tiukan seulan, josta vain parhaiten voidellut *KÖH. Anteeksi! Parhaille maistuvat oluet pääsevät läpi. Tästä vihjailevasta alustuksesta huolimatta mainittakoon, että viime viikolla yllätyin positiivisesti kun maistoin tämän oluen 4,5%-vahvuista maitokauppaversiota. Kyseessä on "kellerbier", eli kellariolut. Tyyli on alunperin Saksasta lähtöisin. Aito kellerbier tämä ei ole, sillä ainesosaluettelosta löytyy myös vehnää. Suodattamaton kuitenkin ja ainakin maitokauppaversio oli erittäin pehmeä ja Perle-humalan kukkainen aromi pääsi siinä hyvin esille. Pullo, jonka etiketti on hätäisesti photoshopatun oloinen, sisältää myös ohjeistuksen sisällön oikeaoppiseen kaatamiseen. "Tarjoilu: Suodattamatonta olutta kaadetaan lasiin ensin vain kolmannes, sitten pulloa pyöräytetään niin että kevyt sakka sekoittuu tasaisesti olueen." Tämän jälkeen päättelin, että tämä viimeinen 2/3 oluesta on myös tarkoitus kaataa lasiin. Viisastelu ja vittuilu sikseen, tässä on oikeasti käsillä kelvollinen tuote, ainakin maitokauppaversion perusteella, ja hintakin on halpa.

Samea, oranssihtavan kultainen ja kohtalaisesti vaahtoava olut. Vaahto jättää hieman pitsiä laskiessaan. Tuoksu on pehmeä, pyöreän maltainen ja Perle-humalan elegantti kukkaisuus on siinä hyvin esillä ruohoisuuden kanssa. Maku on tuoksun tavoin hyvin pehmeä, kevyen vehnäinen maltaisuus yhdistyy siinä kukkaiseen ja ruohoiseen aromiin, hieman sitruunaisuuttakin löytyy. Katkeruutta ei juurikaan ole ja sen lasken heikkoudeksi, terävämpi puraisu olisi sopinut loppuun. Suutuntuma on lähes keskitäyteläinen, kenties maitokauppaversiota hieman täyteläisempi, mutta ei ole verrokkia, joten perstuntumalla mennään. Hiilihappoisuutta on keskiverrosti, mutta se on pehmeää laatua. Kokonaisuutena pehmeä ja nautittava. Ei voimakkaita makuja, mutta hienot Perlen aromit. Parasta Sinebrychoffilta aikoihin, hakkaa mennen tullen Olvin viimeisimmät uutuudet "imelästi" nimetyn 6.12:n ja Harkon.

Yhteenveto: Herkullisia Perle-humalan aromeita halvalla

Nautintasuositukset: Lähes jääkaappikylmänä

ARVOSANA: 7+