Oluen valmistaminen itse on kaupan hintojen alati noustessa yhä houkuttelevampi vaihtoehto. Aloittelevan panimomestarin on paras aloittaa oluen valmistaminen valmiista uutteista, joita oikein käyttämällä voidaan tiettävästi päästä maukkaisiin lopputuloksiin ja suhteellisen halvalla. Aluksi on panostettava tarvikkeisiin, mutta kaiken tarvittavan saa muutaman alkoreissun hinnalla ja sen jälkeen ei hetkeen olekaan tarvis pitkäripaisessa vierailla. Itse hankin alkuun Melkkolta Olutpanimon, johon kuuluu lähes kaikki tarvittava raaka-aineita lukuun ottamatta. Uutteesta valmistamiseen löytyy loistavat ohjeet Kotiolut.comista ja mikäli haluaa panostaa oluen makuun hieman enemmän niin humle.se toimittaa mm. humalia.
 |
| Virpi Napierin yössä |
Minun ja veljeni Timon tavoitteena oli panna Pale Ale tyylinen olut kunnianosoitukseksi Timon entiselle rakkaalle, Virpille, joka antoi hänelle elämänsä parasta kyytiä muutaman kuukauden ajan Uudessa-Seelannissa. Timon oli palattava kotiin ja Virpin jäätävä Uuteen-Seelantiin. Virpiä kuvaavat parhaiten sanat halpa ja luotettava, ja ne otettiinkin reseptiä pohtiessa tärkeiksi ohjenuoriksi, eli yritetään saada halvalla luotettavaa ja toimivaa. Uusi-Seelantilaisia fiiliksiä haettiin tilaamalla humlesta Uusi-Seelantilaista Nelson Sauvin humalaa, jouduimme turvautumaan pelletteihin, koska kokonaisia ei ollut saatavilla.
Käytetyt uutteet:
 |
| Humalat vakuumissa |
Oluen panoon lähdettiin kotiolut.comin ohjeita tarkasti silmäillen. Aluksi uutepurkit asetettiin kuumaan vesihauteeseen notkistumaan ja sen jälkeen desinfioitiin huolellisesti kaikki välineet. Cooper'sin uutepurkin mukana tullut hiiva laitettiin ohjeiden mukaan heräämään ja sen jälkeen keitettiin nelisen litraa vettä. Nelson-Sauvin humalia keitettiin tuon veden kanssa seuraavasti, 40 minuuttia 20 grammaa, 20 minuuttia 20 grammaa ja 5 minuuttia 20 grammaa. Tämän jälkeen uutepurkkien sisältö valutettiin ja kaavittiin käymisastian pohjalle, keitelty vesi humalineen kaadettiin siihen päälle, siiviläpussin läpi, jotta suurimmat humalapartikkelit jäisivät siihen. Tämän jälkeen vettä lisättiin niin, että kokonaismääräksi tuli noin 20 litraa. Sen jälkeen piti tovi odotella, että lämpötila laskisi siedettäväksi, jonka jälkeen herätelty hiiva kaadettiin joukkoon. Sen jälkeen vaan vierteen ilmaus, eli vierteen nostelu desinfioidulla kauhalla noin 20 kertaa, kansi päälle, vesilukko kuntoon ja siinä se. Helppoa kuin mikä. Kiitos kotiolut.comin väelle loistavista ohjeista.
 |
| Älyn jättiläiset: Random Polish Guy testasi vierteen ja Elvis Presley hoiti humaloinnin. |
 |
| OG 1060 |
Ennen kannen sulkemista otettiin vielä mitta-astiaan hieman vierrettä ominaispainon mittaamista varten. Ominaispainomittari näytti lukemaa 1060, josta voitanee päätellä, että oluen alkoholipitoisuus, mikäli se käy hyvin, tulee olemaan reilun 6% luokkaa. Tarkempi arvio alkoholipitoisuudesta saadaan laskettua käymisen loputtua, jolloin ominaispaino mitataan uudelleen. Vierrettä myös maistettiin ja kyllähän siinä komeasti Nelson-Sauvinin aromia ja katkeruutta oli. Sellaiset fiilikset jäi, että ihan juotavaa olutta saattaisi olla tulossa.
Nyt Virpi on viihtynyt käymisastiassa noin 10 tuntia ja ilmalukko pulputtelee niin maan perkuleesti, mahtia! Käymislämpötila on olosuhteiden pakosta hieman korkea, noin 24-astetta, mutta käymisen päätyttyä olut saadaan siirrettyä sekondääriastiaan noin 18-asteen lämpötilaan, jossa se saa olla parisen viikkoa. Sekondääriastiassa olut kypsyy ja kuivahumalointi, lisää Nelson-Sauvinia, lisätään sinne myös. Pullotus tapahtunee joskus kolmen viikon päästä ja siitä pari viikkoa niin olutta päästään testaamaan.
Rohkeasti kokeilemaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.