Äitini toi minulle laivalta pari tölkkiä Carlsbergiä, poikahan harrastaa olutta, joten mikä ettei. Carlsberg ei kuitenkaan olutharrastajalle yleensä aiheuta valtaisia riemunkiljahduksia, mutta kaunis ajatus ja kiitos siitä. Huomasin kuitenkin, että tuon vihreän tölkin uumenissa piilee paitsi useaan kertaan testattu mauton bulkkiolut, myös jutun juuri. Nimittäin Sinebrychoff, jonka Carlsberg omistaa, valmistaa Suomen markkinoille Carlsbergiä Keravalla. Tämä laivalta tuotu on kuitenkin pantu Kööpenhaminassa Carlsbergin panimolla, joten se on ns. aitoa kamaa. Otin lähikaupasta hakuun Keravalla valmistetun "koffin carlsbergin", jotta voin vertailla onko niiden maussa merkittävää eroa.
Tölkit ovat ulkopuolelta miltei täysin samanlaisia, mitä nyt tanskalaisessa mainitaan isolla, että olut on tosiaan Tanskassa pantu. Suomiversiossa tuon samaisen tekstin tilalla on merkityksetöntä markkinointiskeidaa "Uncompromising quality" ja "Exclusive aromatic hops". Suomalaisista bulkkilagereista poiketen nämä ovat molemmat täysmallasoluita, eli ohratärkkelystä ei ole käytetty vaan ainesosaluettelossa on ainoastaan vesi, ohramallas ja humala. Suomiversio on alkoholipitoisuudeltaan 4,5%, tietysti sen takia, että sitä voitaisiin laillisesti myydä Suomessa maitokaupoissa. Aidossa tanskalaisessa alkoholipitoisuus on muuhun sivistyneeseen maailmaan sopivasti 5,0%, mutta se siis näin ollen ylittää Suomen lainsäädännön näkökulmasta katsottuna ultimaattisen pahuuden rajan 0,3%:lla. Tuoreudessa ei juuri ole eroa, suomitölkin parasta ennen on 15.8.2012 ja tanskalaisen 21.8.2012. Uskoisin parasta ennen päiväyksen olevan vuoden tölkityksestä eteenpäin, eli molemmat voidaan luetella vielä tuoreiksi.
Testin aluksi molemmat tölkit otettiin suoraan jääkaapista, jossa ne olivat yhtäjaksoisesti olleet yli kuuden tunnin ajanjakson, ja kaadettiin merkattuihin laseihin. Lasit pidettiin kaataessa pöydällä, eli suorassa ja olut kaadettiin reilulla kaadolla lasiin. Ulkoisesti ei mitään eroa, väri on tismalleen sama ja vaahtoa muodostuu samankaltaisesti ja vaahdon kestävyys on sama. Tuoksu on myös lähes tismalleen sama, molemmat ovat neutraalin maltaisia, mutta tanskalaisessa on häivähdys sitruunaa jota ei koffilaisessa ole. Perskele, olisikohan pitänyt ottaa vielä KOFF III tähän rinnalle, jotta olisi löytynyt enemmän diversiteettiä. Ei mitään erityisen huomattavaa humalointia kummankaan tuoksussa. Tanskalaisen maku on selvästi makeamman maltainen ja pehmeämpi, jälkimaussa ei ole kehumista kummallakaan, mutta koffin versiossa se (jälkimaku) on kuitenkin puhtaampi, joskin metallinen. Suurin ero on suutuntumassa - aito Carlsberg on selvästi pehmeämpi ja rungoltaan tanakampi kuin koffin (laimennettu) versio. Keravalaisen hiilihappoisuus on sellaista normaalia koffitasoa, mutta kööpenhaminalainen on maltillisemmin hapotettu ja näin ollen nautittavampi. Voitto aidolle. Marginaali on pieni, mutta selvä.
Mainittakoon lopuksi, etten pitänyt kumpaistakaan erityisen maistuvana, vaikka lasit toki tuli loppuun juotua. Jos haluan vaaleaa lageria niin valitsen ennemmin Pilsner Urquellin, Mallaskosken Vaalean Kuohun tai Alkon valikoimista Vakka-Suomen Prykmestar LuomuPilsin, joita suosittelen myös sinulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.