Cantillon Vigneronne & Saint Lamvinus

Suosikki lambic-valmistajani Cantillon on tehnyt myös kaksi lambicia, joissa käytetään yleensä lambiceissa käytettävien kirsikoiden ja vadelmien sijaan rypäleitä. Ne ovat Vigneronne ja Saint Lamvinus. Vigneronnessa vaaleita italialaisia rypäleitä ja Saint Lamvinuksessa Ranskan Libournen alueen merlot ja cabernet-franc rypäleitä. Rypäleet lisätään vähintään kahden vuoden ikäisen lambicin kanssa samaan tynnyriin, annetaan kypsyä ja pullotetaan sellaisenaan. Pullotuksessa lisätään nestemäistä sokeria, jotta saadaan aikaan jälkikäyminen, joka muodostaa hiilihappoisuutta pulloon. Ostin ulkomailta 0,75-litraisen pullon kumpaistakin ja ajattelin maistella ne pois alta ennen jouluoluihin siirtymistä. Pulloissa kehotetaan nauttimaan ne vuoden sisällä pullotuksesta, jotta hedelmäisyys olisi vielä maussa valmistajan tarkoittamalla tavalla esillä. Olen siinä mielessä tässä jo hieman myöhässä, että hankkimani pullot on pullotettu jo vuonna 2010, Vigneronne syyskuussa ja Saint Lamvinus marraskuussa. Se saattaa tarkoittaa sitä, että lambicin luontainen happamuus on noussut enemmän esiin hedelmäisyyden kustannuksella, mutta näillä mennään.

Vigneronne. Pulloa avatessa huomaan ensimmäistä kertaa käytännössä Cantillonin käyttämän tuplakorkituksen hienouden. Alla oleva korkkikorkki on vuotanut hieman, mutta päällä oleva kruunukorkki on pitänyt oluen kunnossa, sen huomaa heti kun korkki napsahtaa auki ja raikas lambicin tuoksu pöllähtää pullosta ulos. Excellent. Hieman utuinen, kultaisen keltainen, hieman aprikoosiin vivahtava väri. Vaahtoaa suurikuplaista vaahtoa parin sentin verran, mutta se nopeasti kohisten katoaa jälkiä jättämättä. Tuoksu on happaman gueuzemainen, raikkaan hapokas ja pehmeästi tallimaisen hapan. Hieman hedelmäisyyttäkin voi aistia ja tiettyä rypälemäisyyttä, mutta se on taka-alalla. Suuhun iskee aluksi kieltä kipristävä, raikas hapokkuus, joka tarttuu kitalakeenkin. Happamuus on voimakasta, mutta pehmeää ja häivähdys makeuttakin vierailee maussa. Hedelmäisyys taasen hentoa, persikkaista ja hieman sitruksista. Jälkimaku on erittäin pitkä, päättyen sitruksisen happamana. Hiilihappoisuutta on vähäisesti ja suutuntuma on lambiciksi yllättävän täyteläinen. Hienovarainen nautiskeluolut, kuin pehmeää gueuzea hedelmin.

Saint Lamvinus. Tässä korkkikorkkikin oli pitänyt. Lasiin kaatuu utuista, haalean punaista ja niukkavaahtoista olutta. Vaahto katoaa jälleen nopeasti kohisten. Tässä tuoksuu jo rypäleetkin selvästi, mutta hennosti. Tuoksu muuten on jokseenkin valkoviinimäinen ja happamuutta/tallimaisuutta on Vigneronnea vähemmän. Hapokkuuskin on tuoksussa mietoa. Pehmeä maku on pehmeästi hapokas ja rypäleinen. Olen aistivani kirsikkaisuuttakin. Tarkemmin kuvailtuna rypäleisyys maistuu hieman samalla tavalla kuin viinirypäleen sisältä tirskahtava mehu kun rypälettä puraisee. Taustalla on kokoajan lambicille ominaista happamuutta, mutta sitäkin pehmeästi ja vähemmän kuin Vigneronnessa, toki tämä on kolme kuukautta tuoreempaakin. Pitkä jälkimaku on rypäleisen hedelmäinen ja kuiva, happamuus tuntuu tarttuvan kitalakeenkin. Suutuntuma on keveähkö ja pehmeä, hiilihappoisuus on hyvin vähäistä ja hapokkuus mietoa. Kuin gueuzen ja kriekin välimaastossa, mutta rypäleillä ja pehmeänä. Taattua Cantillon laatua tämäkin, sopii rauhalliseen nautiskeluhetkeen.

Alkon valikoimiin kuuluu tällä hetkellä yksi aito lambic, se on Cantillon Kriek.