15.10.2011, tuona kauniina lokakuun iltana synnytettiin Virpi, ensimmäinen kotiolueni. Virpin tekovaiheista sekä käytetyistä laitteista ja ainesosista voit lukea lisää aiemmasta blogiviestistäni täällä: Kotiolutta uutteesta - Virpi Ale
 |
| Etiketit |
Nyt Virpin pullotuksesta on kulunut tasan kolme viikkoa ja olut on minulla parhaillaan lasissani. Varsin mainiota kamaa, jota nauttii ilokseen. Väriltään Virpi on tummahkon kuparinen ja vaahtoaa melko runsaasti. Vaahto jättää laskiessaan hieman pitsikuvioita lasin reunoille. Tuoksussa Nelson Sauvin humalien kirpeä marjaisuus on hyvin esillä, lisäksi kiiviä ja muuta eksoottista hedelmäisyyttä, maltaisuutta ei juuri ole, mutta uutemaista kotiolut vibaa löytyy taustalta. Yllättävän hyvä aromaattinen humalointi. Maku on myös hyvin humalakeskeinen, Nelson Sauvinia tietysti, sillä muutahan ei käytetty, toki toisessa uutepurkissa (Coopers Draught) oli humalointia mukana jonkin verran. Alkumaku on hyvin hedelmäinen, kirpeähkön marjainen, eksoottisen hedelmäinen ja katkeruuttakin on keskiverrosti. Maltaisuus on lähinnä samaa uutemaisuutta kuin tuoksussakin. Jälkimaussa on hapanta greippisyyttä. Suutuntuma on kevyen ja keskitäyteläisen välillä ja vaikka alkoholipitoisuutta laskennallisesti saatiin 7,4%, niin ei se tunnu maussa. Vielä kun tuon uutemaisuuden saisi pois niin olisin helvetin tyytyväinen, nykyisellään vaan erittäin tyytyväinen. Onnistunut ensimmäinen satsi!
Hieno ulkonäkö kyllä, aivan kuin 5am Saint.
VastaaPoista---DeGarre
Onnea Virpin panijalle! Itseänikin kiinnostaisi oman oluen väsääminen, mutta aika ja elämäntilanne eivät anna toistaiseksi myöten. Ja jos itsepantu on onnistunutta ja saa tekijänsä erittäin tyytyväiseksi, niin kuulostaa siltä, että touhu on enemmän kuin mielekästä. Tsemiä jatkoprojekteille oluen teon parissa ja muutenkin bloggausintoa!
VastaaPoista