Alkon pääsiäisoluet 2012

Pääsiäisoluet tulevat Alkon myymälöiden tilattaviksi maanantaina 12.3, joten hyllyistä niitä sopii etsiä sen viikon loppupuolella. Olutoppaan foorumilta löytyi jo pari päivää sitten lista mitä on tulossa, hinnoista ei ole vielä tietoa. 

Tässä Alkon pääsiäisoluet 2012: 

Gouden Carolus Easter Beer (Belgityylinen vahva ale, 10.5%, Ratebeer, Olutopas)

Belgialaisen Het Ankerin taatusti laadukas pääsiäisolut. Alkoon tulee 0,75-litrainen pullo.

Laitilan Kievari Mämmi 2012 (Wieniläistyylinen lager, 5,2%, Panimon kotisivut)

Tämä olut oli aiemmin 6,1% wieniläistyylinen lager, mutta panimon kotisivujen mukaan tämän vuoden resepti on 5,2%. Tyyliä ei mainita, mutta uskoisin pysyneen samana. Erikoisuutena tässä on se, että oluen valmistuksessa on käytetty Kymppi-mämmiä. En oikein pitänyt aiemmasta, mutta annan tällekin mahdollisuuden.

Nøgne Ø God Påske (Belgityylinen vahva ale?, Ratebeer, Olutopas)

Vuonojen ja kirkonpolttajien maan laatupanimon pääsiäisolut. Tästä löytyy Ratebeerista kolmekin eri versiota, mutta ylläoleva linkki vie siihen uusimpaan. Nähtäväksi jää onko tämän vuoden versio uusi resepti vai jokin vanhoista. Hyvää pitäisi kuitenkin olla ja luultavasti hintakin on kova. Oluen valmistus kun ei ole ihan sitä halvinta puuhaa Norjassakaan.

Svaneke Vårhare (Saison, 6,5%, Ratebeer)

Saison tältä Alkon maahantuomalta panimolta. Svaneken oluita on paljon nähty Alkossakin viimeisen vuoden aikana, mutta harvemmin ne mitään jättiherkkuja ovat olleet, paitsi heidän jouluoluensa Jule Spektakel, joka oli erinomainen.

Ørbæk Påskebryg (Dunkler Bock, 7,2%, Ratebeer, Olutopas)

Tummaa bockia tältä tanskalaiselta panimolta ja melko vahvaakin vielä. Heiltäkin oli jouluolutvalikoimassa yksi olut, Jingle Bells, joka oli varsin kelpo suoritus.

Siinä ne, viisi olutta, joiden joukossa kiitettävästi eri tyylejä. Panimokattaus ei ole ehkä se kaikkein mielenkiintoisin, mutta ainakin Gouden Carolus ja Nøgne Ø lienevät takuuvarmoja valintoja. Arviot näistäkin on tulossa, sitten kun oluet tulevat saataville.

Olutarvio: Brooklyn Black Chocolate Stout

Brooklyn Black Chocolate Stout

• Panimo: Brooklyn Brewery
• Maa: Yhdysvallat
• Alkoholipitoisuus: 10,0% 
• Saatavuus: Alko (4,93€ / 0,355l)
• Oluttyyli: Imperial Stout

Alkon tämän viikon uutuusolut on Brooklynin Black Chocolate Stout. New Yorkista tänne asti roudatulla oluella lähes vitosen hintalapun vielä sietäisi, ellei tietäisi Ruotsissa myytävän tätä yli puolet halvemmalla. On se itämeren ylitys kallista puuhaa. Itse oluesta sen verran, että kyseessä on Imperial Stout, tuo oluttyylien kuningas, ja alkoholipitoisuutta löytyy tyyliin sopivasti 10,0%. Humalajikkeina on käytetty American Fugglea ja Willamettea. Tällainen kunnollinen Imperial Stout onkin jo pidemmän aikaa puuttunut rakkaan alkoholimonopolimme valikoimista. Onhan siellä tälläkin hetkellä Nils Oscarin IS, mutta sitä ei oikein voi laskea genren valioyksilöiden joukkoon ja sen alkoholipitoisuuskin on tähän kuningastyyliin turhan alhainen, vain 7%.

Brooklyn Black Chocolate Stoutin puteli on varsin tyylikäs ilmestys tummanpuhuvine etiketteineen. Mutta entäs se tärkein, eli sisältö?

Lasiin kaatuu pikimustaa olutta, jonka vaahto on näyttävän mokkainen, mutta valitettavan niukka. Silti kuitenkin melko vaikuttava ilmestys lasissa, etten sanoisi. Tuoksu on voimakas, siinä on päällimmäisenä voimakkaan paahteinen, osin jopa palaneelta tuntuva mallas, runsas kahvisuus, paahteinen sokeri ja tumma suklaisuus. Maku yllättää aluksi tuoksun jälkeen, se on makea, paahdetun sokerinen ja jonkin verran hedelmäinenkin, ennen kuin tumma ja katkera maltaan paahteisuus valtaa suun tuoden mukanaan voimakkaan ja herkullisen tumman suklaisuuden. Kuivassa loppuliu'ussa on myös kahvia ja humalan yrttisyyttä. Suussa olut tuntuu miellyttävän pehmeältä ja viskositeetiltaan paksulta joskin hieman tahmealta. Varsin nautittava tapaus, jota kannattaa koittaa jälkiruokien, esim. jäätelön kanssa ja sopiihan tämä jälkiruoaksi sellaisenaankin.

Hyvä lisäys Alkon valikoimaan, mutta vielä kaipaisin sellaista kuivan katkeraa, runsaasti humaloitua tyylin edustajaa. Vinkkeinä Alkon olutvastaavalle voisin heittää esim. Great Divide Yetin tai Amager Hr. Frederiksenin.

Yhteenveto: Samettisen pehmeä, makea ja suklainen Imperial Stout

Nautintasuositukset: Lähes huoneenlämpöisenä

ARVOSANA: 9+

Olutarvio: Carnegie Special 175th Anniversary Porter

Carnegie Special 175th Anniversary Porter

• Panimo: Carlsberg Sverige (feat. Garrett Oliver, Brooklyn Brewery)
• Maa: Ruotsi
• Alkoholipitoisuus: 8,8% 
• Saatavuus: Systembolaget, Silja Galaxy (Ostopaikka: Joe's Place Pub, Silja Galaxy, 8€ / 0,75l)
• Oluttyyli: Imperial Porter

takaetiketti, klikkaa suuremmaksi

Carnegie Porter on Ruotsin vanhimpia yhä aktiivisia tuotemerkkejä, se on nykyään Carlsbergin omistuksessa. Viime vuonna tuli täyteen 175-vuotta, jonka kunniaksi sitä valmistettiin erikoiserä yhdessä Brooklyn Breweryn kanssa. Normaali Carnegie Porter on 5,5% vahvuinen brittityylinen porter, mutta tämä erikoiserä on Imperial Porter tyylistä 8,8% olutta, jota on kypsytelty kolmen kuukauden ajan Heaven Hillin bourbontynnyreissä ja sitten pakattu 0,75-litraisiin korkkikorkilla suljettuihin näyttäviin pulloihin. Oluesta on olemassa myös Ruotsin maitokaupparajoihin mitoitettu 3,5% versio.

Tätä erikoiserää saa Ruotsin Alkosta, eli Systembolagetista hintaan 99kr, eli noin 11€. Oman pulloni ostin Tallink Silja Galaxyn, eli Turku - Tukholma välin aamulaivan, Joe's Place pubista hintaan 8€ /plo, joka oli samalla anniskeluhinta ravintolassa. Eli ei se Systeemikään aina niin kovin edullinen ole, se ero siinä on tietysti Alkoon, ettei Alko ole edullinen koskaan. En ole noita perusversioita koskaan päässyt maistamaan, joten en osaa niihin verrata, mutta tuskin tämä kovin hyvin niihin vertautuisikaan, sillä tynnyrikypsytys tuo olueen sellaisia makuja, joita ei normaalisti saavuteta.

Lähes läpinäkymättömän mustaa olutta, joka vaahtoaa melko runsaasti. Vaahto on beigeä ja pitkäkestoista. Tynnyrikypsytys bourbon-vivahteineen on tuoksussa selkeästi päällimmäisenä voimakkaan vaniljaisena ja tammisena. Tynnyriaromien taustalla on karamellimaista ja hieman sokeristakin maltaisuutta sekä kahvia. Tuoksun lopussa on mukana myös viskimäistä alkoholin potkua, joka sopii tähän hyvin. Maku on makeahkon vaniljainen, kookoksinen, tammisen puinen, kahvinen, paahdetun sokerinen ja tumman suklainen. Monimuotoinen, mutta tasapainoinen maku, jonka kruunaa lopussa pieni alkoholipotku ja lämmittävyys. Jälkimaussa on pitkään voimakasta makeahkoa vaniljaa ja viskimäisyyttä. Suutuntuma on runsaan keskitäyteläinen ja melko maltillisen hiilihappoinen, miellyttävän tuntuista suussa. 

Tynnyrikypsytys on tässä oluessa todella voimakkaasti esillä ja bourbonin vaniljaisuus tuntuu jyräävän etenkin maussa muita vivahteita alleen. Jos kaihdat vaniljaa tai bourboneita ylipäätään, niin tämä ei ehkä ole sinun oluesi, mutta minulle maistui erittäin hyvin. Todella hitaasti nautittava herkku. Harmittaa, kun en ostanut heti toista pulloa kellarikypsytyskokeiluja varten.

Yhteenveto: Voimakkaasti bourbon-vivahteinen Imperial Porter.   

Nautintasuositukset: Vain hieman viilennettyjä ja ajan kanssa

ARVOSANA: 9

Olutarvio: Brooklyn Lager

Brooklyn Lager

• Panimo: Brooklyn Brewery
• Maa: Yhdysvallat
• Alkoholipitoisuus: 5,2% 
• Saatavuus: Olutravintolat, Silja-Line, Ulkomailta (Ostopaikka Silja Galaxy, 1,25€ / 0,355l plo)
• Oluttyyli: Wieniläistyylinen lager

Jenkkien tunnetuimpiin ja suurimpiin craft-breweryihin lukeutuvan Brooklynin ensimmäinen, tunnetuin ja myydyin olut on Brooklyn Lager. Ostin tätä laatikollisen Tallink-Siljan Galaxy laivalta maanantaina hintaan 29,90€, jolloin yksikköhinnaksi muodostui noin 1,25€. Eli yksi pullo tätä tuli verovapaasti halvemmaksi kuin esim. Karhu III Alkosta (1,48€). Brooklyn Brewery on hakenut reseptiinsä vaikutteita wieniläistyylisistä lagereista, jotka olivat New Yorkin alueella suosittuja ennen jenkkien kieltolakia (1919-1933). Humalina on käytetty lajikkeita Hallertauer Mittelfrueh, Vanguard ja Cascade, joista Hallerthauerin kukkaisuus tulee hienosti esiin tuoksussa ja Cascaden sitrushedelmäinen vivahde loistaa tärkeänä tekijänä maussa. Lue arvio alta. 

Brooklyn Lager on kaunis olut. Vaalean kuparisen oluen päälle muodostuu melko kestävä ja kookas vaahtokukka, joka jättää tiheää pitsikuviota lasin reunoille laskiessaan. Raikas, aromaattinen ja houkutteleva tuoksu on karamellimaltainen, kukkaisen sekä sitruksisen humaloitu ja persikkainen. Miellyttävän pehmeä maku on hyvin tasapainoinen. Siinä on makeahkoa karamellimaltaisuutta ja runsaan sitrus- ja eksoottishedelmäinen aromihumalointi. Katkeruus on maltillista, mutta kuitenkin mukavasti suun perukoita kutittelevaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja pehmeän hiilihappoinen. Juotavuudeltaan erittäin hyvä ja kaikinpuolin tasapainoinen suoritus Brooklyniltä. 

Tällaiset humalan aromit pitäisi saada kotimaiseenkin suuren panimon lageriin, mutta jäänee haaveeksi. Humala maksaa ja tuotteet näkyvät myyvän ilmankin.

Yhteenveto: Raikas, tasapainoinen ja virheetön lager.  

Nautintasuositukset: Viilennettynä lasista 

ARVOSANA: 8½

Olutta Silja Lineltä osa 3: Silja Galaxy (taas!)

Jo perinteiseksi muodostunut hiihtoloman Silja Galaxy muumiristeily on taas koettu, olihan kyseessä jo toinen kerta peräkkäin, sillä aika tasan vuosi sitten käytiin samalla laivalla. Silloin mukaan tarttui mm. Franziskanerin vehnistä. Lue viimevuotinen juttu tästä.

Tällä kertaa Joe's Place pubin antimista mukaan tarttui ainoastaan yksi laatikko, 24 plo Brooklyn Lageria, jotka ovat laatikon sisällä neljässä 6-packissa. Franziskanerin hefe ja Chimay Blue olivat muut vaihtoehdot jotka olisin ostanut, mutta niitä ei laivasta kokonaisia laatikollisia löytynyt, joten ne jäivät saamatta. Siljalle, ainakaan Galaxylle, ei siis pelkästään oluiden hakemisen takia kannata lähteä, sillä saatavuus saattaa olla vähän niin ja näin. Itseäni tämä ei tällä kertaa juuri haitannut, kyseessähän oli perhematka ja näin selvisin vähemmällä roudaamisellakin.

Saalis

Baarimikko huomasi kiinnostukseni eri oluita kohtaan ja kysyi olenko maistanut Carnegie Special 175th Anniversary Porteria, jonka hän samalla veti tiskin alta kylmäkaapista esiin. Olutta oli kuulemma jäänyt yli laivalla joskus aiemmin pidetyistä olut-tastingeista. Kyseessä on Ruotsin Carlsbergin ja Brooklyn panimon panimomestari Garrett Oliverin yhteispano, jota on kypsytelty kolme kuukautta bourbon-tynnyreissä. En ole kyseistä olutta maistanut, enkä halunnut sitä alkaa laivan pubissa yksinäni juomaankaan. Näin hitaasti nautittavat oluet nautin mieluiten muutenkin rauhassa kotosalla ja sainkin ostaa pullon mukaani ravintolahinnalla, eli kahdeksalla eurolla. Muutamia pulloja sinne kuulemma vielä jäi. Arvio tästä oluesta on tulossa blogiin myöhemmin. 

Kokonaisten laatikoiden hinnat olivat samoissa ja valikoimakin lähes sama kuin viime kesänä Silja Europalla. Eli havittelemani Chimay 39,90€ / laatikko ja Franziskanerit (hefe, dunkel, crystal) 29,90€ / laatikko. Brooklyn Lager oli myös tuon 29,90€ / laatikko, eli karvan yli euron per pullo. Ei ollenkaan paha hinta hyvästä kulutusoluesta. Tax-Freen valikoima on edelleen yhtä kehno kuin aiemmin, keskittyen lähes ainoastaan vaaleisiin bulkkilagereihin, ainut poikkeus vaaleiden lagereiden seassa oli Olvin Tumma Sandels. Ostin Tax-Freestäkin muutaman tölkin olutta, Beck'siä, jota muiden oluiden tavoin myytiin irtotölkkeinä kylmälaarissa hintaan 2€ / kpl, vaikkei laivalla Tax-Freestä ostettuja juomia saa juodakaan... Maistuihan se Beck's ihan hyvältä, kun illalla vaimon kanssa lätkittiin vielä hetki korttia sen jälkeen kun lapset oli saatu nukkumaan.

Alkon helmi & maaliskuun uutuuksia

Pienpanimobakkanaalien (Ardelta kopioitu varsin osuva ilmaisu) jälkeenkin on elämää. Tässä katsaus Alkon tuleviin olutrintaman uutuuksiin.

Aloitetaan ns. varmoista tapauksista: 

20.2 Brooklyn Black Chocolate Stout (Imperial Stout, 10,0%, Olutopas, Ratebeer, lähde)

Tätä olutta odottelen mielenkiinnolla, sillä Imperial Stoutit sopivat omaan suuhuni yleensä mainiosti ja Brooklynin olen jo aiemmin todennut huippupanimoksi.

27.2. König Ludwig Dunkel (Tumma lager, 5,1%, Olutopas, Ratebeer, lähde)

Vaikuttaa ennakkotietojen perusteella perusvarmalta saksalaissuoritukselta. Kyllä näillekin omat ystävänsä on, mutta ei kuulu omiin suosikkityyleihini. 

12.3. alkaen Pääsiäisoluet

Melko varmoja pääsiäisolutvalikoiman oluita ovat Gouden Carolus Easter Beer (Belgityylinen vahva ale, 10,5%, Ratebeer, lähde) ja Nøgne Ø God Påske (Belgityylinen vahva ale, 7,5%, Ratebeer, lähde). Alkon tietäen pääsiäisvalikoimaan voidaan lyödä myös ihan mitä tahansa muutakin, mielenkiinnolla odottelen, josko joukossa olisi tällä kertaa enemmän osumia kuin huteja.

19.3. Baltika 8 Wheat (Hefeweizen, 5,0%, Olutopas, Ratebeer, lähde)

Baltika 8 Wheat on venäläinen saksalaistyyppinen vehnäolut, jota olen päässyt kerran maistamaankin. Tämä kaunis hetki oli kesällä 2010, totesin oluen varsin päteväksi vehnikseksi ja pisteytin olutoppaaseen 35/50 pistettä. Hinta on maahantuojan mukaan 2,99€ / 0,5l, eli varsin pätevä, tätä tulee varmasti ostettua pullo jos toinenkin.

Baltika 8 Wheat ja reittaajan luomisen tuska (kesä 2010)

Alkon 80-vuotisjuhlaoluet osa II

Tämä on osa II Alkon juhlaoluiden arvioista, tsekkaa myös osa I: Alkon 80-vuotisjuhlaoluet osa I

Alko täyttää 80-vuotta kuluvan vuoden huhtikuussa, sen kunniaksi valikoimiin on tullut rajoitettu erä "uniikkeja" (osa on ollut ravintolatarjoilussa jo aiemmin) oluita kymmeneltä eri pienpanimolta. Oluita on saatavilla noin 150:stä Alkosta ympäri Suomen, myynnissä on vain yksi erä kutakin, eikä lisää tule. Tarkat saatavuustiedot voit tsekata Alkon sivuilta. 

Saimaan Marsalkka IPA

Saimaan Panimolta on nähty Alkossa viimeisen vuoden sisään jo vehnäolut ja portteri, joiden lisäksi nyt saatiin siis vielä IPAkin. Alkoholipitoisuutta on tähän tyyliin melko niukasti, vain 5%, kun tyylin parhaissa alkoholipitoisuus huitelee lukemissa 6% ja usein ylikin. Katkeroa taasen on keskiverto IPAn verran ja enemmänkin, peräti 89 IBUa.

Kullankeltainen, kirkas ja melko niukkavaahtoinen olut. Tuoksu on keksimäisen maltainen ja runsaine humalointeineen varsin suoraviivainen. Humalointi on ruohoista, hieman yrttistä ja sitrusvivahteista. Maussakin pääpaino on suoraviivaisella humalatykityksellä, joka on yrttistä ja greippisen hapanta, muttei kovin hedelmäistä. Ohut mallasrunko ei kykene kannattelemaan olutta, joten yleisilme menee ylihumaloinnin puolelle. Suutuntuma on kuiva ja katkera, mutta valitettavan ohut. Katkeruus tuntuu jälkimaussa vielä pitkään nielaisun jälkeenkin. Tämä tuntui enemmänkin todella voimakkaasti humaloidulta lagerilta, kuin IPA:lta, vaikka pintahiivalla pantua onkin. Tykkäsin runsaasta katkeruudesta, mutta moitin suoraviivaisuutta ja ohutta runkoa.

Stadin American Amber IPA

Stadin Panimon oluita on aiemmin ollut saatavilla Alko Arkadian erikoisvalikoimasta, mutta ei koskaan aiemmin Alkon perusvalikoimasta. Nyt sekin puute on korjattu. American Amber IPA on suodattamaton ja pastöroimaton täysmallasolut, jonka runsaaseen humalointiin on käytetty Amarillo, Chinook ja Citra humalalajikkeita. Alkoholipitoisuutta on tyyliin sopivasti 6,5%.

Väriltään kauniin meripihkainen olut, joka on hieman utuinen ja vaahtoaa voimakkaasti. Vaahto jättää reilusti pitsiä lasin reunoille hiljalleen laskiessaan. Näyttävä, herkullisen näköinen olut. Tuoksu on miellyttävä, siinä on karamellimaista maltaisuutta, sekä runsaan aromaattista eksoottisen ja sitruksisen hedelmäistä, sekä mäntyisen havuista humalointia. Maku on myös todella hyvä. Siinä on sekä sitruksisia, että eksootisen hedelmäisiä piirteitä ja lopussa mäntyisen pihkaista, havuista humalaa. Taustalla on karamellinen mallasrunko, joka kannattelee runsaan humaloinnin hienosti. Upea, tasapainoinen olut. Suutuntuma on keskitäyteläinen, nautittavan pehmeä ja maltillisen hiilihappoinen. Hieno, erittäin hedelmäinen IPA, toimii!

Lammin Sahti Juhlaolut

Lammin Sahti on Suomen vanhin yhä toiminnassa oleva pienpanimo, se on perustettu vuonna 1985. 27 vuotta on pitkä aika pitää panimoalan yritystä pystyssä maassa, jossa toimintaa hankaloitetaan mitä ihmeellisimmillä lain pykälillä. Reittausblogi kiittää pitkästä urasta ja toivottaa menestystä jatkossakin! Lammin tarjonta juhlaolutvalikoimassa on ytimekkäästi nimetty Juhlaolut, joka on perinteinen ale. Alkoholipitoisuus on tasan 7%. Olut on valmistettu yhteistyössä Saimaan Panimon kanssa, mutta resepti on Lammin Sahdin.

Tummahkon kuparinen, kirkas olut, jonka vaahto on todella niukka. Tuoksussa on karamellista maltaisuutta, toffeisuutta, hieman marjaisuutta ja kuivattua hedelmää, sekä lämmittävää alkoholia. Tuoksu tuo mielleyhtymiä joihinkin english strong aleihin. Maku alkaa makeahkon karamellisena ja marjaisena, keskivaiheilla on kuivattuja hedelmiä ja toffeeta, ja loppupuolella tasapainottavan katkera humalointi sekä tuntuvasti alkoholin lämpöä. Jälkimaku on kuiva ja hedelmäinen. Suutuntumaltaan tämä on keskitäyteläinen ja maltillisen hiilihappoinen. Makeahko, tasapainoinen ja nautittava strong ale. 

Teerenpeli Kaurakaapo

Teerepeli Kaurakaapo on stout-tyylinen olut, jossa on käytetty ohramaltaiden lisäksi kauraa. Teerenpeliltä löytyy Alkon valikoimista myös pils-tyylinen Luomu. Itselleni Teerenpelin aiemmista oluista on parhaiten jäänyt mieleen Hippaheikki, jota tulee aina silloin tällöin Prismasta ostettua.

Mustaa olutta, jonka niukka beige vaahto laskee melko nopeasti jääden rinkulaksi lasin reunoille. Tuoksu on makeahko, paahteinen, hieman laktoosinen, kahvinen ja lakritsinen. Kauran tunnistaa selkeänä elementtinä tuoksussa. Maku on makeahkon maltainen, paahteinen, leipäinen, kaurainen, hieman hedelmäinen ja lopussa kuivahkon kahvinen. Lähes keskitäyteläinen, varsin miellyttävä juotava, mutta runko voisi olla tukevampikin. Hiilihappoisuus on aluksi karvan verran pisteliästä, mutta pienellä pyörittelyllä tilanne helpottuu ja kliseisesti voidaan todeta, että viimeinen siemaus on se paras. Tasapainoinen, miellyttävä makeahko stout.

Malmgård Huvila X-Porter

Tämä kehuttu olut on monille tuttu jo ravintoloista ja festareilta, niin ja saahan tätä pullotettuna Tallinnastakin. Harmi, että nyt kun tuote vihdoin saatiin Alkoon, niin kyseessä on vain yksi erä, joka epäilemättä myydään loppuun liian nopeasti. Kyseessä on 7% portteri, jossa on käytetty englantilaisia Pilgrim ja East Kent Golding humalia.

Mustaa, öljymäisen viskositeetin omaavaa olutta, jonka päälle tuoppiin kaadettuna muodostuu kestävä ja tiivis beige vaahto. Nyt tietää jo heti tuoksusta, että laatukamaa on tarjolla. Heti ensinuuhkaisulla runsas ja miellyttävä suklaisuus varastaa huomion, myös runsasta, mutta pehmeää paahteisuutta ja kahvia, sekä hieman suolaisuutta löytyy. Miellyttävän pehmeä ja herkullinen tuoksu. Maku on runsaan paahteinen, sitrushumaloidun hedelmäinen ja hieman suklainen. Katkeruus kasvaa koko ajan ja loppuliuku onkin kuiva ja voimakkaasti greippisen hapan. Jylhää, isoa meininkiä. Nautittavuus on erinomainen lähes täyteläisen ja miellyttävän pehmeästi hiilihappoisen suutuntuman ansiosta. Hieno, tasapainoinen ja voimakkaasti humaloitu porter.

Yksi viikonloppu meni pienpanimo-oluiden siivittämänä helposti. Nämä olivat ainakin minulle keskivertoa ulkomaalaista uutuusolutta selvästi mielenkiintoisempia maisteltavia. Kotimainen kiinnostaa aina, joten näitä lisää ja pysyvästi kiitos. Itselleni parhaiten maistuivat Huvila X-Porter ja Stadin Panimon Amber IPA, niitä on ainakin ostettava vielä lisää. Jos ette ole vielä maistaneet, niin toimikaa ennemmin kuin myöhemmin, sillä nämä kertaerät tullaan myymään loppuun.

Alkon 80-vuotisjuhlaoluet osa I

Alko täyttää 80-vuotta kuluvan vuoden huhtikuussa, sen kunniaksi valikoimiin on tullut rajoitettu erä "uniikkeja" (osa on ollut ravintolatarjoilussa jo aiemmin) oluita kymmeneltä eri pienpanimolta. Oluita on saatavilla noin 150:stä Alkosta ympäri Suomen, myynnissä on vain yksi erä kutakin, eikä lisää tule. Tarkat saatavuustiedot voit tsekata Alkon sivuilta.

Tämä on ensimmäinen kerta kun Alkon vakiovalikoimassa nähdään esim. Porilaisen Panimoravintola Beer Hunter'sin tai Helsinkiläisen Stadin Panimon tuotteita, hieno ele Alkolta tähän paikkaan, mutta miksi vasta nyt?

Minulla on maistelussa tänään viisi näistä juhlaoluista. Tsekkaa arviot alta.

Nokian Keisari Juhla Ale

Nokian Panimon tuotteista Elowehnä ja Luomu kuuluvat kestosuosikkeihini, ne ovat hyviä, edullisia ja helposti saatavilla yleisimmistä marketeista. Keisari Juhla Ale on suodattamaton ja pastöroimaton Bitter/ESB-tyylinen pintahiivaolut, jonka alkoholipitoisuus on 5,0%. Humalalajikkeina Hallerthau, Columbus ja Amarillo.

Väriltään punaruskeaa ja sameahkoa olutta, joka vaahtoaa melko runsaasti. Vaahto kestää pitkään ja muodostaa höttöisiä kumpuja laskiessaan. Tuoksu on erikoinen, mutta melko hyvä - se on punaherukkaisen marjainen, vehnäolutmaisesti hiivainen ja jopa hieman banaaninen, karamellinen ja hieman karkean vierremäinen. Maku on hedelmäinen, herukkainen, hieman keskenkäyneen oloisesti vierremäinen ja mausteisen hiivainen. Eksoottisisen hedelmäisiäkin vivahteita erottuu ajoittain. Tuoksu oli erikoinen ja melko hyvä, mutta maku on ainoastaan erikoinen, eikä oikein kolahda minulle. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja hieman runsaan ja pistävän hiilihappoinen. Täysin erilainen kuin Nokian Panimon aiemmat oluet, joka on hyvä, kokeilla saa ja pitääkin. Näitä lisää, josko ensi kerralla syntyisi minunkin makuuni paremmin sopiva resepti.

Laitilan Kukko Kellariolut

Suomen suurin pienpanimo löytyy Laitilasta. Kukko Kellariolut on suodattamaton pils ja luullakseni se on suodattamattomuutta lukuun ottamatta sama olut kuin Kukko Vahva Pils. Alkoholipitoisuus 5,5% ja humalina Northern Brewer ja Hersbrucker.

Kullankeltainen, utuinen olut, jonka vaahto on melko matala, mutta tiivis. Tämän erottaa Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan olueksi heti tuoksun perusteella, sillä heti ensimmäisenä hajuaistimiin kantautuu tuttu hernekeittoisen yrttinen vivahde, jota osasin kyllä odottaakin. Lisäksi tuoksusta löytyy viljaista maltaisuutta, hieman hedelmäisyyttä ja tuntuvasti ruohoista humalointia. Olut on suussa mukavan pehmeää ja nautittavuus on hyvä. Maussa puhdas pilsmäinen maltaisuus ja tuntuva ruohoinen humalointi ovat parhaiten esillä, aivan kuten Kukko Vahva Pilsissäkin. Lisäksi hieman hedelmäisyyttä ja sitä Laitilan talonmakua, josta joko pitää tai ei. Jälkimaussa hieman mausteista yrttiä ja ruohoisuutta. Jos pidät normi-Kukosta, niin pidät varmasti tästäkin.

Beer Hunter's Mufloni Indian Pale Ale

India Pale Ale, 6,0% ja humalina Golding, Challenger ja Columbus. Ei mitään ennenkuulumatonta, paitsi se, että tämä on Porista! Kerrassaan hienoa nähdä Olutoppaan vuosiäänestyksissä Vuoden Suomalaiseksi Panimoksi 2011 valitun porilaisen panimoravintolan olut Alkon hyllyllä. Panimo saa yhdellä keitolla valmistettua vain 200 litraa olutta ja pullotuskin tehdään käsityönä.

Tummahkon kuparinen olut, jonka osin suurikuplainen vaahto viipyy pitkään pienenä kerroksena oluen pinnalla. Tuoksu on yllättävän mieto, mutta kuitenkin miellyttävä, siinä karamellisen mallaspohjan päällä makaavat humalan sitrushedelmäiset ja greippiset aromit, joiden lisäksi löytyy vielä hieman marjaisuuttakin. Maku alkaa karamellisella ja marjaisella otteella, kasvaen siitä hiljalleen greippisen happamaan ja katkeraan loppuunsa. Siinä välissä on hedelmäistäkin otetta ja kaiken kruununa melko voimakas katkeruus - sellainen joka tässä tyylissä pitääkin olla. Suutuntuma on keskitäyteläinen, kuivahko ja maltillisen hiilihappoinen. Mieto tuoksu ja maun tietty karkeus hieman verottavat nautittavuutta, mutta kyllä tämä kokonaisuutena hyvää on.

Stallhagen India Pale Ale

Ilahduttavasti neljä kymmenestä juhlaoluesta edustaa IPA tyyliä, ainakin nimellisesti. IPA on kenties edelleen maailmanlaajuisesti kuumin oluttyyli, se on nyt niin sanotusti in. Tyylin valioyksilöt hurmaavat nauttijan voimakkaalla ja aromaattisen hedelmäisellä humaloinnillaan. Ahvenanmaalaisen Stallhagenin IPA on vahvuudeltaan 6,0% ja humalina on käytetty perinteisiä brittihumalia Northern Brewer, Styrian ja Fuggles.

Kauniin kuparinen ja lähes kirkas olut, jonka keskirunsas vaahto on melko kestävä. Mieto tuoksu on karamellimaltainen ja ruohoinen sekä hieman sitruksinen. Kokonaisuutena kuitenkin turhan vaisu, aromipuolen humalointiin voisi satsata rankemmallakin kädellä. Maku on tuoksua parempi, siinä on makeahkon karamellinen mallaspohja, sitrus- sekä eksoottishedelmäinen humalointi ja hieman herukkaisuuttakin. Katkeroa on tuntuvasti, mutta kuitenkin pehmeästi ja jälkimaku kuivuu ruohoisempaan suuntaan. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja hieman hyökkäävän hiilihappoinen. Varsin onnistunut Suomi-IPA, josta kuitenkin vielä puuttuu se viimeinen silaus.

Vakka-Suomen Prykmestar Hunajabock

Vakka-Suomen panimon Hunajabock näytti olleen ainakin täällä Rauman suunnalla suosituin näistä juhlaoluista. Paria hassua pulloa lukuunottamatta Hunajabockin hyllypaikka kumisi tyhjyyttään, kun muita oluita oli vielä tänään reilusti jäljellä. Suosion selittänee Vakka-Suomen Panimon muidenkin oluiden hyvä saatavuus näillä seuduin. Tuttu panimo myy, vaikka tuote olisikin hieman eksoottisempi. Hunajabock on 6,6% vahvuinen bock, johon on lisätty paikallista hunajaa.

Oranssivivahteisen kultainen ja keskiverrosti vaahtoava utuinen olut. Makeahko hunaja dominoi tuoksua voimakkaasti, hentoa hedelmäisyyttäkin löytyy, mutta muut oluelle ominaiset tuoksut ovat tehokkaasti peitossa jossain hunajaisuuden alla. Maku on makeahkon maltainen, hieman ruohoinen ja loppua kohti voimistuvan hunajainen. Suutuntuma kuivuu jälkimakuun melko voimakkaasti hunajan maistuessa yhä taustalla ja alkoholin lämmittäessä nielua varsin miellyttävästi. Suutuntuma on runsaan keskitäyteläinen ja keskirunsaan hiilihappoinen. Hunajan ystäville ehdoton, muille enemmänkin kuriositeetti. Itselleni pieni annos upposi helposti hitaalla tahdilla, mutta puolivälissä alkoi jo tökkimään.

Siinä oli ensimmäinen osio vuosioluiden maisteluista. Yhteenvetona voidaan todeta, että varsin hyviä, muttei kuitenkaan aivan huippuoluita. Näiltä jutussa esiintyneiltä panimoilta löytyy valikoimistaan jokaiselta parempiakin tuotteita, joita toivottavasti tulevaisuudessa nähdään Alkossakin.

Yksinoikeudella Reittausblogissa - Reino

Valoa vasten tarkasteltuna läpinäkymätön, hieman kajastava. Väriltään beigevivahteisen tummanruskea, ihan ok muuten, mutta vaahto on olematon. Tuoksu yllättää, siinä on jopa lambicmaista nahkasatulaa sekä hieman lampaanvillamaista otetta. Valitettavasti taustalla häilyy tujusti jalkahikeä, joka saattaa kieliä siitä että tämä erä on kontaminoitunut. Maku on aavistuksen karvas, kuminen ja luotaantyötävä. Ehkä täyteläisin suutuntuma mihin olen toistaiseksi törmännyt, jopa pureksittava, mutta ei tätä kuitenkaan kovin helposti nautittavaksi voi mairitella. Melkoinen extremetuote, jota suosittelen vain kovimmille konkareille.

Tämä oli huumorin ehdoilla toteutettu kritiikki Olvin harjoittamalle anti-olutkulttuurille, jossa markkinoille tuodaan oluita brändi edellä, oluen ollessa toissijainen. Tukekaa panimoita, jotka valmistavat mielenkiintoisia oluita.

Olutarvio: Schneider Weisse Tap X Mein Nelson Sauvin

Tap X Mein Nelson Sauvin

• Panimo: G. Schneider & Sohn (Schneider Weisse)
• Maa: Saksa
• Alkoholipitoisuus: 7,3% 
• Saatavuus: Ulkomailta
• Oluttyyli: Weizenbock

Tämä olut on pantu hollantilaisen ABT-olutravintolaketjun 25-vuotisjuhlan kunniaksi. Kyseessä on vehnäbock, eli normivehnistä vahvempi vehnis. Kuten nimikin kertoo, niin tässä on käytetty Uusi-Seelantilaista Nelson Sauvin humalaa, se on saksalaiselle oluelle saavutus jo sinänsä, mutta ei siinä vielä kaikki - tämä olut on nimittäin ensimmäinen, jossa Schneider-Weisse käyttää belgialaista hiivakantaa. Innovatiiviseksi ei ole kovin montaa, jos yhtäkään, näin isoa saksalaispanimoa päässyt aiemmin nimittämään.

Ei tämä silti ensimmäinen kerta ole kun Schneider-Weisse räväyttää, ilmestyihän panimolta toissa vuonna Tap 5 Meine Hopfenweisse, runsaasti humaloitu vehnis, jota sai viime keväänä Alkostakin. Hopfenweisse on yksi lempioluistani, joten odotukset tätä käsillä olevaa oluttakin kohtaan ovat melkoisen suuret. Tätä ei Suomesta toistaiseksi saa, ellei sitten jostain olutravintolasta, mutta keskustelupalstoilla on huhuiltu, että kenties jonkinlainen erä voitaisiin saada Alko Arkadiaan. Pullo on näyttävästi muotoiltu ja kruunukorkilla suljettu 0,75-litrainen. Hinta Saksassa noin kympin. 

Ensimmäinen lasillinen kaatuu tietysti vielä ilman hiivoja pullokoosta johtuen, mutta olut on silti sameahko ja väriltään kelta-oranssinen. Vaahto on vehnäoluelle tyypillisesti runsas. Nelson Sauvin ei hyppää tuoksussa heti esille vaan vehnäinen mallas ja banaaniesterit ovat etualalla, myös kuivahkoa, belgityylistä mausteisuutta ja happamuutta esiintyy. Maussa yhdistyy belgityylinen mausteisuus, kuiva Schneider Weissen normivehniksestä tuttu vehnäinen happamuus ja Nelson Sauvinin kirpeähkön marjainen hedelmäisyys, joka on esillä etenkin maun loppupuolella ja jälkimaussa. Toki tässä on myös hieman banaanisuutta ja purukumia. Scheider Weissen aiempaan tuotantoon nähden tämä on erilainen ja se on kehu, vaikka panimon muut tuotokset ovatkin omasta mielestäni kenties maailman parhaita vehnäoluita. Hopfenweissea tämä ei juuri muistuta, sillä pääpaino ole humaloinnissa. Tämä on eräänlainen hybridi saksavehniksen ja belgiwitin väliltä, ja päälle on vielä lyöty tujaus Uusi-Seelantilaista humalaa. Ei piekse Hopfenweissea kokonaisuutena, mutta ostan toisenkin pullon jos tätä Arkadiaan tulee.

Yhteenveto: Mielenkiintoinen hybridivehnis.   

Nautintasuositukset: Viilennettynä

ARVOSANA: 8½

Olutarvio: William Worthington's White Shield

White Shield

• Panimo: William Worthington's
• Maa: Englanti
• Alkoholipitoisuus: 5,6% 
• Saatavuus: Ulkomailta
• Oluttyyli: India Pale Ale

Pete Brown tarinoi tästä oluesta pitkät pätkät Hops & Glory kirjassaan, enkä sen takia epäröinyt tarttua tilaisuuteen kun aukesi mahdollisuus yhden pullon hankkimiseksi. William Worthington's White Shield on tätä nykyä megakorporaatio Molson Coorsin brändi, mutta sen historia on se mikä minua kiinnostaa. Se oli nimittäin yksi ensimmäisistä legendaarisen Burton upon Trentin India Pale Ale oluista, jotka runsaan humalointinsa ansiosta kestivät pitkän, usean kuukauden mittaisen laivamatkan Britanniasta Intiaan. Reseptin väitetään olevan yhä sama kuin vuonna 1830, voihan se ollakin tai sitten ei, mutta kiinnostava "olutreliikki" kuitenkin. White Shield ei ole kuitenkaan mikään hyllyissä pölyttyvä muinaisjäänne, vaan ainakin Wikipedian mukaan Worthington's on Brittien kolmanneksi myydyin ale-brändi John Smith'sin Tetley'sin jälkeen. Ison korporaation hyvin myyvää kamaa eli sen on siis pakko olla paskaa, eikö?

Kuparinen ja etiketin suositusta noudattamalla, eli hiivat pulloon jättämällä myös kirkas olut, jonka parisenttinen vaahto laskee pitsiä jättäen. Tuoksu on kukkainen ja pehmeästi sitruksinen, ei laisinkaan niin aromaattisen humalainen kuin uuden aallon IPA:t vaan enemmänkin maltaisuuteen painottuva, voimakkaan humaloinnin kuitenkin tuntee taustalla. Maussa maltaisuus näyttelee pääosaa, mutta kyllä katkeroakin on runsaasti. Tarkemmin eriteltynä löytyy hieman toffeista ja keksimäistä maltaisuutta sekä mausteista, terävän iskevää yrttistä humalointia. Hentoinen hedelmäisyys pääsee esiin vasta jälkimaussa, jossa katkeruus kestää pitkään. Suutuntuma on prosentteihin nähden täyteläinen ja keskiverrosti hiilihappoinen. Tykkäsin tässä oluessa runsaasta, pitkäkestoisesta katkerohumaloinnista, hedelmäisyyttä ei tässä juurikaan ole ja sen ymmärtääkin sillä aromihumalointi ei tainnut olla vielä niin kovassa suosiossa vuonna 1830. Tasapainoinen, hyvä olut ja tuotemerkkinä mielenkiintoinen, oli resepti sitten historiallisesti autenttinen tai ei.

Yhteenveto: Katkeran brittihumaloitu historiallinen IPA.  

Nautintasuositukset: Noin 10-asteisena ja tietysti lasista.

 ARVOSANA: 8

Olutarvio: De Molen Bloed, Zweet & Tranen

Bloed, Zweet & Tranen

• Panimo: De Molen
• Maa: Hollanti
• Alkoholipitoisuus: 8,1% 
• Saatavuus: Ulkomailta
• Oluttyyli: Savuolut

Bloed, Zweet & Tranen, eli verta, hikeä ja kyyneleitä, oli viimeinen viidestä viime kuussa maistamastani De Molenin oluesta (aiemmat arviot löytyvät tästä linkistä tai olutarvio sivun kautta). Tässä savuoluessa on käytetty sekä englantilaisia, että saksalaisia savumaltaita. Saksalaiset savumaltaat tulevat tietysti Bambergista, jossa sijaitsee myös legendaarinen Heller-Trumin panimo, joka tunnetaan erinomaisista Schlenkerla savuoluistaan. De Molen tarinoi kotisivuillaan, että he onnistuivat tässä oluessa luomaan rauhan englantilaisten ja saksalaisten savumaltaiden välille, mutta se maksoi verta, hikeä ja kyyneleitä, siitä siis nimi. Savuoluet maistuvat yleensä meikäläiselle hyvin ja odotukset olivat tälläkin kertaa korkealla.

Tumman ruskeaa, lähes mustaa olutta, joka vaahtoaa niin runsaasti, että kaato pitää suorittaa monessa osassa ja tosi varovaisesti. Tuoksu on runsaan, mutta pehmeän savuinen, kuivahko, puinen, paahteinen, kahvinen ja ruohoisen humaloitu. Varsin runsaan hiilihappoinen olut maistuu suussa miellyttävän savuiselle ja hieman paahteiselle. Ruohoista ja yrttistä humalaa tuntuu lopussa ja yleisilme on kuivahko. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja melko runsaan hiilihappoinen. Melko tasapainoinen ja onnistunut savuolut De Molenilta, kyllä tätä mielellään juo. Jos jotain muutosta voisi toivoa, niin suutuntuma saisi olla matalahiilihappoisempi ja täten pehmeämpi.

Tammikuun aikana nautitut viisi eri De Molenin olutta vahvistivat edelleen sitä perstuntumaa joka minulla panimosta oli jo aiempien maistettujenkin perusteella, eli kysessä on todella laadukas ja osaava panimo, joka valmistaa monenlaisia oluita useissa tyyleissä. Ei todellakaan mikään yhden hitin ihme. Toivottavasti De Molenia nähtäisiin joskus Alkon valikoimissakin.

Yhteenveto: Tasapainoinen ja pehmeän savuinen savuolut. 

Nautintasuositukset: Ei kannata turhan paljoa viilennellä.

ARVOSANA: 8½

Alkon oluiden hinnat pompsahtivat (taas)

Maahantuojilla, tavarantoimittajilla ja valmistajilla oli helmikuun alussa mahdollisuus muokata Alkolle toimittamiensa tuotteiden hintoja. Tällainen hintojen tarkistus on mahdollista tehdä kolme kertaa vuodessa, helmi-, kesä- ja lokakuun alussa. Edellinen hintojen muutos tapahtui vuodenvaihteessa, kun uusi korkeampi alkoholivero astui voimaan ja Alko pienensi katettaan. Vuodenvaihteessa ilmoitetut hinnat ehtivät siis olemaan vain kuukauden käytössä kunnes tänään taas julkaistiin uusi hinnasto. Olen tarkastellut tätä uutta hinnastoa oluiden osalta ja lopputulema on jälleen se mitä jo ounasteltiinkin, eli taas saa lompsaa raottaa enemmän, katteiden laskusta huolimatta.

Tammikuun ajan voimassa olleeseen hinnastoon verrattuna kymmenellä oluella laski hinta, kolmellakymmenellä pysyi samana ja 138:lla oluella hinta nousi. Kun otetaan vertailu viime vuotisiin hintoihin, niin tänä vuonna hinta on noussut 163:lla oluella. Alkon valikoimassa on uuden hinnaston mukaan (ilman Alkon 80v-juhlaoluita, joita on 10 kpl)  202 olutta, eli suurin osa oluista on nyt kalliimpia kuin vuonna 2011. Tsekkaa hinnastot vertailuineen Olutoppaan foorumilta (kiitokset nimimerkeille sayravai ja pfr!)

Näillä mennään, taas kesäkuuhun asti. Alkon juhlaoluista sen verran, että ne ovat tulossa myyntiin 6.2. klo. 9.00 kun Alkot aukeavat. Varauksia tai tilauksia ei oteta vastaan. Oluiden saatavuuksia voi tiirailla Alkon sivuilta.